Kielioppisääntöjen maailma on ihana ja ihmeellinen. Tällä kertaa tarjoan apuja sosiaalisen median termien taivuttamiseen: aineistona ovat avatar* ja blogata.
Jos minulla on avatar, onko omistusmuoto avatarilla vai avattarella?
Avatar taipuu avatarin, avatarilla.
Jotkut taivuttavat väärin, koska sanassa näyttää olevan tar-loppuinen tekijäjohdin. Tarjoilijatar ja opettajatar taipuvat tarjoilijattarella ja opettajattarella, mutta avatar taipuu kuten tartar: avatarilla, tartarilla.
Miksi en saisi taivuttaa ”avattarella”, jos haluan?
Koska tar-tekijänjohdin viittaa naiseen, väärä taivutus antaa lukijan ymmärtää, että avatar olisi naispuolinen. Näinhän ei ole, vaan avatar voi tietenkin olla myös mieshahmo.
Ahaa. No entäs jos haluan blogata, onko minä-muoto blogaan vai bloggaan?
Blogata-verbi taipuu ehdottomasti bloggaan, bloggaat, ja siitä tekijämuoto on bloggaaja.
Mutta kun haluan kirjoittaa sen yhdellä g:llä.
Halua rauhassa, mutta raiskaat kieltä pahasti. Blogata on niin sanottu supistumaverbi, joka taipuu kahdella konsonantilla. Vrt. Skeitata, skeittaan; vinkata, vinkkaan; hakata, hakkaan.
Tämä ei voi olla näin. Sanassa on vain yksi g keskellä.
Suomen kielen tyypillinen piirre on, että sanat voivat ”muuttua” keskeltä, kun niitä taivutetaan. Vaikka perusmuoto on kenkä, et varmaankaan sano ”kenkät”? Vaikka perusmuoto on sika, tuskin kirjoitat ”sikan”?
Haista!
Aistiverbit tarvitsevat subjektin lisäksi objektin, koska ne ovat valenssiltaan kaksipaikkaisia. Voisitko täydentää imperatiivimuotoista, modaalisuusasteeltaan vahvaa pyyntöäsi hieman?**
*Avatar selitetään Wikipediassa näin:
Avatar-termillä tarkoitetaan Internetissä käyttäjän valitseman hahmon visuaalista esitystä. Ensimmäisen kerran termiä on käytetty tässä tarkoituksessa Neal Stephensonin kirjassa Snow Crash (1992) käyttäjien hahmoista Metaverse-nimisessä keinotodellisuudessa. Tästä termi levisi ensin kuvaamaan kolmiulotteisten maailmojen käyttäjien hahmoja ja siitä tarkoittamaan yleisesti käyttäjien hahmoja Internetissä. Keskustelualueilla avatar viittaa käyttäjän valitsemiin kuviin, jotka toistuvat kaikkien tämän kirjoitusten yhteydessä.
Avatar on siis käyttäjän luoma animaatiohahmo, jota käytetään virtuaaliyhteisöissä kuten Second Lifessä. Avatar on yleensä henkilökohtainen.
** Mikään ei ole julmempaa kuin termeillä torpedointi.
Mainio selvitys. 🙂 Kiitos, Katleena!
