Viime viikolla keskustelin blogissani Kaisa Kyläkosken kanssa siitä, voiko esitys onnistua ilman datatykkiä ja diaesitystä.
Meillä molemmilla oli kokemuksia siitä, että hyvä esitys ei tarvitse datatykkiä. Itse asiassa parhaat puheenvuorot toteutetaan ilman teknisiä apuvälineitä, sillä suora kontakti osallistujiin on tehokkain tapa saada viesti perille.
Toki joskus on dian tai parin paikka: niiden avulla voin vilauttaa tuloslaskelmaa, teknistä piirustusta tai varausastetta. Sen jälkeen kone pitää kuitenkin sammuttaa ja jatkaa omin voimin.
Jos olet tottunut nojaamaan diaesitykseen, lue tästä postaussarjasta viisi perustelua luopua tykistä. Kirjoitan tällä viikolla joka aamu klo 8 uuden perustelun. Kun olet lukenut sarjan, pohdi sen jälkeen toimintamallejasi uudelleen.
1) Datatykillä heijastetaan seinälle vain piirtoheitinkalvojen moderneja vastineita.
Ennen vanhaan konsultteja pilkattiin ironisesti, että kalvoton mies on kelvoton mies. Monen mielestä pätevä kasa piirtoheitinkalvoja oli asiantuntijan merkki.
Tekniikka muuttuu, mutta me ihmiset ikävä kyllä emme. Yhä vieläkin moni piiloutuu diaesitysten taakse, vaikka mieleenpainuva puheenvuoro syntyy muista tekijöistä.
Powerpointilla ja piirtoheitinkalvoilla on yhteinen piirre: niiden avulla ihminen voi tahkota samaa settiä vuosikausia tarvitsematta ajatella yhtään mitään. Ihanan helppoa – mutta osallistujille ei kovinkaan hyödyllistä.
Oleellinen kysymys: Haluatko vaikuttaa vai pelata varman päälle? Yhtä aikaa ne eivät onnistu.
"Itse asiassa parhaat puheenvuorot toteutetaan ilman teknisiä apuvälineitä, sillä suora kontakti osallistujiin on tehokkain tapa saada viesti perille."En ymmärrä, miten tekninen apuväline voi estää suoran kontaktin osallistujiin. Eiköhän se ole kiinni välineen käyttäjästä. Jos haluaa, tekniikan ja välineen taakse voi piiloutua, mutta olen kyllä nähnyt niin huutavan hukassa olevaa kontaktia ilman tekniikkaakin. Itse joudun työni vuoksi käyttämään paljon tykkiä, joka heijastaa tietokoneen näytön. Silti saan palautetta, joka mukaan suora kontakti ei todellakaan ole jäänyt puuttumaan. Eli: Heittääkö kuppi seinälle kun kahvi maistuu pahalta vai lähteäkö etsimmään kahvin keittäjää ja ripittämään häntä huolimattomasti hoidetusta kahvinkeittourakasta?Mutta siis noin yleensä olen samaa mieltä siitä, että esitysgrafiikan käyttöön turvaudutaan liikaakin. Nyt kun sitä on mahdollista toteuttaa entistä näyttävämpänä, diaesityksistä on vaarassa tulla joillekin minän jatke.
Itse olen ehkä enemmän Outin kanssa samoilla linjoilla. Hyvä ja selkeä esitys ei varmastikaan vaadi datatykkiä, mutta näitä teknisiä apuvälineitä ei pidä syyttämän mikäli esityksestä tuo interaktiivisuus puuttuu. Saattaa toki olla, että samojen vanhojen slaidien kierrätys lisää kiusausta laiskoitella ja siten laiminlyödä esitykseen valmistautumista.Suosittelen lisäksi tutustumaan Preziin (http://prezi.com/). Se on omasta mielestäni huima parannus staattisiin kalvosulkeisiin verrattuna. Olen käyttänyt sitä apuna parissa esityksessä, ja saanut verrattaen hyvää palautetta =)-kuivis
Erinomainen teksti; olen itsekkin koettanut juurruttaa ystäviini ajatusta esiintymisestä, jossa puhuja itse on huomion keskiössä. Olen havainnut, että saan järjestelmällisesti parhaat arviot esiintymisistä, jotka ovat ensinnäkin osittain improvisoituja eli esiinnyn pelkkien yksittäisten tukisanojen / ulkomuistin pohjalta / reagoiden tilanteeseen&yleisöön.. ja samaan aikaan ilman diaesitystä. Tunnen aina kuinka powerpoint imee luovuuden minusta ja huomion esityksestä – ja saa ihmiset haukottelemaan lähes välittömästi.Tottakai datatykki palvelee sinua hyvin jos sinun täytyy esittää yksityiskohaista tietoa tai konkretisoida abstrakti käsite vaikkapa kuvan avulla. Mutta kuten sanoit, fiksu esiintyjä laittaa datatykin tämän jälkeen pois päältä.
