Lukuohje: Kirjoitan tämän tekstin arkkitehtuuria harrastavan kansalaisaktiivin näkökulmasta. Rakennusalan koulutukseni rajoittuu rakennuspiirtäjän tutkintoon. Vanhojen talojen sarjaremontoijana olen kiinnostunut erityisesti perinnerakentamisesta.
* * *
Miltä nykyarkkitehtuuri näyttää? Listasin viimeaikaisia julkisia rakennuskilpailuja ja niiden voittajia:
- Klyyga Helsingin päärautatieaseman eteen Elielinaukiolle.
- Contiki Suvilahden tapahtuma-alueelle.
- Poks Taka-Töölön päiväkodiksi.
Kurkkaa kuvat. Mikä näitä suunnitelmia yhdistää?
- Rakennuksissa ei ole räystäitä. Mikään ei suojaa seiniä sateelta tai auringonpaahteelta.
- Joissain on alaspäin vinosti viettäviä ulkoseiniä, jotka ovat alttiina sateille.
- Sokkeleita ei tietenkään käytä enää kukaan. Mahdolliset pintatulvat pääsevät suoraan ensimmäiseen kerrokseen.
- Katot ovat joko tasakattoja tai loivia taitekattoja. Ne keräävät lumikuormaa ja antavat veden kerääntyä altaiksi.
- Lasipintoja on valtavasti. Ne ovat kalliita tuottaa. Niiden aiheuttama lämpöhukka ja hellekuorma pitää nollata käyttämällä selektiivilaseja.
Suomeksi tämä lista tarkoittaa sitä, että nämä uudet rakennukset eivät tule kestämään ilmastonmuutoksen aiheuttamia viistosateita, pintatulvia, helleaaltoja tai lumimyräköitä. Kun rakenteet on tehty niin, että ne ovat alttiita vaurioille, niiden avuksi joudutaan hankkimaan kallista talotekniikkaa kuten pumppuja, selektiivisiä lämpölaseja ja lämmityselementtejä. En ymmärrä, miten tämä voi olla ympäristötietoista toimintaa. Pahimmillaan ensimmäinen laaja peruskorjaus joudutaan tekemään jo silloin, kun talo on vasta 10–15 vuotta vanha.
Ilmastonmuutos otetaan kyllä uudisrakennuksissa huomioon energiansäästön, kierrätettävyyden ja hiilineutraaliuden näkökulmasta, mutta se ei riitä yhtään mihinkään. Nykyarkkitehtuuri on ohittanut täysin rakenteelliset ratkaisut, vaikka ne olisivat halpoja toteuttaa. Olemme ilmeisesti kansakuntana unohtaneet, miten rakennus saadaan kestämään sateet, pakkaset ja helteet.
Rakennusperinteemme kyllä tietää: perustusten pitää olla syvällä, sokkelin pitää olla korkea, katon pitää olla jyrkkä, seinä ei voi olla pelkkää lasia ja räystäiden pitää olla kunnolliset. Nämä rakenneratkaisut eivät ole vain tyyliseikkoja, joille nykyaika voisi trenditietoisena kohauttaa olkiaan, vaan ne ovat oleellisia keinoja, joilla rakennus voi elää pitkän elämän.
Mitä pitkäikäisempi rakennus, sitä ympäristöystävällisempi se on. Mitä enemmän kikkailua, sitä enemmän paikkaamista, korjaamista, purkamista ja uudelleenrakentamista.
No mikä on ehdotukseni?
Meidän pitää lisätä ympäristöystävällisen rakentamisen kriteereihin myös rakenteelliset ratkaisut. Julkisissa kilpailutuksissa pitää painottaa sellaisia rakenteita, jotka kestävät poikkeukselliset sääilmiöt. Kyllä: tämä muutos vaikuttaa rakennuksen ulkonäköön, mutta arkkitehtuurin pitääkin vastata aikaansa.
Ei ole enää tätä päivää tehdä räystäättömiä lasikuutioita ja tasakattorakennuksia. 2020-luvulla meidän pitää pystyä tuottamaan sellaisia taloja, jotka vastaavat ilmastonmuutoksen ongelmiin myös rakenteellisilla ja ulkonäöllisillä ratkaisuilla.
Jaa tämä teksti, jos olet samaa mieltä. Tämä asia pitää nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
* * *
PS. Luin juuri äskettäin haastattelun kiinteistöpäälliköstä, joka kertoi, että keskiaikaisen rakennuksen ylläpito on paljon halvempaa kuin 1990-luvun rakennuksen ylläpito. Jos joku lukijoista löytää oikean linkin, niin heittäkää kommentteihin. En löytänyt kyseistä haastattelua enää ahkerallakaan googlaamisella.
Tuli heti mieleen Soininvaaran blogikirjoitus:
https://www.soininvaara.fi/2021/11/23/rakennusyrityksilla-ei-ole-tutkimusosastoa/
Onko ratkaisu siis lisää julkista sääntelyä: Näin velvoitetaan toimimaan?
Kiitos kommentista! Soininvaara osuu usein nappiin.
Mä ehdotan ratkaisuksi useampaa osaratkaisua:
1) Julkisten kilpailukriteerien tiukennus. Osallistujat saavat toki tarjota räystäättömiä lasikuutioita, mutta niistä sakotetaan pisteytyksessä.
2) Uudet julkiset ja ilmaiset talopiirustukset. Valtio voisi julkaista ”Rintamamiestalo 2.0” -konseptin, josta jokainen hartiapankkirakentaja saisi ilmaiseksi itselleen talon piirustukset. Nämä talot olisi suunniteltu ilmastonmuutosta kestäviksi, jolloin yksityisten ihmisten investoinnit säilyisivät pitempään.
