Miksi ihmeessä minun pitäisi luopua dioistani? Olemme nyt edenneet perusteluissa vaiheeseen 2/5:
2) Tekniset oheisvempeleet passivoivat.
Kasvokkaistilanteessa tekniikka turruttaa aina:
- Kun kaikilla on kokouksessa läppärit, ihmiset puuhaavat niillä omiaan.
- Kun olet käymässä kaverin luona kylässä ja televisio on päällä, kaikki unohtuvat seuraamaan sitä.
- Kun kahviporukassa yksi puhuu kännykkään, muitten huomio keskittyy häneen. On kuin BB:tä seuraisi.
- Kun on seminaari ja dataa heijastetaan seinälle jatkuvasti, ihmiset eivät keskustele vaan tuijottavat.
Powerpointin vuoksi tilaisuudesta tulee yksisuuntainen: sinä puhut ja muut kuuntelevat – tai nukkuvat tai ovat kuuntelevinaan.
Kun käytät datatykkiä, etenet oman agendasi mukaan.
Kun käytät itseäsi ja fläppitaulua, voit edetä osallistujien tarpeiden mukaan.
Eilisen postauksen jälkeen keskusteltiin paljon aiheita, jotka selvästi tulevat katetuksi näissä viikon myöhemmissä postauksissa.Olen varma, että jokainen tunnistaa itsensä postin kaikista neljästä tilanteesta.Meillä on Jyväskylän yliopistolla tapana monissa aineissa, että opettajilla on valmiit powerpointit, joissa on avainmatskut saatavilla – ja nämä powerpointit on vapaasti saatavilla: Lopputulos on etten käy koskaan luennoilla ja missään kaiken sisällön. Ja jos olen luennolla en kiinnitä huomiota opettajaan vaan tuijotan powerpointtia seinällä. Tämä kätevyyden tavoittelu on siis tehnyt oppimisesta, motivoitumisesta ja keskittymisestä paljon tehottomampaa.
Lassi, olet aivan oikeassa. Teen itsekin samaa kuin sinä molemmissa esimerkeissäsi:1) Jos olen seminaaripuhujana jossakin, hamstraan talteen muittenkin puhujien ppt-matskut. Sitten kuvittelen omaksuvani asiat kalvoilta jäämättä katsomaan muitten puheenvuoroja. (Tosiasiassa en koskaan edes avaa niitä pahuksen kansioita.)2) Jos olen seuraamassa diaesitystä ja jos puhuja sattuu vielä bonukseksi olemaan pitkäveteinen, jään helposti tuijottamaan kalvoja.- "Kas vain, tuossa on kirjoitusvirhe", ja samalla menetän puheesta jonkin tärkeän seikan.- "Tuossa kohta B on tosi mielenkiintoinen", enkä kuule, kun samaan aikaan puhuja kertoo tärkeää asiaa kohta A:sta.Lisäksi luen aina seinällä olevat kalvot läpi, ennen kuin pystyn keskittymään puheeseen – oli puhuja kuinka loistava tahansa. Niinpä alkuosa dian selittämisestä menee joka kerta ohi korvieni.Luulen, että moni muukin osallistuja toimii samalla tavalla kuin me.
Tämänpäiväinen verotilikoulutus oli esitystavaltaan niin ontuva PowerPoin esitys, että aivan äkkiä et pääse niin "matalalle".Tila oli pieni auditorio, joten diat oli välttämättömyys. Vain puolet porukasta olisi nähnyt fläppitaulun. Esitystapa unettana, sama asia kertautui monella dialla, yhdellä dialla jopa 18 riviä tekstiä.Luennoitisja kelasi dioja edestakaisin, ikäänkuin vilkaisten mitä seuraavalla dialla on. Seuraaminen todella hankalaa, kun lisäksi kuulijoille jaetussa materiaalissa diat niin pieniä, ettei teksti juuri erotu. A4:ella kolme diaa ja kolme yhtäsuurta muistiinpanoviivastoa.
Parrakas, vilpittömät osanottoni! Unettava diashow on kamalinta maailmassa heti puoluepoliittisen linjanvetopuheen jälkeen.Myös diojen edestakaisin kelaaminen on puuduttavaa. Jos puhuja ei muista, mitä seuraavalla kalvolla on, hänen kannattaa pitää vieressään printtiversiota.Tuo diojen pienentäminen tulosteille säästää toki paperia, mutta rajansa kaikella. On huomattavasti parempi tulostaa dioja kaksi per arkki, niin tekstistä saa jopa selvää.Mainitsemasi 18 riviä arkilla on ehkä jonkin sortin ennätys. Tunnen suurta sympatiaa koko yleisöä kohtaan.
Tekniikan passivointiin liittyen vastaesimerkki voisi olla esim. Twitterin tai Qaikun #seminaarikannun käyttäminen taustakanavana, jolloin osallistujat voivat heittää huomioitaan toisilleen ja esiintyjälle, esiintyjää kuitenkaan keskeyttämättä.
Tarmo, hyvä näkökulma. Olen itsekin miettinyt tuota teemaa ja luulen, että postaan asiasta lähiaikoina.Perusoletukseni on, että jos ihminen yrittää seurata yhtä aikaa useampaa kanavaa, hän ei pysty hyödyntämään mitään kanavaa täysipainoisesti.