Argumentaation logiikka hieman ontuu. Se että, valmiilla kalvoilla on helppo epäonnistua, ei tietenkään tarkoita, että niillä ei voisi onnistua. Suosittelen katsomaan vaikka TED-puheista esimerkkejä vaikuttavista puheista, joissa käytetään apuna havaintomateriaalia. Pitää vain ymmärtää, että hyvä esitys ei synny ilman läsnäoloa ja vuorovaikutusta. http://www.ted.com/talks
Parantaisen Jari kirjoitti joskus samaa aihetta sivuten otsikolla: "Brandiroina pilaa rainasi". Tuolloin käytiin vähän saman tyyppistä keskustelua. Suora kontakti on parasta ja kalvottomuus mahdollistaa esityksen sujuvan varioinnin. Kyse on vain siitä, että viekö kalvot esitystä eteenpäin, vai tekeekö esiintyjä sen kalvoja apuvälineinä käyttäen.
Tulee mieleen ne esitykset joissa luennoitsija on lukenut kalvoja seinältä mumisten selkä yleisöön päin. Eiköhän noita kalvojen yhteisluku talkoita voisi vähentää? Tai sen entisen konsernijohtajan jonka esiintyminen oli edellis vuotisten kalvojen päivitystä joissa sitten kerrattiin niitä vanhoja tuttuja asioita. Jokin aika sitten tapahtui niin että luennoitsijan kone putosi maahan ja tilttasi ja pasmat meni totaalisesti sekaisin. Kaveri kyllä pystyy esittämään asiansa ilman niitäkin mutta nyt jäi harmittelemaan loistavia kalvojaan.
Kiitos kaikille kommenteista! Tämä oli sentään vasta osa I, ja jo nyt heräsi näin paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Mainiota.Toki esitys voi olla hyvä Powerpointin kanssa. Väitän silti, että diat vähentävät vuorovaikutusta: esitys olisi useimmiten parempi ilman dioja. Eräs vuorovaikutusta pienentävä seikka on, että osallistujat eivät tiedä, katsoako valtavaa, kirkasta kuvaa vai varjoissa seisovaa puhujaa. Huomio siis jakaantuu kahteen suuntaan. Lisää perusteluja vielä tulossa sarjan seuraavissa osissa.Esitys voi olla Powerpointin kanssa sujuva tai surkea, mutta jos puhuja on hyvä, mihin hän tarvitsee kalvoja?Outi kertoi, että hän joutuu joskus heijastamaan seinälle ruutukaappauksia. Niitä voi ilman muuta näyttää, mutta esitys ei saa perustua dioihin ja erikoiskikkailuihin. Tästä taisimmekin olla samaa mieltä.Pahinta ovat juuri nuo mainitsemanne diojen yhteislukutalkoot, ikivanhat sisällöt ja valmistautumatta esiintyminen. Ilman dioja näitä ongelmia ei esiinny: on vain ihminen ja esitys. Niinpä puhuja joutuu paneutumaan ja keskittymään aiheeseensa aivan eri tavalla kuin diojen kanssa.Kuivis, kiitos Prezi-vinkistä. Prezi näyttää sopivan erityisen hyvin teemaan, joka on visuaalinen ja muuttumaton (ei siis ad hoc yleisöstä nouseva). Siltikin jättäisin diat vähemmälle ja keskittyisin voimakkaammin osallistujiin. 🙂
Erittäin mielenkiintoinen postaus – ja keskustelu myös! Odotan mielenkiinnolla jatko-osia.Pienen piston tunnen valmistautumatta esiintymisestä. Mutta välillä vaan laitetaan sellaiseen tilanteeseen, ettei oikeastaan ole vaihtoehtoja. Mutta mitä mieltä olette, jos estys on suurimmalle osalle kuulijoista (sekä esiintyjälle itselleen) vieraalla kielellä, olisiko vähän perustellumpaa ottaa esitykseen mukaan PowerPointit?
