Katsoin juuri loistavan haastattelun Kakkosen Musiikki-TV:stä. Heta Hyttinen jututti Samuli Putroa, joka on julkaissut soololevynsä Elämä on juhla.
Olipa huikea kokonaisuus: ei turhia ”miltä tuntuu” -kysymyksiä, ikipirteää pintahuttua tai läpinäkyvää levyn promoamista. Sen sijaan Heta Hyttinen oli intensiivisesti tilanteessa läsnä, ja hän sai Samuli Putrosta uusia asioita esille. On toimittajan ammattitaitoa, että hän tukee haastateltavaa tämän tunnetiloissa ja jättää oman persoonansa taustalle.
Toimittajan ja muusikon kemiat pelasivat yhteen. Täytyy vain kadehtia Heta Hyttisen hyvää otetta ja Samuli Putron kykyä luodata itseään. Putro on yhtä aikaa avoin ja sulkeutunut, ilmeikäs ja ilmeetön, ja Hyttinen oli tilanteessa täysin luonteva.
Heta Hyttinen loi luottamuksen ilmapiirin, jossa julkinen eläin voi olla yksityinen ihminen.
Kiitos siitä.