3) Arkkitehtuurikilpailu siitä, miltä näyttää 2020-luvun rakentaminen. Nyt on jo nähty lasikuutiot ja aaltoilevat massiiviset puujulkisivut, jotka ovat sateille alttiita. Millaista on nykyajan ilmastokestävä rakentaminen? Mukana voi olla paljonkin innovaatioita kuten viherseiniä julkisivuissa, mutta kaiken pitää tapahtua ilmastokestävyyden ehdoilla. Rakennusten pitää kestää rankkasateet, pintatulvat, metrinen routa, helleaallot, kovat pakkaset ja ylipäätään kosteus- ja lämpötilavaihtelut.
Mä väitän, että näillä päästäisiin jo pitkälle.
Eikö
– viistosateita
– pintatulvia
– helleaaltoja
– lumimyräköitä
ole Suomessa esiintynyt aiemminkin?
Kyllä on, ja vanha rakennusperinne otti ne hyvin huomioon.
Kosteusongelmia esiintyy tyypillisesti 1960-luvulla ja sen jälkeen tehdyissä tasakattotaloissa ja valesokkelitaloissa.
Nyt kun ilmastonmuutos on pahentanut sään ääri-ilmiöitä, meidän pitää palata rakennesuunnittelussa taaksepäin. Nykyrakentaminen ei kestä sään ääri-ilmiöitä.
Onko tämä?
”Parhaillaan korjataan Tapiolan kirkkoa, minkä kustannukset ovat 17,2 miljoonaa euroa. Vaikka muita vastaavan kokoluokan hankkeita ei nyt ole tiedossa, Espoossa varaudutaan siihen, että korjausinvestointeihin kohdennetaan jatkossa 3,5 miljoonaa euroa vuodessa.
– Näin seurakuntatalouden näkökulmasta toivoisin, että joka seurakunnalla olisi keskiaikainen kivikirkko. Tuomiokirkon kunnossapitoon kuluu paljon vähemmän rahaa kuin näihin uusiin rakennuksiin. ”
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/verotulot-kasvoivat-ja-saastoja-syntyi-koronavuoden-talousluvut-yllattivat-paakaupunkiseudun-seurakunnat
Loistavaa, kiitokset! Juuri tätä mä etsin. Lisään linkin myös postaukseen.
Ilmastonmuutoksella ei ole valesokkelin tai tasakaton kanssa mitään tekemistä. Syyt mahdollisiin ongelmiin on muualla.
Jos rakenne on hyvin suunniteltu ja tehty, tasakatto toimii Suomessakin. Ei se optimirakenne ole, mutta niitä on ollut jo kauan ja kyllä ne meidän olosuhteissa on testattu jo monena talvena. Huonosti tehdyt vuotaa oli ilmaston muutosta tai ei.
Suomen sääolosuhteet on rakennustekniikalle erittäin kovat ja nykyrakentaminen kestää kyllä sään ääri-ilmiöt jos työ tehdään kunnolla. Kestää ankarammatkin olot kuin mitä nyt on.
Valesokkeli on todettu rakennusvirheeksi jo ajat sitten mutta eipä niitä kukaan kai ole vuosikymmeniin rakentanutkaan. Mikään ei ole ikuista paitsi ehkä graniittipinta.
Olisi järkevämpää tehdä sellaisia rakenteita, jotka kestävät säävaihtelut jopa silloin, jos kiinteistöhuolto on joskus heikommalla. Peeinteiset rakenteet kestävät jopa pieniä rakennusvirheitä.
Sen sijaan jos käytämme epävarmaa rakennetta (kuten tasakatto), joka toimii vain täydellisesti oikein tehtynä ja joka edellyttää tarkkaa ja jatkuvaa huolenpitoa, kaivamme itsellemme hautaa.
Voi hyvinkin tulla vastaan tilanne, jossa julkisella sektorilla on vähemmän rahaa kiinteistönhoitoon tai jossa rakentaja tekee virheen. Nämä ovat juuri niitä tilanteita, joissa tasakatot ja räystäättömyys kostautuvat.
Kiitoksia tästä bloggauksesta, nämä rakennustekniset asiat ovat lähellä minunkin sydäntä. Mitään tämän fiksumpaa en osaa sanoa kiitos yli kaksi viikkoa jatkuneen lentsun (koronatesti negatiivinen).
Kiitos kivasta palautteesta – ja tsemppiä sairastupaan!
Hyvä kirjoitus kansantaloudenkin kannalta tärkeästä aiheesta. Valtaosa yksityisten omaisuudesta on kuitenkin kiinni siinä rakennuksessa missä asutaan. Tasakatot hämmentävät itseänikin vuodesta toiseen, samoin isot ikkunat. Alvar Aallolla on taatusti ansionsa mutta keskivertoa kalliimmaksi miehen suunnittelemien rakennusten remontit näyttävät tulevan. Esimerkiksi Rovaniemen kirjaston kattoremontti maksoi lähes miljoonan. Kiitos tasakaton ja kattoikkunoiden, vuotokohtia oli runsaasti. Huomiona että kattoa oli vuosien varrella korjattu useaan kertaan.
Kiitos kivasta palautteesta!
Mäkin olen pohtinut tuota kansantaloudellista näkökulmaa. Meillä menee aivan valtavan paljon rahaa tasakattokorjauksiin ja vaikkapa Finlandia-talon marmoreiden vaihtamiseen.
Onko todellakin niin, että arkkitehdit eivät osaa yhdistää kauneutta ja toimivuutta? Onko hyvännäköisen rakennuksen pakko olla kallis huoltaa?