Geranium, kiitos kommentista ja tervetuloa blogiini!Itselleni tulee eteen kahdenlaisia tilanteita, joissa esiinnyn valmistautumatta:1) Joku pyytää yhtäkkiä juhlissa puhetta, tai saan spontaanin inspiraation sana on vapaa -tyyppisissä tilaisuuksissa. Silloin tietenkin esityksen arviointikriteerit ovat erilaiset, ja kaikki tietävät tämän: ei voi olla havaintomateriaalia eikä voi olla loppuun asti suunniteltua esitystä. Silloin etenen sillä, mitä käytettävissä on.2) Joskus olen menossa esiintymään, mutta juuri ennen puheenvuoroa saan selville jotain, josta en tiennyt aiemmin: osallistujat eivät olekaan assistentteja vaan keskijohtoa, he eivät olekaan insinöörejä vaan tiedottajia tai puheenvuoroni pitääkin kestää kaksi tuntia eikä vain yhtä. Silloin on oman ammattitaitoni varassa, huomaako yleisö, että olin vielä varttia aikaisemmin aivan eri raiteilla.Kysyit myös siitä tilanteesta, että esityksen kieli ei ole äidinkieli puhujalle saati osallistujille. Silloin tosiaan diojen käyttö on ehkä pykälän verran perustellumpaa. Tosin materiaalin jakaminen paperilla tai sähköisenä korvaa silloinkin diat.Terv. nimim. "Ihmisten puolesta dioja vastaan":)
Minusta suositeltava esitysteknologiavalinta riippuu paljon myös esitettävästä asiasta. Mitä olen Sarasvuon tai Saarisen kaltaisia esiintyjiä nähnyt, tuollaiseen fiilistelyyn fläppitaulu toimii mainiosti. Tämä blogi liikkuu vastaavassa aihepiirissä. Jos taas tarkoituksena on viestiä jotain spesifimpää asiaa, väitän ettei pelkkä tussi riitä. Jos nyt katsoo vaikka keynoten, jossa Steve Jobs esittelee iPhonen. Siitä ei puutu tunnetta eikä läsnäoloa, vaikka yleisö istuu kiltisti hiljaa ja taputtaa aina välillä. Eikä se toimisi yhtä hyvin ilman kalvoja. Mutta joo, powerpointia käytetään härskisti väärin ja seinälle lukeminen on kamalaa seurattavaa. Pitäisi opettaa ihmiset tekemään erikseen diat, joille kirjoitettu informaatio on tarkoitettu luettavaksi ja erikseen esitystä tukevat diat.
PA, kiitos tarkennuksesta!On varmasti välttämätöntä käyttää kalvoja silloin, kun käydään läpi teknisen vempeleen ominaisuuksia tai piirustuksia. Tai silloin, kun ylipäätään esitellään uusi tuote. Olisi aika omituista piirtää omin pikku kätösin tuotteen kuva fläpille. :)Kysymys ei siis ehkä ole aiheen spesifiydestä vaan sen teknisyydestä. Olen itse asiassa juuri paraikaa pitämässä spesifiä kielenhuollon päivää kaikkine korrelaattisääntöineen – ilman tykkiä. (Lounastauolla ihminen ehtii myös blogata.)Ilman muuta esityksen aihe määrää sen, kuinka suuri osa esityksestä tehdään dioilla. Ihannetilanteessa se voisi olla 0-20 %, mutta joskus varmasti 20-70 %. Toivottavasti diat eivät kuitenkaan vie sen enempää puheenvuorosta.Steve Jobsin esityksessä ollaan jo ison rahan maailmassa: puheenvuoroa on hierottu kohta kohdalta yhteistyössä graafikoiden, brändääjien ja tuotesuunnitteluryhmän kanssa. Esitys perustuu enemmän kuviin ja logoihin kuin tekstuaalisen tiedon välittämiseen.Epäilen kuitenkin, että tämän blogin lukijakunta joutuu nikkaroimaan Powerpointinsa aivan itse, ja he puhuvat "vähemmän suurista" asioista. Moni esittelee uusia projekteja, kouluttaa erilaisia sisältöjä, pitää tietoiskuja organisaatiostaan ja vetää työpajoja ja johtoryhmiä. Näissä arkisissa tilanteissa koen Powerpointin monesti rajoittavaksi.