Korona otti kopin vihdoin minustakin. Lauantai meni kuumeessa, mutta nyt on onneksi jo neljäs normaalilämpöinen päivä. Aivosumu alkaa hellittää, joskin kuulostan yskäni kanssa pahemman sortin ketjupolttajalta.
Mihinkäs muuhunkaan sitä karanteeninsa käyttäisi kuin YAMK-opinnäytetyöhön. (Disclaimer: tutkimus on vielä kesken, joten tätä postausta ei kannata käyttää toisen tutkimuksen lähdeaineistona vaan lähinnä pohdiskelupaperina.)
Olen tänään kahlannut opparin litteroitua aineistoa läpi. Materiaalissa on aukikirjoitettuna 45 viranomaisen ryhmähaastattelut, joissa keskustellaan informaatiovaikuttamisesta ja tiedon huoltovarmuudesta.
Olen jatkanut laadullista analyysiä ja jaksotellut aineistoa teemoittain. (Ooh: tähän oli olemassa kätevä ohjelma nimeltä Atlas.ti.)
Tänään oivalsin aineiston perusteella jotain oleellista. Kyhäsin nimittäin tulkintakehyksen, jonka avulla voi perata infovaikuttamista.
Informaatiovaikuttaminen kannattaa jakaa kahtia
- metodeihin, jotka käyttävät kaatorautana informaatiota
- metodeihin, jotka käyttävät kaatorautana ihmistä.
Kuulostaa melko yksinkertaiselta havainnolta, mutta se antoi selityksen helkutin monelle asialle. Tämä tulkintakehys auttaa nimittäin ymmärtämään informaatiovaikuttamisen rooleja, tavoitteita ja tehokkuutta.
Mitä näihin kahteen infovaikuttamisen luokkaan kuuluu?
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat dis-, mis- ja malinfo. Ne ovat keinoja, joilla muokataan, tuotetaan ja rajoitetaan informaatiota. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi valeuutiset, väärät huhut, tarkoitushakuiset videorajaukset, osatotuudet, argumenttivirheet ja kirsikanpoiminta. Kaatorautana on siis informaatio.
Toiseen kategoriaan kuuluvat esimerkiksi uhkailu, lahjonta, kiristys, maalitus, solvaukset, kunnianloukkaukset, pahantahtoiset juorut, yksityistietojen vuotaminen ja pilakuvat. Niissä kaatorautana käytetään ihmistä tai ihmisryhmää.
Mitä eroa näillä luokilla on?
Ensimmäinen kategoria eli informaatio kaatorautana on ovelampi ja tehokkaampi monestakin syystä:
- Informaatiolla ei läheskään aina ole omistajaa. Kun ei ole ihmistä kaatorautana, ei ole asianomistajaa, joka nostaisi metelin. Niinpä pahantahtoisen informaatiovaikuttajan kannattaa käyttää eniten ensimmäisen ryhmän metodeja.
- Kun käyttää informaatiota kaatorautana, sillä pystyy vaikuttamaan laajemmin. Informaatio on aineetonta, se leviää tehokkaasti, sen alkuperää on vaikea jäljittää ja sitä pystyy muokkaamaan ikuisesti. Yksilö voi päästä turvaan monellakin tavalla, mutta informaatio ei pääse pakoon. Se on aina vihamielisen vaikuttajan saavutettavissa.
- Kun käyttää informaatiota kaatorautana, toiminta on nopeampaa ja vaikeammin torjuttavissa. Sen sijaan yksilöön kohdistuva toiminta on hitaampaa, ja kaiken lisäksi lainsäädäntö suojelee tehokkaammin yksilöä kuin informaatiota.
- Kun pahantahtoinen taho hyökkää yksilön kimppuun, se toimii ikään kuin sumuverhona. Me tietenkin järkytymme yksilön puolesta. Pulaan joutunut yksilö herättää meissä sympatiaa, ja siksi me puolustamme yksilöä herkemmin kuin informaatiota. Emme huomaa, että samaan aikaan meneillään voi olla valtava masinoitu tiedon muuntamisen kampanja, jolla on vakavammat seuraukset.
(Se on tietenkin selvää, ettei tämä jaotteluni lohduta yksilöä lainkaan. Kun rivivirkamies on maalituksen ja uhkailujen kohteena, häntä ei helpota yhtään se, että toisaalla käytetään kaatorautana informaatiota ja että sillä voi olla synkemmät seuraukset.)
