Päätin aloittaa blogissani Kirjoittamisen Tyylikoulu -postaussarjan luettuani Lehteä, netissä ilmestyvää satiirista ”tietolehteä”. Lehti on hyvä esimerkki onnistuneesta kielellisestä parodiasta, jossa käytetään uutistoimistojen kieltä, mutta sitä höystetään epätyypillisin puhekielen piirtein:
Pääministeri lupasi “etsiä ja vittu tuhota” henkilöt, jotka olivat heikentäneet hänen rankingiaan. (linkki uutiseen)
FIS:n lajiasiantuntija, malesialainen lumppuri Die Ter Tho Ma uskoo, että uusitut säännöt ovat tosi hyviä tai jotain. (linkki uutiseen)
Maaliskuun lopulla ilmestyi upea artikkeli Kohuväite: netistä löytyy muutakin kuin pornoa. Siellä yksi lukijakirjeistä raportoi seuraavaa:
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että miljardi voittojen kourissa painiskeleva ylikansallinen tekijänoikeusteollisuus ja Madonnan tai Elvis Presleyn tapaiset köyhät artistit ovat menettäneet satoja miljoonia, elleivät jopa miljardeja, dollareita saamatta jääneiden tekijänoikeuskorvausten takia.
Minulla kävi lukijana niin, että yksi ainoa yhdyssanavirhe (lihavoituna) katkaisi sujuvan ajatuksen. Yhdyssanavirheet eivät kuulu tämän kielellisen tyylilajin parodiaan, vaan ne kertovat kirjoittajan lipsahduksesta – tai teknisestä ongelmasta.
Tästä pienestä yhdyssanavirheestä syntyi Tyylikoulu. Lähdin pohtimaan eri tyylien eroja ja ominaispiirteitä: mikä tekee tyylistä tyylin ja mikä tekee jostakin tekstistä parodian? Miksi jokin parodia toimii ja toinen ei?
Huomasin, että olennaista on tuntea alkutekstin tyyli. Ensin pitää hallita lakikielen keinot, ennen kuin sitä voi parodioida.
Sarjassa ovat ilmestyneet osat Tiedotteiden kieli ja Lakikieli. Toukokuussa jatkan teemalla Teinien kieli. Otan mielelläni vastaan lisää ehdotuksia tekstilajeiksi, joita pitäisi ruotia.