Ei tieto, vaan missä se sanotaan

Pöydällä oli auki Hesari, ja näin siitä otsikon:

Ikämiehet pysyvät sitkeästi vallassa.

Ajattelin jutun kertovan siitä, että poliittinen ja yhteiskunnallinen valta keskittyy suurten ikäluokkien miehille.

Mutta eipäs kertonutkaan. Juttu olikin urheilusivuilla:

Ei sittenkään politiikkaa vaan pöytätennistä.

Samaan kontekstiharhaan törmäsin vuosia sitten, kuin näin ensimmäistä kertaa Krisse Salmisen televisiossa. Hän oli kilpailemassa jossain visailuohjelmassa, enkä kestänyt kuunnella hänen tollouttaan. Sammutin television.

Vasta myöhemmin sain selville, että Krisse on stand-up-koomikko. Jutut aukenivat aivan eri valossa, ja nykyään pidän häntä yhtenä Suomen kärkiviihdyttäjistä.

Ei sittenkään noloa vaan nokkelaa.

Twitterissä käy usein samalla tavalla. Omaan uutisvirtaan ilmestyy vieraan ihmisen twiitti (tietenkin oman seurattavan retwiittaamana), ja viesti nostaa saman tien karvani pystyyn. Käyn katsomassa julkaisijan profiilin – ja kas! – teksti oli selvästikin ironiaa.

Typerä väittämä "Vain kristitty hetero on terve ihminen" on yhtäkkiä hauska, kun sen julkaisijana onkin ateisti tai homo.

Ei sittenkään vihamielistä vaan vapauttavaa.

Mitä tästä voi oppia?

1. Tarkista julkaisija ja konteksti, ennen kuin reagoit.
2. Jos käytät itse monitulkintaista ilmaisua, ymmärrä heitäkin, jotka reagoivat "väärällä" tavalla. He eivät vain tunteneet julkaisijaa ja kontekstia.

Blogit ovat muuten typerien ihmisten säälittävä yritys vaikuttaa asiantuntevilta asiassa, josta he eivät tajua yhtään mitään.