Korona otti kopin vihdoin minustakin. Lauantai meni kuumeessa, mutta nyt on onneksi jo neljäs normaalilämpöinen päivä. Aivosumu alkaa hellittää, joskin kuulostan yskäni kanssa pahemman sortin ketjupolttajalta.

Mihinkäs muuhunkaan sitä karanteeninsa käyttäisi kuin YAMK-opinnäytetyöhön.

Olen tänään kahlannut opparin litteroitua aineistoa läpi. Materiaalissa on aukikirjoitettuna 45 viranomaisen ryhmähaastattelut, joissa keskustellaan informaatiovaikuttamisesta ja tiedon huoltovarmuudesta.

Olen jatkanut laadullista analyysiä ja jaksotellut aineistoa teemoittain. (Ooh: tähän oli olemassa kätevä ohjelma nimeltä Atlas.ti.)

Tänään oivalsin aineiston perusteella jotain oleellista. Kyhäsin nimittäin tulkintakehyksen, jonka avulla voi perata infovaikuttamista.

Informaatiovaikuttaminen kannattaa jakaa kahtia

  1. metodeihin, jotka käyttävät vipuvartena informaatiota
  2. metodeihin, jotka käyttävät vipuvartena ihmistä.

Kuulostaa melko yksinkertaiselta havainnolta, mutta se antoi selityksen helkutin monelle asialle. Tämä tulkintakehys auttaa nimittäin ymmärtämään informaatiovaikuttamisen rooleja, tavoitteita ja tehokkuutta.

Mitä näihin kahteen infovaikuttamisen luokkaan kuuluu?

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat dis-, mis- ja malinfo. Ne ovat keinoja, joilla muokataan, tuotetaan ja rajoitetaan informaatiota. Tähän kategoriaan kuuluvat esimerkiksi valeuutiset, väärät huhut, tarkoitushakuiset videorajaukset, osatotuudet, argumenttivirheet ja kirsikanpoiminta. Vipuvartena on siis informaatio.

Toiseen kategoriaan kuuluvat esimerkiksi uhkailu, lahjonta, kiristys, maalitus, solvaukset, kunnianloukkaukset, pahantahtoiset juorut, yksityistietojen vuotaminen ja pilakuvat. Niissä vipuvartena käytetään ihmistä tai ihmisryhmää.

Mitä eroa näillä luokilla on?

Ensimmäinen kategoria eli informaatio vipuvartena on ovelampi ja tehokkaampi monestakin syystä:

  1. Informaatiolla ei läheskään aina ole omistajaa. Kun ei ole ihmistä vipuvartena, ei ole asianomistajaa, joka nostaisi metelin. Niinpä pahantahtoisen informaatiovaikuttajan kannattaa käyttää eniten ensimmäisen ryhmän metodeja.
  2. Kun käyttää informaatiota vipuvartena, sillä pystyy vaikuttamaan laajemmin. Informaatio on aineetonta, se leviää tehokkaasti, sen alkuperää on vaikea jäljittää ja sitä pystyy muokkaamaan ikuisesti. Yksilö voi päästä turvaan monellakin tavalla, mutta informaatio ei pääse pakoon. Se on aina vihamielisen vaikuttajan saavutettavissa.
  3. Kun käyttää informaatiota vipuvartena, toiminta on nopeampaa ja vaikeammin torjuttavissa. Sen sijaan yksilöön kohdistuva toiminta on hitaampaa, ja kaiken lisäksi lainsäädäntö suojelee tehokkaammin yksilöä kuin informaatiota.
  4. Kun pahantahtoinen taho hyökkää yksilön kimppuun, se toimii ikään kuin sumuverhona. Me tietenkin järkytymme yksilön puolesta. Pulaan joutunut yksilö herättää meissä sympatiaa, ja siksi me puolustamme yksilöä herkemmin kuin informaatiota. Emme huomaa, että samaan aikaan meneillään voi olla valtava masinoitu tiedon muuntamisen kampanja, jolla on vakavammat seuraukset.

(Se on tietenkin selvää, ettei tämä jaotteluni lohduta yksilöä lainkaan. Kun rivivirkamies on maalituksen ja uhkailujen kohteena, häntä ei helpota yhtään se, että toisaalla käytetään vipuvartena informaatiota ja että sillä voi olla synkemmät seuraukset.)

Tässä vielä alustava jaotteluni taulukon muodossa.

Vaikuttamisen kategoria Millaista? Esimerkkejä Yleisön reaktiot Edut
pahantahtoiselle vaikuttajalle
Haitat
pahantahtoiselle vaikuttajalle
Vipuvartena informaatio laajaa, hähmäistä, tehokasta valeuutiset, väärät huhut, tarkoitushakuiset kuva- ja videorajaukset, osatotuudet, kirsikanpoiminta, salaliittoteoriat ei aina havaita; erityisesti maallikon vaikeampi huomata laajempaa, tehokkaampaa, pysyvämpää,
vaikeampi jäljittää,
delegoitavissa hyödyllisille idiooteille
(eli tiedon bulvaaneille)
ei juuri haittoja; tosin vaikeampi ennustaa lopputulosta
Vipuvartena ihminen pistemäistä, tehotonta uhkailu, lahjonta, kiristys, pahantahtoiset juorut, maalitus, solvaukset, pilakuvat tunteita herättävää, pöyristyttävää toimii sumuverhona ja huomionkerääjänä,
delegoitavissa hyödyllisille idiooteille
(eli kiusaajalaumalle)
hitaampaa, syö resursseja, estetty lainsäädännöllä tehokkaammin