Kiitokset – on ilo olla hyödyksi! 🙂
Mutku… mutku… Mutku mä en usko, että kieltä voi raiskata. Se on alati muuttuva ja se, mitä ihmiset käyttävät, on väistämättä oikea tapa. Siksi oot ehkä vähän turhan raju hei kun sanot hei et mä raiskaan kieltä! (Joo joo, kukapa ei tykkäisi provosoinnista)Eipä olisi Mikael Agricola päässyt ylioppilaaksi, vaikka keksi koko kielen. Siinä vasta äidinkielenraiskaaja kun ei edes erota ceetä koosta! 😉
Mummo, kiitos kriittisestä kommentista! On perin suvaitsevaista, että kutsut oikeaksi mitä tahansa kielen muotoa, jota ihmiset käyttävät.Itsekin olen melko vapaamielinen kielenhuoltajien laajassa heimossa. Silti uskon, että vaikkapa teksti "Syän kaalta, juan viintä ja makustelen hernekkeittoo" on kerta kaikkiaan kielen raiskaamista.Minut on opiskeluaikana keitetty suomen kieliopissa, joten väitän, että kielessä on sekä sujuvia ilmaisuja että epäsujuvia ilmaisuja. Hieman kärjistääkseni: surkeimmat ilmaisut ovat kielen raiskausta.Jokainen saa käyttää kieltä kieliopin mukaisesti tai vastaisesti, eikä kukaan sakota. Toivon vain, että omituista kielenkäyttöä ei perustella keksityillä argumenteilla. (Joltain keskustelupalstalta luin, että pitää mukamas kirjoittaa "blogaan" yhdellä g:llä, koska perusmuodossakin on vain yksi g.)Blogaajat blogaavat ihan rauhassa, kunhan tiedostavat, että perustelut yhdelle g:lle ovat aika raihnaiset.Mikael Agricola muuten erotti varsin hyvin äänteet toisistaan. Miksu-paralla ei tietenkään ollut mallia kirjoitetusta suomen kielestä, joten hän joutui ottamaan oppia silloisesta saksasta ja ruotsista. Niinpä hän päätyi kirjoittamaan k:n usein c:llä ja v:n w:llä. 😀 Hän ei siis keksinyt suomen kieltä, mutta kehitti sille kirjoitetun asun.Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että kieli on alati muuttuva. Kieli kurjistuu, jos sitä yritetään valaa betoniin ja pitää samanlaisena kuin 1950-luvulla.Koska kuitenkin suurin osa suomalaista Googlen osumien perusteella käyttää gg-taivutusta, se lienee yleisenkin kielikorvan mukaan parempi.
Mä olen tulkinnut Avattaren tarkoittavan ihan toista! Olen ajatellut sen olevan vähän niinkuin bittiversio sanasta "hengetär" ja musta on ollut ihan loogista mieltää se aina feminiiniksi, vaikka feminiiniä, ei suomenkielessä lähtökohtaisesti olekaan. Mä taivuttelisin sitä jotensakin niin että: avatarta, avattaren, avattaresta, avattarelle, avatarista, avattareksi etc.. Eli ilmeisesti vähän siten sun täten 😉
Samuli, hyvä teoria!Avatar on tosin avatar kaikilla kielillä, joten on vain sattumaa, että se kuulostaa suomelta ja kaiken lisäksi hengettären sukulaissanalta.Tuosta tulikin muuten mieleeni, että joku voisi hyvin luulla tartaria feminiinisanaksi: "Tarjoilija, onko teidän tarttarenne hyvää? Onko tarttaressanne sianlihaa?" 😀
Hmm.. et tunne old school -skeneä, kun laiminlyöt kulttuurillisen aspektin. Oi niitä aikoja, jolloin me ylpeät yhden geen blogaajat korskeana kansoitimme blogosfääriä. Aloin aikoinaan kirjoittaa blogaamisen yhdellä geellä, koska kaksigeisenä se kuulosti vähän juntilta. Vähän samaa tyyliin kuin olisin aiemmin sanonut psykologiasta psykka ja opin Helsingissä, että on koleampaa sanoa psyka. Erkka kysyi aikoinaan aiheesta Kielitoimistolta ja kääntyi tuon myötä takaisin kahden geen leiriin. http://erkka.vuodatus.net/blog/218722Pirkka kertoi aikoinaan yhden geen linjastaan ja vertasi blogaamista yhden äffän golfaamiseen. http://pirkka.typepad.com/digikko/2006/07/miksi_teemme_yk.htmlGooglella löytyy paljon keskustelua aiheesta. Minä blogaan edelleen yhdellä geellä ja jopa mokaan yhdellä koolla.
Lisäyksenä vielä, että moiseen avatarihölmöilyyn en ole törmännyt missään. Minusta geiden määrää merkittävästä suurempi ärsytystekijä on oikeasti se, että väki kutsuu yksittäistä blogimerkintää blogiksi. Nyttemmin vaikuttaa paljolti jo unohtuneen termi lastu, jota aikoinana ehdotettiin merkintä-sanan korvaajaksi. En itse koskaan tykännyt siitä lainkaan.
