Olen tänään Maikkarin livessä kommentoimassa hallituksen toissapäiväistä tiedotustilaisuutta. Toimittaja pyysi minua etukäteen poimimaan puheenvuoroista ministereille tyypillisiä puheen keinoja tai muita kiinnostavia kohtia.
Perkasin läpi kaikki puheenvuorot. Sitten tuli eteen Krista Kiuru. Päätin kirjoittaa ylös hänen puheenvuoronsa ja poimia sieltä yhden virkkeen, jota voisi käyttää uutislähetyksessä esimerkkinä.
Homma meni vaikeaksi, kun huomasin, että koko puheenvuoro oli yksi pirun pitkä virke.
Näin Krista Kiuru totesi:
Kun katsotaan tätä kokonaistilannetta, niin on sanottava, että Eurooppa keskimäärin ja Suomi on hyvin erilaisessa tautitilanteessa, koska Euroopassa tähän muuntoviruksen jälkeiseen aikaan on jo reagoitu hyvin laajoilla sulkutoimilla, joka on johtanut siihen, että meillä on Euroopassa joittenkin maiden osalta on paljon parempi tilanne kuin koskaan ennen, ja Suomi on päinvastoin ajautumassa tämän ison muuntovirusmäärän sekä kotoperäisen tautitilanteen johdosta vasta tilanteeseen, jossa meillä on erittäin nopeasti monilla Suomen alueilla – ei vain Uudenmaan alueella – tautitilanne pahentunut, ja näin ollen eurooppalaiset erot ovat selkeästi kutistuneet, kuten noi äskeiset luvut tossa kertoivat, ja Suomen on tehtävä nopeasti jotakin, muuten me emme pysy Euroopan matalimpina koronanumeroiden maana enää, ja tältä osin nyt on ryhdytty toimenpiteisiin näiden tietojen valossa, ja me reagoimme nyt vahvasti tähän muuntovirukseen sekä kotoperäisen virustilanteen pahenemiseen.
Toki puheesta poimittu teksti on aina sikäli tulkinnanvaraista, että minä litteroijana joudun tulkitsemaan, missä virke loppuu. Tein ratkaisuni Kiurun intonaation pohjalta. Kun intonaatio nousee, puhujan ajatus jatkuu. Kun taas intonaatio laskee ja tulee pieni tauko, kyseessä on ikään kuin virkkeen loppu eli pisteen paikka.
Näitä pisteen paikkoja ei kuitenkaan kuulunut. Puhetta tuli tulvimalla, eikä kuulijalle jäänyt aikaa hahmottaa, mihin kokonaisuuteen mikäkin asia kuuluu.
Sisältöhän Kiurulla on toivottavasti kunnossa, mutta muotoilu ei. Tällainen puhetyyli on ala-arvoista kolmen syyn takia:
- Kuulijan on mahdoton hahmottaa, mistä on kyse. Ministerillä on viestintävelvoite, ja kansalaisella on oikeus saada ymmärrettävää tietoa, mutta tämä oikeus ei toteudu tällaisen tajunnantulvan takia.
- Puheen sisältöä ja ydinviestiä ei voi arvioida, jos se on verhottu hähmäisyyden kaapuun. Niinpä median ja kansalaisyhteiskunnan on vaikea analysoida Kiurun osaamista ja linjauksia, kun puheesta ei saa mitään otetta. Kiuru on kuin liukas saippua, joka suojelee itseään lipsahtelemalla pois otteesta.
- Puhuja käyttää valtaa, kun hän vie muilta aikaa eikä anna kuulijalle mahdollisuutta edes prosessoida asiaa. Ikuinen virke eli päättymätön puhe on vallankäytön muoto, jossa puhuja vie kaiken tilan muilta, eikä jätä kuulijalle aikaa hahmottaa viestin sisältöä. (Jos tätä tekniikkaa käytetään vuorovaikutteisissa tilanteissa kuten kokouksissa ja neuvotteluissa, se vie muilta mahdollisuuden keskeyttää tai tarkentaa. Jos siis johtajan viestintäkeinona on päättymätön puhe, se johtaa taatusti organisaatiossa ongelmiin: kukaan ei ole ihan varma siitä, mitä on sovittu tai mitä pitäisi tehdä.)
Katri Kulmuni sentään osti esiintymiskoulutusta, mutta Krista Kiuru ilmeisesti kokee, ettei hän tarvitse sellaista.
Tämän päätelmän osalta voin sanoa, että ministeri Kiurun harkintakyky on pettänyt pahasti.
