Töiden tiimoilta olen tavannut monenlaisia esimiehiä. Heistä haasteellisimmat tyypit ovat seuraavat kolme:
Esimiestyyppi 1: ”Lennetäänkö Leville?”
Levillelentäjä on mukakehittäjä, joka on näennäisesti valmis laittamaan itsensä likoon. Hän on aina valmis pitämään pienen ideariihen (Levillä), kehityspäivät (Rukalla) tai kauden kick-offin (Saariselällä). Jos asiakas tarjoaa reissun, Levillelentäjä jättää hetkeäkään epäröimättä väliin tiiminsä kehityskeskustelut ja palautepalaverit.
Jos Levillelentäjältä itseltään kysytään, hän on reilu ja hauska esimies, jota ei tarvitse pelätä. Hänellä ei ole aavistustakaan, että häntä voi myös kuvailla pinnalliseksi kaveeraajaksi ja tunteiden pakoilijaksi. Levillelentäjä kuvittelee tiimin hoitavan hommat mielellään, kunhan esimies vähän vitsailee, taputtelee hartioille ja pahan paikan tullen ärähtää.
Levillelentäjä pitää moottorikelkkailusta, mönkijäsafareista ja mikroautoilusta, mutta hän ei pidä lainkaan kahdenkeskisistä keskusteluista, joissa pitää ottaa esille vaikeita asioita.
Levillelentäjä on aina valmis kehittämään taitoja, prosesseja ja tuotteita, mutta hän ei ole valmis kehittämään omia uskomuksiaan saati kohtaamaan omia pelkojaan.
Esimiestyyppi 2: ”Ei kai kukaan pahastu?”
Pahastumispelkoinen esimies on tiiminsä talutusnuorassa. Hän ei uskalla edellyttää, ohjeistaa eikä ottaa kantaa, koska hän pelkää loukkaavansa tiimiläisiään. Pahastumispelkoinen esimies on usein ollut alunperin oman tiiminsä jäsen, ja hänet on myöhemmin nostettu tiiminvetäjäksi.
Pahastumispelkoisella ei ole kanttia tehdä minkäänlaisia uudistuksia. Hän saattaa sanoa valmentajalle haluavansa muutosta X, mutta samalla hän toivoo, että valmentaja toteuttaisi kyseisen uudistuksen.
Pahastumispelkoinen esimies on aina valmis kuuntelemaan tiiminsä murheita, ymmärtämään ja lohduttamaan. Sen sijaan hän ei voi kuvitellakaan joutuvansa tekemään isoja muutoksia työajoissa, työnkuvissa tai tehtävien jakamisessa.
Jos yritykseen tulee YT-neuvottelut, pahastumispelkoinen jää välittömästi sairauslomalle, koska hän ei kykene kantamaan vastuuta.
Esimiestyyppi 3: ”Ihan sama.”
Ihansama-esimiestä ei kiinnosta, mitä tiimi tekee, missä se tekee ja milloin se tekee. Ihansama-esimies on keskittynyt johonkin muuhun kuin tiimiinsä, ja esimiestyö on hänelle välttämätön paha ja sivuseikka.
Ihansama antaa tiimillensä vastuun, vapaudet ja velvollisuudet, eikä häntä kiinnosta, mitä niiden kanssa tehdään. Pahimmassa tapauksessa hän ei edes ole oivaltanut, että hän on vastuussa tiiminsä tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.
Ihansama-esimies jättää tiiminsä huomiotta, koska hän on innostunut ihan jostain muusta: tuotekehityksestä, omasta etenemisestä, eläkkeelle pääsystä tai tietokoneen ominaisuuksista.
Ihansaman alaiset ovatkin jo oppineet, että he kysyvät neuvoa toisiltaan eivätkä esimieheltään.
Kaikille näille kolmelle esimiestyypille on yhteistä, että esimiestyöstä ei oteta aitoa vastuuta. Useimmiten näillä esimiehillä on omana esimiehenään vastaavanlainen tapaus, joten he eivät joudu tilille tekemisistään – muutenhan molemmilla esimiehillä olisi epämukavaa.
—
Mahtavia esimerkkejä ja luonnekuvauksia, entäs jos joku on kaikkea näitä? 😛
Hyvä kysymys – luulisin, että sellaisen esimiehen tiimissä on kova vaihtuvuus. 🙂
Yhtenä esimerkkinä mainittakoon myös makrojohtaja:
tehdään muille työntekijöille lähes minuutintarkka aikataulu siitä, mitä milloinkin pitäisi tehdä. Jos hommat ei suju suunnitellulla tavalla, tämä on aina työntekijöiden vika. Mikään sähkökatkosta tai aseellista ryöstöä lukuunottamatta ei kelpaa selitykseksi tekemättömille töille.