Olin tänään eräässä järjestössä pitämässä kahden tunnin puheenvuoroa. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen osuuteni meni muutaman minuutin yliajalle, ja silti kaksi asialistan kohtaa jäi käymättä läpi.
Huomasin tilanteen heti osuuteni puolivälissä ja varoitin aikataulun pettämisestä. Lisäksi ilmoitin antavani 30 % alennusta tästä sähläyksestä.
Osallistujat ottivat uutisen vastaan kiltisti. He jopa syyttivät omaa tiukkaa aikatauluaan, vaikka vika oli minussa.
Tosiasia on, että ammattikouluttajan pitää tietää, paljonko aikaa vaaditaan minkäkin asian läpikäymiseen. Lisäksi minun vastuullani on johtaa keskustelua ja pitää huolta aikataulusta.
Onneksi saimme käsiteltyä kaikki pääasiat – ja onneksi osallistujat olivat tyytyväisiä niihin.
Tämä oli jälleen hyvä opetus itselleni. Vaikka kuvittelen olevani ammattilainen, niin silti tuli lipsuttua perusasioissa. Ei muuta kuin lusikka kauniiseen käteen ja pienempää laskua väsäämään.
Juuri eilen puhuttiin opiskeluprojektin tiimin kanssa siitä, kuinka tärkeää on myöntää virheensä välittömästi eikä venkolla ja vierittää syitä muille. Virheen myöntämällä osoittaa ammattitaitoaan ja kerää pisteet kotiin. Tietty moka on moka, mutta paljon on sen syntymisen jälkeen vielä tehtävissä. Suoraselkäinen toiminta oman(asiakas-) kokemukseni mukaan pitää ainakin minut herkemmin asiakkaana. Ja vastaavasti äänestän hyvin nopeasti jaloillani, jos vasttunkanto sysätään joidenkin muiden syliin.
Olen huomannut omassa työssäni saman: virhe kannattaa aina myöntää nopeasti – siinäkin tapauksessa, että muut henkilöt tai ns. ”olosuhteet” olisivat olennaisesti vaikuttaneet virheen syntymiseen.
Ja Katleena, virheen myöntäminen se vasta ammattilaisen merkki onkin!