PA, kiitos kommentista! Olen syvästi järkyttynyt, että kielitieteelliset perusteluni eivät uppoa. ;)Kun kirjoitin postausta, googlasin bloggaus- ja blogaus-tekstejä puolesta ja vastaan. Huomasin, että aiemmin kannat olivat vahvemmin yhden g:n puolella. Nyt bloggaus näyttää vakiintuneen käyttöön – ja tästä olen tietenkin yhtä onnellinen kuin Susan Kuronen saamistaan tekstareista.Et muuten ole ainoa, joka repii hiuksiaan, kun postauksesta käytetään nimeä blogi. Itseänikin aina itkettää. Joskus olen myös kuullut, että kommentteja sanotaan postauksiksi. -Teen tästä teemasta erillisen postauksen myöhemmin, niin saan pureskeltua lastutkin siinä samalla.Tuo mokata-verbi oli oivaltava esimerkki: teen siitäkin postauksen lähiaikoina, ettei kommenttini veny järjettömän pitkäksi. 🙂Avattaren-tyyppistä taivutusta näkee lähinnä niissä tilanteissa, joissa ihminen on vasta oppinut kyseisen termin, mutta ei juuri ole kuullut sitä käytettävän. Silloin kielikorva ei vielä "toimi". (Samuli meni jo edellä tunnustamaan, että hän on käyttänyt kyseistä muotoa.)Uuden tekniikan ja web 2.0:n mukanaan tuomat termit ovat kutkuttavia. Ne sekoittavat usein suomea ja englantia, eikä koskaan voi tietää, miten niitä aletaan käyttää arjessa.
Piti tulla hakemaan asiantuntija-analyysi Iltalehden otsikoinnista (tänne heti tietty, luen vaikken yleensä kommentoi), jonka mukaan Wincapitalaisia "piiloskelee" Thaimaassa? Siis tekee mitä?
Mk, tervetuloa myös kommentoimaan!Piiloskella on aika omituisen kuuloinen verbi. Parempi olisi tietenkin piileskellä, joka on selkeämpi. Yleensä nimittäin -ske-tunnusta käytetään silloin kun verbistä tehdään uusi verbi: laskea > laskeskella tai itkeä > itkeskellä.Piiloskella on kuitenkin johdettu substantiivista piilo, eikä verbistä piillä. Se on siis suurin piirtein sama asia kuin "laskuskella" (pohjana lasku) tai "itkuskella" (pohjana itku).Kaikkea sitä keksitäänkin.
Otsikointi on näköjään korjattu jo. Teorioita on kaksi:1) Sisäinen kielipoliisi veti palkokasveja sieraimiin2) Iltalehden google-alerts hälytti tästä keskustelusta ja hätääntynyt webmaster korjasi virheen kaikessa hiljaisuudessa.Pidän enemmän kohdasta kaksi. 🙂
Kiitos, Katleena, olen hämmästyttävän paljon samaa mieltä kanssasi. Niille, joita sanojen alkuperä kiinnostaa, voin kertoa, että avatar-sanan suomea muistuttava muoto on todellakin sattumaa. Sana on peräisin intialaisesta kultuurista, jossa ajatellaan, että jumalat voivat ruumiillistua maan päälle monissa eri hahmoissa, joita sitten kutsutaan avatareiksi. Sana on alunperin sanskriittia, joka kuuluu indoeurooppalaiseen kieliperheeseen ja on siis keskieurooppalaisten kielten sukua.
Virpi, kiitos taustoittamisesta. Tuo -tar-loppu on tosiaan niin houkuttelevan tuttu suomalaiselle, että suu tahtoo väkisinkin taivuttaa sanaa -ttaren-kaavan mukaan.
Minua häiritsee -ttaren-taivutuksessa se, että se viittaa naishahmoon, mutta avatarhan voi aivan yhtä hyvin olla mieshahmo.
Kiitos Katleena! Etsin hyviä perusteluja tuplageehen, ja sultahan ne löytyivätkin. Tulin postaukseen Googlen kautta, ja se taitaa olla muutaman vuoden vanha. Ootko edelleen yhtä ehdottomasti kahden G-kirjaimen kannalla? (Voidaan myös mennä juttelemaan aiheesta ja muustakin oluselle – olisi kiva nähdä pitkästä aikaa!)
Oi jee, olisi tosiaan kiva tavata pitkästä aikaa!
Ja olen kyllä tupla-G:n kannalla. Se on jo yleistynyt arjessakin, ja enää muutama vanhan polven bloggaaja puhuu ”blogaamisesta”.