Tiedätkö tunteen, kun jokin tärkeä asia onnistuu juuri sinun ansiostasi – ja kaiken kukkuraksi menestystäsi on todistamassa iso porukka? Oletko keksinyt Sen Oikean Ratkaisun johonkin ongelmaan, joka on vaivannut yhteisöä – ja kaikki hurraavat sinulle? Onko esiintymisesi sujunut niin täydellisesti, että osallistujat ovat liekeissä?
Silloin minussa astuu esiin valheellinen pienuus, joka uskoo olevansa suurista suurin. Esitän vaatimatonta ja nöyrää, mutta tosiasiassa paistattelen kehuissa ja kaipaan niitä lisää. Suorastaan mehustun siitä ajatuksesta, että olen tärkeä ja arvokas.
Samaan aikaan kun esitän pientä ja ajattelen olevani suuri ja tärkeä, jokin osa tajuntaani ymmärtää, kuinka pienenpieni itse asiassa olenkaan. Se omatuntoni osa on kuitenkin niin hiljainen, että en pysty lopettamaan paistatteluani ja tekovaatimattomuuttani kesken kaiken.
Mikä saa minut luulemaan, että onnistunut esiintyminen tai tärkeä oivallus tekee minusta onnistuneen ja tärkeän? Ja toisinpäin: miksi en voisi olla onnistunut ja tärkeä ilman suorituksia ja hurraahuutoja?
Ei ole mitään niin pientä kuin ihminen, joka kuvittelee olevansa suuri ja vain esittää pientä.
Minun piti kommentoida tähän jotain fiksua mutta kone teki tenän ja unohdin mitä olin sanomassa.Joo-o.Miksi et ottaisi kiitosta vastaan silloin kun saat kiitosta? Kun sinua kiitetään niin sanot vaan ”Kiitos”. Kokeilepa joskus. Sinua kiittävät ihmiset ovat yleensä vilpittömiä kiitosta antaessaan, miksi et nauttisi tilanteesta?
Kiitos kommentista!Tässä minulla on ilman muuta opettelun paikka. Kerron, kun huomaan edistyneeni. :)-k