Tässä vielä alustava jaotteluni taulukon muodossa.
| Vaikuttamisen kategoria | Millaista? | Esimerkkejä | Yleisön reaktiot | Edut pahantahtoiselle vaikuttajalle |
Haitat pahantahtoiselle vaikuttajalle |
| Kaatorautana informaatio | laajaa, hähmäistä, tehokasta | valeuutiset, väärät huhut, tarkoitushakuiset kuva- ja videorajaukset, osatotuudet, kirsikanpoiminta, salaliittoteoriat | ei aina havaita; erityisesti maallikon vaikeampi huomata | laajempaa, tehokkaampaa, pysyvämpää, vaikeampi jäljittää, delegoitavissa hyödyllisille idiooteille (eli tiedon bulvaaneille) |
ei juuri haittoja; tosin vaikeampi ennustaa lopputulosta |
| Kaatorautana ihminen | pistemäistä, tehotonta | uhkailu, lahjonta, kiristys, pahantahtoiset juorut, maalitus, solvaukset, pilakuvat | tunteita herättävää, pöyristyttävää | toimii sumuverhona ja huomionkerääjänä, delegoitavissa hyödyllisille idiooteille (eli kiusaajalaumalle) |
hitaampaa, syö resursseja, estetty lainsäädännöllä tehokkaammin |
No onhan tästä esimerkkikin
Saksassa on levitetty vuositolkulla valetietoa ydinvoiman vaarallisuudesta. Todellisuudessahan ydinvoimalla ei ole hiilidioksidipäästöjä, ja ydinvoiman aiheuttamat kuolemantapaukset ovat pienemmät kuin muilla energianlähteillä. Tehokas disinfokampanja sai kuitenkin aikaan sen, että Saksa ajoi ydinvoimansa alas. Nyt maa on totaalisen riippuvainen Venäjän kaasusta ja fossiilisista polttoaineista. Hinnat nousevat, energiapula uhkaa, talvi on edessä, hiilidioksidipäästöjä syntyy ja vähävaraiset kärsivät eniten. Ydinvoiman vastaisessa kampanjassa käytettiin kaatorautana nimenomaan informaatiota, ja väärän tiedon aiheuttama vakava vaara jäi havaitsematta. Kokonainen valtio sahasi oman oksansa poikki, kun käteen annettiin tehokkaasti pyörivä disinformaation teräketju.
Ymmärrän hyvin, että prosessiin on ollut vaikea puuttua. Aina kun informaatiota käytetään kaatorautana, vaikuttamista on hankala estää. Sivistynyt yhteiskunta ei kiellä aktivistien toimintaa eikä rajoita sananvapautta.
* * *
PS. Miltä tulkintakehikkoni sinusta vaikuttaa?
Nyt on aika huomauttaa, jos tässä on lehmän mentävä päättelyaukko, sillä muuten se aukko päätyy myös lopputyöhöni.
* * *
Edit 28.7.2022 klo 10.45: Lisäsin taulukkoon kaksi saraketta (Millaista ja Reaktiot).
Edit 14.11.2022 klo 14.05 kaksi muutosta: (1) Muutin vipuvarren käsitteen kaatoraudaksi, koska opinnäytetyössäni esiintyy toinen samantyyppinen ilmiö, jolla oli jo vipuvarren nimi olemassa. (2) Lisäsin disclaimerin siitä, että tutkimus oli kesällä vielä kesken, joten tätä postausta ei kannata käyttää lähdeaineistona.
Janne J. esitti Slackissa hyvän tarkennuksen: infovaikuttamisen kohteenahan voi olla ihmisen ja informaation lisäksi myös yritys tai järjestelmä.
Juuri näin.
Vipuvartena voi olla ihminen, mutta kohteena voi olla jotain ihan muuta:
a) järjestelmä (”jos et anna admin-salasanaa, julkaisemme salasuhteesi”)
b) yritys (”tämän firman toimari on juoppo!”)
c) uutisinformaatio (”julkaise meistä kiva uutinen, tai me julkaisemme nakukuvasi”)
Ja toisaalta vipuvartena voi olla informaatio, mutta kohteena voi olla jotain muuta:
a) järjestelmä (”älä käytä verkkopankkia, koska pankki voi viedä salaa rahasi”)
b) yritys (”tämä firma on huijariyritys”)
c) yksilö (”tämän tietovuodon teki poliitikko X”)
d) yhteiskunta (”vaalit on väärennetty”)
Sen sijaan väitän, että yritystä, yhteiskuntaa tai järjestelmää ei voi käyttää vipuvartena, koska ne ovat liian monimutkaisia entiteettejä. Ne voivat helpostikin olla infovaikuttamisen kohteita, mutta eivät kovin kätevästi vipuvarsia. (Poikkeuksena ehkä yhden hengen firma, joka on lähempänä yksilöä kuin organisaatiota.)
