Siskoni saa naispuoliselta pienyrittäjäpomoltaan tekstiviestejä, jotka ovat kaksisanaisia kehuja:
Hyvä tyttö
tai
Hyvä työntekiä
(juuri tällaisella kirjoitusasulla)
On tietenkin sympaattista, että työnantaja yrittää kannustaa työntekijää, mutta voisihan palautteen antoon hieman panostaakin.*
Miten sitten työntekijää pitäisi kehua niin, että se olisi aitoa ja uskottavaa – eikä naurettavaa tai epätarkkaa? Positiivisen palautteen antaminen on taitolaji.
1) Tarkenna kehusi. Sana hyvä on liian ympäripyöreä tarkoittaakseen mitään. Onko siskoni nopea, täsmällinen, huolellinen, iloinen, ystävällinen vai ammattitaitoinen?
2) Käytä esimerkkejä. Se kertoo, että olet paneutunut asiaan. ”Olit tosi taitava sen asiakkaan kanssa, koska osasit ottaa puheeksi myös XX-tuotteen / et lähtenyt väittelemään, vaikka asiakas oli provosoiva / huomioit myös hänen lapsensa.”
3) Kohdista kehusi. Älä kehu pelkästään tiimiä kokonaisuutena, vaan jokaista yksilöä erikseen aina tilaisuuden tullen.
4) Älä käytä mutta-lauseita. Anna kehu kehuna, äläkä liitä siihen kehityskohteita, jotka latistavat positiivista palautetta.
5) Anna positiivinen palaute mahdollisimman pian. On hieman epäuskottavaa, jos kehut keväällä sattuneesta onnistumisesta vasta joulun aikaan.
6) Kehu työntekijääsi arjessa, vaikka teillä olisi vain minuutin verran aikaa. Palauteen anto ei saa tapahtua pelkästään irrallisina, ennalta suunniteltuina kehityskeskusteluina, joiden voimin työntekijän pitäisi jaksaa taas vuosi eteenpäin. Kehujen pitää olla jatkuva osa arjen työtä.
Jos et anna työntekijällesi kunnollista positiivista palautetta, menetät hänet ennemmin tai myöhemmin.
* Pahinta on tietenkin se, jos palautetta ei saa lainkaan tai jos palaute on yksinomaan negatiivista.
Vastavierailulla. Kivat sivut sinulla, konsulttikollega! Linkitän sinut Pumpulia-blogini puolelle, missä pidän listaa. Palaan varmasti tänne!
Ok, kehutaan työntekiät aina tavattaessa, vaikka äiti tapasikin sanoa, jotta kissa kiitoksilla elää. Voisitko vielä ulospäin suuntautuneena ja avaralauseisena konsulttina kertoa meille junttieinarityönantajille, kuinka kehutaan negatiivisesti ? Silloin tällöin työntekijä olettaa olevansa palkan nauttija ja viis veisaa ohjeista ja opeista joita p-nauttijaan on säällisesti kaadettu. Joillakin nauttijoilla on välillä kyky osoittaa aikaansaannoksillaan äo:nsa lukeman yhdenvertaisuutta sinkkiämpärin litratilavuuslukeman kanssa.Olisiko tähän viisaita sanoja ?Etukäteen kiittäen..
Moi,Noinpa juuri.Sekä positiivista että negatiivista palautetta pitää antaa. Mistä muuten tietää että missä on hyvä ja mitä kehittää.Vuosittainen kehityskeskustelu on sama kuin ei pitäisi sitä ollenkaan. Kirjanoppineiden humppaa tuollainen. Kehityskeskustelun lisäksi pitää pitkin vuotta istua alas ja katsoa missä mennään ja mihin asioihin kehittymisessä keskitytään seuraavan kvartaalin (onpas negatiivissävytteinen sana) tai puolen vuoden aikana.Näiden lisäksi myyntihommissa on kyllä tarpeen pitää viikottain palaverit, missä lähiesimies antaa lyhyen palautteen ja sparraa tulevaa varten. No tämä on kyllä vähän eri asia kuin mihin blogituksessa viitattiin, mutta sanoinpa kuitenkin.Mutta, tuo mutta sana on hirvittävä. Mutta sanalla saa pahaa jälkeä aikaan ja itse olen opetellut välttämään tietyissä tilanteissa. Eräs kolleegani on hyvä esimerkki. Aina kun jonkin asian esittää hänelle, niin tulee seuraavan tyyppinen plöräys:”Tosi hyvä idea, mutta….” ja tuon mutta jälkeen tulee aina jokin syy miksi idea tms on huono. Ei mitään kehitysideaa mukaan vaan täysi torppaus. Samaten kun kyseinen henkilö antaa palautetta, niin tulee näin:”Tosi hienosti hoidettu, mutta olisit vielä voinut sanoa näin ja noin.”Tuo mutta on muuten englanniksi aika hauska… eräs jos toinenkin kolleega käyttää keskeyttääksen but -sanaa. Se on vinkeän kuuloista kun palaverissa tain luurista kuulee ”but, but, but…”. Vähän kuin ajaisi nelitahti perämoottorilla.Tulipas pitkä teksti =)Butbutusvapaata viikkoa-Klemmaritehtailija
