Jokainen asiantuntija tuntee alansa. Kielentutkija näkee pitkän ja lyhyen viivan eron, visuaalinen suunnittelija havaitsee vaaleanvioletin ja laventelinsinisen eron, ja viinintuntija erottaa pohjoisranskalaisen viinin eteläranskalaisesta.
Seuraa kolmas paradoksi: pienetkin yksityiskohdat alkavat tuntua asiantuntijasta ylitärkeiltä.
Koska asiantuntija itse näkee mitättömätkin detaljit, hän
a) luulee, että myös kaikki muut näkevät ne sekä
b) toisaalta tietää, että myös muut alan asiantuntijat näkevät ne.
a) luulee, että myös kaikki muut näkevät ne sekä
b) toisaalta tietää, että myös muut alan asiantuntijat näkevät ne.
Tämän vuoksi yksityiskohdat saavat suhteettoman huomion. Asiantuntija ei voi joustaa siitä, että vain tietty sanajärjestys on oikea puhelinpalvelussa tai että juuri tämä vyö on ainoa mahdollinen tähän asuun. Hän ryhtyy hiomaan tuotetta itselleen tai toisille asiantuntijoille, eikä oikealle kohderyhmälle.
Niinpä asiantuntijan pitäisi osata astua kauemmas ja katsoa kokonaisuutta uusin silmin. Onko tämä yksityiskohta todella niin tärkeä, että siitä ei voi joustaa millään?
—
Katleena, osut ytimeen. Asiantuntija voi helposti rakastua omaan osaamiseensa ja näkemykseensä (tunnistan tämän myös omasta toiminnastani turhan usein). Olennaista kuitenkin on tilannetaju ja taju siitä, kenen kanssa on tekemisissä. On terveellistä ottaa etäisyyttä, jotta näkisi laajemmin. Näin yksityiskohdatkin loksahtaisivat luontevammin paikoilleen.
Tiina, kiitos kommentista!Itsekin astun usein siihen ansaan, että ryhdyn rustaamaan vaikkapa jotain sähköpostiviestinnän ohjeistusta ja päädyn nyhertämään pikkuseikkojen kimpussa. On omituista, kuinka detaljeista pitää kiinni, vaikka kohderyhmän kannalta asialla ei ole mitään merkitystä.Olen nyt yrittänyt opetella näkemään asiat laajemmin ja nimenomaan kohderyhmän näkökulmasta.