***
Edit 28.2.2021 klo 16.58: Toimittaja Matti Virtanen vinkkasi Twitterissä, että postaukseen kannattaa lisätä sitaatin lähde, niin lukija voi itsekin tsekata sen. Erinomainen pointti. Tiedotustilaisuus on täällä, ja Kiurun pätkä alkaa kohdasta 26.20.
Uskomaton virke! Ei ihme, että sanomasta on vaikea saada selvää.
”Tältä osin olemme saapuneet tilanteeseen, missä miltään osin harkitaan toimenpiteitä joiltain osin. Siltä osin myöhemmin osaamme sanoa pohditaanko rajotuksia näiltä osin”
Kuu kiurusta ymmärtämiseen..
Tää lause on kiertänyt somessa Kiurun sanomana, mutta mä en itse huomannut tätä tiedotustilaisuudessa. Syitä voi olla kaksi:
1) Sitaatti on eri tilaisuudesta.
2) Kiuru ei ole koskaan edes sanonut noin.
Mä itse veikkaan kakkosta.
Sen sijaan tuo mun litteroima pätkä on taatusti aito sitaatti.
Kiuru ei ole koskaan sanonut tuota somessa kiertänyttä sitaattia, jota on jaettu todella laajasti – itsekin olen saanut sen kymmeniä kertoja.
Se on olevinaan vitsi, jonka innoittajana on ilmeisesti Kuukausiliitteessä viime syksynä julkaistu pakina.
Muutamien levittäjien mukaan ”kaikki” tajuavat, että tuo sitaatti on vitsi, vaikka sen ohessa lukee, että kyseessä on ”suora sitaatti valtioneuvoston tiedotustilaisuudesta”.
Kiuru kieltämättä puhuu monipolvisen hähmäisesti, mutta mielestäni hän ei silti ole ansainnut tuon ”vitsi” kaltaista pilkkaa. Näiltä osin.
Jokaisesta ministeristä ikävä kyllä tehdään pilkkameemejä. Kurja tapa, jota itse en harrasta.
Sen sijaan tämä tekstini pohjautuu litterointiin ja aitoon sitaattiin, ja siksi kritiikkiäni ei voi rinnastaa lähteistämättömään somemeemiin.
Vallan käyttäjänä ja johtajana Krista Kiurun pahin virhe on sotkea ja hämmentää asioita. Tekeekö hän sen omaksi edukseen – en tiedä.
Itse olen nimennyt Kiurun Porin oraakkeliksi. Kuten legendaarinen Delfoin oraakkeli, jonka ennustukset eivät olleet edes mitään ymmärrettävää. Papit ja heidän avustajansa muokkasivat lausutun moniselitteisiksi runosäkeiksi tyypilliseen kreikkalaiseen runomittaan. Nyt sitä muokkausta tekevät STMn virkamiehet.
Yllättäen sain mielestäni selvää ihan joka virkeestä, vaikka tajuttoman pitkiä olivatkin. Kyseistä kiertävää virkettä en myöskään löytänyt.
Sulla voi olla parempi keskittymiskyky kuin mulla.
Mä sijaitsen itse lievästi adhd-kirjolla, ja mulle oli täysin mahdoton tajuta Kiurun viestiä. Kuuntelin sen kahdesti enkä ymmärtänyt, joten jouduin litteroimaan sen itselleni.
Nyt pitää muistaa, että ministerin puheen pitää olla saavutettavissa kaikille. Jos mä en selviä, miten selviävät ne ihmiset, joilla on vakavampi nepsy-kirjon vaikeus?
Olen normaalin kirjoissa, enkä minä Kiurun puheesta mitään tolkkua saa. Aukikirjoitettuna hyvällä tahdolla jotain ajatusta voi löytää, siinä tapauksessa tulkinta kuitenkin on täysin lukijan vastuulla.
Pelottavaa, kun peilaa sitä vasten, että ajattelulla ja puheella kai usein on jokin yhteys.
On luettunakin hankala ja liian pitkä virke toki. Mutta puhuttuna kyllä ymmärsin, kun painotukset auttoivat.
Onkohan tässä kritiikissä hiukan kärjistystä mukana. Mutta ministerin viestinnän selkeyden vaade huomioiden; viestintäkurssin paikka.
Tässä kyse on nimenomaan ministerin roolista. Hänellä pitäisi olla keskiarvoa selkeämpää viestintää, ei keskimääräistä epäselvempää.
Kyllä on Suomen ministerit, SDP, hallitus, STM on SEKAVAA porukkaa. Uskomatonta puhetta, ei vastata kysyksiin, kun EI OSATA. Häpeällistä!