Ja vielä tärkeä ero: näiden kahden metodin tärkeysjärjestys oli aikaisemmin toisin päin.
Ennen netin ja somen aikakautta oli tehokkaampaa käyttää yksilöä vipuvartena.
Kaikki informaatio oli pantattuna papereissa, eikä sitä ollut kovin helppo muuttaa. Myös tiedon levittäminen oli hitaampaa ja kalliimpaa. Käytössä olivat seinäkirjoitukset, lentolehtiset, julisteet ja huhupuheet, mutta ne olivat onnettoman hitaita verrattuna nettiin ja someen.
Entisaikaan oli helpompi juottaa poliitikko känniin tai salakuvata ministerin naisseikkailut. Ihminen oli tuohon aikaan tehokkaampi vipuvarsi.
Todella hyvä tulkintakehikko, selkeyttää hyvin infovaikuttamista. Itse tein graduni huhuista ja jouduin miettimään /analysoimaan samantapaisia asioita. Ja lisäyksenä, että some ja netti ovat hyviä ja nopeita huhujen levittämiskanavia.
Moikka Arja ja tervetuloa EOT-blogiin!
Huhut ovat superkiinnostava teema tutkimukselle. Nehän voivat olla yhtä hyvin tietoisesti ja pahantahtoisesti liikkeelle laitettuja strategisia infovaikuttamisen keinoja – tai sitten vain puhtaasta väärinkäsityksestä syntyneitä vahinkoja.
Pakko kertoa hassu muisto lapsuudestani: aikanaan 1980-luvulla kun isäni oli pikkukaupungin lääkäri, perheestämme liikkui aina silloin tällöin absurdeja huhuja. Välillä vanhempieni huhuttiin eronneen ja välillä olimme kuulemma muuttaneet Yhdysvaltoihin. Nauroimme aina niille yhdessä, koska tarinat olivat sen verran metsässä. Onneksi tuohon aikaan ei ollut somea, koska se olisi moninkertaistanut huhut, eikä se ehkä olisi enää naurattanut.
Hei Katleena,
Todella hyvä ja mielenkiintoinen kehys. Olitko ajatellut ottaa mukaan informaatio vaikuttamiseen datan ja erityisesti huonon ja puutteellisen datan? Datan tulkitseminenhan vaatii lukijalta datan lukutaitoa ja datakriittisyyttä ja näitä ei todellakaan yleisesti ottaen ihmisillä ole, vaan yleensä vaatii asiaan perehtymistä.
Moikka Else ja tervetuloa EOT-blogiin!
Toi datan ja sen tulkitsemisen lähtökohta ois supermielenkiintoista, mutta mun on pakko pysyä kiinni haastatteluaineistossa. 🙁 Siinä on niin iso määrä seulottavaa, että mä en pysty enempää laajentamaan työtä.
Olipa hyvä kirjoitus ja vielä asiaa selventävä taulukko mukana. Pidin kovasti tuosta ydinvoimaesimerkistä. Tietenkin ydinvoimaan ja voimaloihin liittyvät riskit on tunnettava, mutta myös mainitsemasi edut. Kiitos hienosta blogista – luen toistekin 🙂
Kiitos Anu – ja tervetuloa EOT-blogiin!
Jokaiseen vaikutusyritykseen pyritään valitsemaan sopivin työkalu, missä huomioidaan kustannus, riskit, vaikutus jne.
Pihtiputaan mummoon ei kannata uhrata välttämättä senttiäkään, kun ollaan valitsemassa ihmistä vipuvarreksi. Mutta investointi voi olla erittäin houkutteleva, ja pitkäaikaisesti tuottava, jos saadaan kalastettua verkkoon tarpeeksi iso vonkale. Puhutaan vaikka ministeriön korkeista virkamiehistä, kansanedustajista, kenraaleista, korkeimman oikeuden tuomareista, eri medioiden päätoimittajista, professoreista.
Juuri näin. Merkityksellinen ihminen on hyödyllisempi vipuvarsi kuin tavis Mäntsälästä.
Jako informaatioon ja ihmisiin vipuvartena tuntuu hyvältä.
Jäin miettimään sitä, mikä voisi olla vielä suurempi kehys, onko sinulla siitä ajatusta?
Mieleen tuli perinteinen: tiedon lähettäjä, viesti, tiedon vastaanottaja.
Muunnos informaatiovaikuttamiseen voisi olla: vaikuttaja, menetelmä, vaikutettava.
Tuotakin olisi hyvä pohtia, mutta työn rajaus ei anna myöten. 🙂 On pakko tehdä tiukka rajaus, jotta työ valmistuu edes joskus.