Kirjanpito on siitä kiva asia, että se tekee raha- ja tavaravirrat näkyviksi.
Kuvitellaanpa että firmani on lupsuttimien maahantuoja. Yksi lupsutin maksaa minulle yhden euron. Jos ostan firmalleni viisi lupsutinta, minun kirjanpidostani lähtee viisi euroa ja tilalle tulee viisi lupsutinta. Sitten kun myyn viisi lupsutinta tuplahinnalla eteenpäin asiakkaalleni, kirjanpidostani lähtee viisi lupsutinta ja tilalle tulee kymmenen euroa.
Kaikki on kirkasta, läpinäkyvää ja tarkistettavissa olevaa. Firma tuotti voittoa viisi euroa, ja onnellinen asiakkaani omistaa nyt viisi lupsutinta.
Sen sijaan korruptio on kirkkauden ja läpinäkyvyyden vastakohta. Siksi sillä on pirun huono hyötysuhde ja valtava hukkaprosentti. Korruption kirjanpidollinen ja käytännöllinen hyöty on miinusmerkkistä.
Korruptio on ajatusten ja lupausten ostamista, eikä sellaisista saa koskaan kuitteja. Niinpä lahjuksen antaja ei pysty tarkistamaan, onko hän saanut lainkaan sitä, mistä hän on maksanut.
Venäjä kuvitteli Ukrainan sodassa mitä ilmeisimmin ostavansa lahjuksilla Ukrainan johdon suostuvaisiksi jo etukäteen. Korruption liikkeelle laittaja – tässä tapauksessa Putin ja hänen lähipiirinsä – eivät silti koskaan pystyneet tarkistamaan, mihin rahat ovat menneet. Korruptiosta kun ei saa kuitteja eikä kirjanpitoa tsekattavaksi. Rahaa menee, mutta tositteet ja todisteet puuttuvat.
Lahjusten välittäjä tietää tämän seikan vallan hyvin. Hän voi kaikessa rauhassa napsia puolet lahjusrahasta itselleen ja väittää, että juu kyllä da, oikeaan paikkaan menivät. Seuraava porras edelleen ottaa lahjuksista puolet itselleen ja raportoi ylemmäs, että juu kyllä da, oikeaan paikkaan menivät.
Kun tarpeeksi monta ”juu kyllä da” -tasoa on käyty, kaikki rahat ovat menneet eikä yhtään ajatusta tai lupausta ole saatu hankittua.
Tiedämme kaikki, miten tässä kävi. Korruption kirjanpidollinen hyöty on miinusmerkkinen, joten Putin ei kohdannutkaan Ukrainassa tervetulojuhlallisuuksia vaan tiukasti vastaan pistävän kansan.
Korruptio on surkea laji. Se ei ole typerää pelkästään moraalittomuutensa vuoksi, vaan se on typerää myös kirjanpidollisista syistä. Rahat lähtevät, eikä ostetuista lupauksista ole tarjolla kuitteja.