Ei ehkä kannata yleistää noin vahvasti. Esimerkiksi Sanna Marin on erinomainen viestijä. Samoin Saarikko ja Ohisalo osaavat selkeän puheen.
PM Marin ei minusta ole erinomainen viestijä. Häneen puheensa robottimaisuus häiritsee ja tulkitsen sen osaksi niin, että hän latelee ulkoa opittuja mantroja.
Kriisitilanteessa hän joutuu viestimään tavallista vakavammin ja rauhallisemmin. Hän ei silti opettele vastauksiaan ulkoa, koska hän pystyy tuottamaan median kysymyksiin erilaisia sisältöjä.
Marin on taitava viestijä – vaikka olenkin poliittisesti eri mieltä hänen kanssaan.
Sanna Marin ei ole erinomainen viestijä. Yritin kuunnella hänen vastauksiaan Ylen uutisissa toissapäivänä.
Hän toki artikuloi korostetun tarkasti, mutta löysää ja sekavaa jorinaa se muuten oli jälleen kerran. Jo puheen nuotti antaa ymmärtää, että nyt on luvassa esitelmän ja läksytyksen yhdistelmä.
Hän ilmeisesti kuvittelee, että selkeät kyllä- tai ei-vastaukset olisivat jotenkin heikkouden merkki.
Mä arvostan Marinin selkeää puhetapaa, hyvää katsekontaktia ja toimivia eleitä.
Se on selvää, että sisältö voi olla vähän ohkaista, koska hallitus tunaroi jatkuvasti koronarajoitusten kanssa. Mutta sen vähäisen sisällön Marin kyllä viestii ihan hyvin. 😀
Mistä tiedät, ettei osata?
Ehkä ei haluta.
Kiuru lopulta kuuluu niihin, jotka edes yrittävät vastata.
Voimme kysyä, että onko joku nähnyt sosiaali- ja terveysministeri Pekosta viime aikoina?
Hesarissa viimeisin havainto on joulukuun alusta, jossa mainitaan muun jutun yhteydessä että hän on asettumassa ehdolle kuntavaaleissa. Sitä edellinen juttu on oikaisu marraskuulta, jossa kerrotaan että Pekosen puolue on vasemmistoliitto.
On suorastaan ällistyttää, että historiallista terveyskriisiä käsittelevän ministeriön johtaja on näin täydellisesti häivytetty julkisuudesta.
Äärimmäisen hyvä ja tärkeä kysymys.
Se mikä tässä keskustelussa minua häiritsee on kohteen valinta – vaikuttaa ihmiseltä, joka tekee hirvittävästi työtä, mutta myös ihmiseltä, joka helposti joutuu tällaisen jollain tavalla takana pidettävän panettelun kohteeksi. Toimittaja, joka tämän keskustelun on aloittanut, voisi laittaa kommenttinsa suoraan myös Kiurulle. Siitä voisi olla hyötyä kuulijoille ja puhujalle tulevaisuudessa.
Koronan suhteen itse en kaipaa valtiovallan ohjeistuksia henkilömääristä tai etäisyyksistä. Uusi brittimuunnos tarttuu kaikenikäisistä ja vakavan tautimuodon voivat saada kaikenikäiset. Sen leviämisen estäminen tapahtuu vain kontaktien välttämisellä. Voi käyttää omia aivojaan toiminnassaan tai ottaa tietoisen riskin jos katsoo sen oman tai lastensa tulevaisuuden takia tärkeäksi. Mikään suljetussa tilassa tehty pitkäaikainen toiminta ei ole turvallista, jos toisella on korona, vaikka tuplamaskilla varustettuna.
Kiitos kommentistasi ja tervetuloa EOT-blogiin!
En tiedä, tarkoitatko ”toimittajalla” minua, mutta en ole ammatiltani toimittaja. Olen tietokirjailija, viestinnän kouluttaja ja yhteiskunnallinen bloggaaja.
Kiurulla on tiedossaan tämä teksti. Ministereillä on käytössään mediaseuranta, joka hälyttää automaattisesti sihteerin tai avustajan meilissä. Lisäksi Kiuru on saanut tästä Twitter-mainintoja ja varsin todennäköisesti myös yksityisviestejä.
Aivan taatusti Kiuru tekee hirvittävästi töitä, kuten kaikki ministerit ovat aina tehneet. Se ei kuitenkaan ole keino välttää yhteiskunnallista kritiikkiä silloin, kun sille on tarvetta ja perusteet.
Anteeksi, nappasin tähän keskusteluun nopeasti, ekä lukemut kaikkia taustoja.