 

No onhan tästä esimerkkikin

Saksassa on levitetty vuositolkulla valetietoa ydinvoiman vaarallisuudesta. Todellisuudessahan ydinvoimalla ei ole hiilidioksidipäästöjä, ja ydinvoiman aiheuttamat kuolemantapaukset ovat pienemmät kuin muilla energianlähteillä. Tehokas disinfokampanja sai kuitenkin aikaan sen, että Saksa ajoi ydinvoimansa alas. Nyt maa on totaalisen riippuvainen Venäjän kaasusta ja fossiilisista polttoaineista. Hinnat nousevat, energiapula uhkaa, talvi on edessä, hiilidioksidipäästöjä syntyy ja vähävaraiset kärsivät eniten. Ydinvoiman vastaisessa kampanjassa käytettiin vipuvartena nimenomaan informaatiota, ja väärän tiedon aiheuttama vakava vaara jäi havaitsematta. Kokonainen valtio sahasi oman oksansa poikki, kun käteen annettiin tehokkaasti pyörivä disinformaation teräketju.

Ymmärrän hyvin, että prosessiin on ollut vaikea puuttua. Aina kun informaatiota käytetään vipuvartena, vaikuttamista on hankala estää. Sivistynyt yhteiskunta ei kiellä aktivistien toimintaa eikä rajoita sananvapautta.

* * *

PS. Miltä tulkintakehikkoni sinusta vaikuttaa?

Nyt on aika huomauttaa, jos tässä on lehmän mentävä päättelyaukko, sillä muuten se aukko päätyy myös lopputyöhöni.

* * *

Edit 28.7.2022 klo 10.45: Lisäsin taulukkoon kaksi saraketta (Millaista ja Reaktiot).

4 kommenttia

  1. Janne J. esitti Slackissa hyvän tarkennuksen: infovaikuttamisen kohteenahan voi olla ihmisen ja informaation lisäksi myös yritys tai järjestelmä.

    Juuri näin.

    Vipuvartena voi olla ihminen, mutta kohteena voi olla jotain ihan muuta:
    a) järjestelmä (”jos et anna admin-salasanaa, julkaisemme salasuhteesi”)
    b) yritys (”tämän firman toimari on juoppo!”)
    c) uutisinformaatio (”julkaise meistä kiva uutinen, tai me julkaisemme nakukuvasi”)

    Ja toisaalta vipuvartena voi olla informaatio, mutta kohteena voi olla jotain muuta:
    a) järjestelmä (”älä käytä verkkopankkia, koska pankki voi viedä salaa rahasi”)
    b) yritys (”tämä firma on huijariyritys”)
    c) yksilö (”tämän tietovuodon teki poliitikko X”)
    d) yhteiskunta (”vaalit on väärennetty”)

    Sen sijaan väitän, että yritystä, yhteiskuntaa tai järjestelmää ei voi käyttää vipuvartena, koska ne ovat liian monimutkaisia entiteettejä. Ne voivat helpostikin olla infovaikuttamisen kohteita, mutta eivät kovin kätevästi vipuvarsia. (Poikkeuksena ehkä yhden hengen firma, joka on lähempänä yksilöä kuin organisaatiota.)

  2. Ja vielä tärkeä ero: näiden kahden metodin tärkeysjärjestys oli aikaisemmin toisin päin.

    Ennen netin ja somen aikakautta oli tehokkaampaa käyttää yksilöä vipuvartena.

    Kaikki informaatio oli pantattuna papereissa, eikä sitä ollut kovin helppo muuttaa. Myös tiedon levittäminen oli hitaampaa ja kalliimpaa. Käytössä olivat seinäkirjoitukset, lentolehtiset, julisteet ja huhupuheet, mutta ne olivat onnettoman hitaita verrattuna nettiin ja someen.

    Entisaikaan oli helpompi juottaa poliitikko känniin tai salakuvata ministerin naisseikkailut. Ihminen oli tuohon aikaan tehokkaampi vipuvarsi.

  3. Todella hyvä tulkintakehikko, selkeyttää hyvin infovaikuttamista. Itse tein graduni huhuista ja jouduin miettimään /analysoimaan samantapaisia asioita. Ja lisäyksenä, että some ja netti ovat hyviä ja nopeita huhujen levittämiskanavia.

    1. Moikka Arja ja tervetuloa EOT-blogiin!

      Huhut ovat superkiinnostava teema tutkimukselle. Nehän voivat olla yhtä hyvin tietoisesti ja pahantahtoisesti liikkeelle laitettuja strategisia infovaikuttamisen keinoja – tai sitten vain puhtaasta väärinkäsityksestä syntyneitä vahinkoja.

      Pakko kertoa hassu muisto lapsuudestani: aikanaan 1980-luvulla kun isäni oli pikkukaupungin lääkäri, perheestämme liikkui aina silloin tällöin absurdeja huhuja. Välillä vanhempieni huhuttiin eronneen ja välillä olimme kuulemma muuttaneet Yhdysvaltoihin. Nauroimme aina niille yhdessä, koska tarinat olivat sen verran metsässä. Onneksi tuohon aikaan ei ollut somea, koska se olisi moninkertaistanut huhut, eikä se ehkä olisi enää naurattanut.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.