Lämpimät kiitokset kommenteista!Pohojan Akka, kiitos käynnistä ja linkityksestä. Tulen ilman muuta poikkeamaan sivuillasi toistekin.SepeSusi, kirjoitan joskus toiste postauksen negatiivisesta palautteesta. Pääsääntö on, että mitä vihaisemmin ja pilkallisemmin palautteen antaa, sitä varmemmin työntekijä tekee saman asian uudelleen. Me ihmiset emme nimittäin pidä ikävistä ohjeista, joten haluamme säilyttää kasvomme tekemällä saman mokan tieten tahtoen uudelleen. (Omituista mutta inhimillistä.) Tsemppiä sinkkiämpärityöntekijöiden kanssa!Paper Clip Maker, olet aivan oikeassa mutta-diagnoosisi kanssa. On olemassa mutta-ihmisiä, jotka haluavat aina varan vuoksi nähdä asian huonotkin puolet. Se on kenties jonkinlaista varmistelun tarvetta ja riskinottamisen välttelyä, vaikka eihän elämä muuta olekaan kuin epävarmuutta ja riskejä.Mutta-asenne on välttämätön riskikartoituksissa, swot-analyyseissä ja rekrytoinnissa, mutta se on pahin mahdollinen lamauttaja ideapalavereissa ja palautteen antamisessa.
Tuli mieleeni pomo joka kerran nappasi hihasta kiinni kun olin jo siviileissä lähdössä työpäivän jälkeen kotiin…”ehditkö hetkeksi juttelemaan?” Minä kilttinä työntekijänä huikkasin odottavalle miehelleni, et käyn vielä pomon juttusilla, mut tulen pian. Menin pomon perässä hänen toimistoon jossa pomo kertoili miten en hoida työtäni ja näytän vaan kulkevani päivät pääksyten ympäri taloa. Olin aivan äimänä ja kysyin missä kohdassa mun pitää kiriä et voiko hän kertoa tarkemmin missä menee pieleen? Vastaus oli, et ei voi kun se on ihan yleisesti ottaen ja mun vaan pitää parantaa, ja katotaan parin viikon päästä uudelleen miten olen petrannut.
No, kun en tämän selkeemmin saanut tarkennusta ja ohjeistusta ja työpäivät meni edelleen tukka mutkalla juosten ja töitä tehden (mulla oli oma osasto josta vastasin ihan yksin…btw. paperilla mun tulos oli kyllä kokoajan hyvä!) niin mitään en sitten tavoissani muuttanut. Meni pari viikkoa ja kuukausi, toinenkin ja sitten oli jo pakko kysyä pomolta, et miltä se mun työnteko näyttää kun hän ei ole mitään kommentoinut. Sain huimat kehut miten olen petrannut jne.
Käämihän siinä paloi…että se ukko kehtas!! En sitten kyseiselle pomolle sanonut edes huomenen vertaa viimeisinä kuukausina mitä hän meidän yksikössä oli.
Kissa kiitoksella elää, mut aiheettomat ja epämääräiset haukut työpäivän jälkeen meni ehkä ”hieman” yli mun sietokyvyn…varsinkin kun sitä luvattua lisäpalautetta ei stten koskaan tullutkaan!
Argh mikä kokemus. Tuo kuulostaa siltä, että ex-esimiehelläsi on ollut huono päivä ja hän on päättänyt "näyttää mitä kuuluu ja kuka käskee" – kohteella ei niin väliä. Sinä vain satuit joutumaan purkauksen kohteeksi.
Jos suomalaiset metsästäjät tekisivät yhtä paljon harhalaukauksia ja epäsystemaattista arvailua kuin suomalaiset esimiehet, meillä olisi metsät täynnä lyijyä ja ruumiita.
Olisikin esimiehen toiminta joskus asianmukaista. Itse jouduin irtisanoutumaan, koska minusta teki esimies syntipukin. Suojasi oman selustansa. Minusta ei työpaikalla pidetty (sisäänpäin lämpeävä työyhteisö). Osa piti, muttei uskaltanut ilmaista asiaa. Olin todella ahkera ja hyvä työntekijä (en kehu turhaan), en ollut sairauslomilla ja työ oli minulle kaikki kaikessa. Tein hyvää tulosta.