Tässä keskustelussa ja tavassanne esittää kritiikkiä minulle tuli vaikutelma kohtuuttomasta arvostelusta – ei yhteiskunnallisia mieliepiteitä tai toimintaa kohtaan – vaan persoonallista olemusta kohtaan. Ja se tuntui minusta epäoikeudenmukaiselta. Jos näin ei ole vaan kyse on pelkästään viestinnän osuudesta, niin ok. Mutta edelleen, jos vain tästä on kysymys, niin suora kontakti olisi paikallaan, ei epäsuora somen kautta.
Kiitos tarkennuksesta. Sinun ei tarvitse teititellä minua. Täällä EOT-blogissa ollaan rennosti.
Harmillista, että mieleesi tuli vaikutelma kohtuuttomasta arvostelusta. Jos silti luet tarkemmin tekstini, huomaat että vaikutelmallesi ei ole faktisia perusteita.
Kuten huomaat tekstistäni, en puuttunut Kiurun persoonaan. Kohdistin kritiikkini viestinnän selkeyteen, koska se on avaintekijä kansalaisoikeuksien kannalta. Kaikki muut ministerit valmistautuivat ja kirjoittivat puheensa valmiiksi, mutta Kiuru improvisoi ja puhui epäselvästi. Kyse oli sentään tärkeästä tiedotustilaisuudesta, jossa kerrottiin poikkeusoloista ja rajoituksista.
Julkinen, asiallinen ja perusteltu kritiikki on oleellista kansalaisyhteiskunnan kannalta. Olisi outoa lopettaa se, varsinkin kun kyse on kriisiviestintätilanteesta.
PS. Jos jokainen kansalainen lähettäisi mielipiteensä suoraan ministerille, ministeri hukkuisi meilitulvaan. (Tai itse asiassa hän hukkuu jo nyt.)
Jotain käsitystä lauseen rakenteesta ja sisällön hahmottamisesta saa kun seuraa tilaisuutta kääntävää viittomakielen tulkkia. Välillä tuntuu ettei tulkkaajalla ole oikein käsitystä mitä pitäisi viittoa kun kieli perustuu asialle eikä puhutun kielen kanssa samanlaisille lauserakenteille.
Siinähän sanotaan että nyt on ryhdytty toimenpiteisiin
Kuuntelin kaikki Kiurun torstaisissa hallituksen ja STM/THL tiedotustilaisuuksissa pitämät puheenvuorot uudelleen. Kiurun ajatuksenvirta, kuten tiedotustilaisuus muutenkin, on suunnattu tavallisille ihmisille. Heille, jotka toivovat puheenvuoroilta tiivistystä ja selkeyttä siitä, missä mennään ja mitä tehdään. Viestinnän ammattilaiset tai muuten vain puhutusta ja kirjoitetusta tekstistä hyvin selviytyvät ihmiset ovat toki ihan toisenlainen ja valikoitunut joukko. Eikä tämä helppo nakki ollut heillekään, kuten huomataan. Tästäkin näkökulmasta lähestyen Kiurun viestintä on erittäin heikkoa. On vaikea uskoa, että juuri kukaan hyötyy Kiurun viesteistä juuri mitään, kuten toimittajien täsmennyksen täsmennyksiä kaipaavissa kysymyksissäkin alkoi vähitellen tulla ilmi. Välähdyksenomaisesti ymmärrettävä viesti hukkuu sen jälkeiseen polveilevaan sotkuun.
Pääministeri Marin ei mielestäni ole mitenkään vahva esiintyjä. Papukaija tulee mieleen. Kun (harvoin) toimittaja haastaa, pasmat menevät täysin sekaisin. Tästähän on se kuuluisa esimerkki, kun maikkarin toimittaja koitti saada vastausta kuntamiljardeihin.
Kiuru taas liikkuu aivan omissa sfääreissään – on aina liikkunut.
Kiuru on Satakunnan lahja pääkaupunkiseudulle. Pitäkää hyvänänne ja ei tarvitse eikä saa palauttaa.
Noh noh, Kiurussa on hyvätkin puolensa. Arno Kotro juuri kiitteli Kiurun opetusministeriaikoja, ja aivan aiheesta:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/essee-sipilan-hallitus-halusi-lisata-lukion-vetovoimaa-lukioreformin-lopputulos-on-yo-kirjoituksiin-preppaava-hikipaja
Kiurun ajatus oli oikea ja kirkas, mutta juttu polveili. En ole ihailija mutta kunnioitan työtarmoa ja asennetta… aiemmin pidin pöpinä mutta olen korjannut käsitykseni