Kävin viime viikolla puhumassa Helsingin yliopiston kirjallisuustieteiden opiskelijoiden työelämäkurssilla. Otsikkoni oli Tietokirjailijan työ – ei elätä ketään mutta hyödyttää kaikkia.
Sivusin luennolla nopeasti lähteiden hallintaa, mutta en ehtinyt käydä kaikkea läpi. Niinpä tarjolla on erinomainen vinkki, joka lisää yksityisyyttä:
Siivoa linkit – peitä jälkesi
Sähköinen lähdeluettelo sisältää yleensä klikattavat linkit. Niitä on sekä tieteellisissä artikkeleissa että asiantuntijoiden blogeissa. Säilytän täällä omassa blogissani myös kirjojen lähdeluetteloita, jotta paperikirjan lukijan ei tarvitse arvailla oikeita linkkejä.
(Esimerkkeinä Journalismin kuoleman lähdeluettelo ja Tunteet tapissa -kirjan lähdeluettelo.)
Linkki tulee tietenkin usein kopioitua suoraan osoiteriviltä. Sieltä painellaan Ctrl+C ja osoite siirtyy talteen lähteisiin.
Samalla kuitenkin siirtyy tieto siitä, mitä kautta olet itse saanut lähteen.
Katsotaanpa seuraavaa linkkiä:
Tuo linkki löytyy Hämeen Sanomien Facebook-sivulta, jossa markkinoidaan lehden uutisia. Jos nyt sijoittaisin linkin tuollaisenaan lähdeluetteloon, se kertoisi lukijalle, että linkki on peräisin Facebookista (”utm_source=Facebook”). Lisäksi tuo pitkä merkkijono linkin lopussa kertoisi Hämeen Sanomille ja sen käyttämälle Echobox-ohjelmistolle muutakin tietoa toiminnastani netissä.
Niinpä aina kun teet lähdeluetteloa, katkaise linkki kysymysmerkin kohdalta:
https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/7832791
Tuo linkki johtaa tismalleen samaan paikkaan, mutta nyt lähdeluettelossa ei laahaudu mukana pitkää merkkijonoa eikä turhaa dataa.
PS. Sama temppu kannattaa tehdä joka kerta, kun jakaa linkkejä kavereille vaikkapa Whatsappissa tai Signalissa. Kannattaa myös testata, toimiiko linkki varmasti ilman kysymysmerkin jälkeistä osuutta. Jotkut verkkosivut tai pdf-tiedostojen sijaintilinkit ”vaativat” tarkenteen, mutta esimerkiksi mediataloilla se on vain jäljittävä merkkijono, joka ei vaikuta sivun toimintaan.