Kumpi seuraavista teksteistä on mielestäsi parempi? Toinen kertoo innovaatioista, toinen rokkarikampaajasta.
Innovaatiotutkimus on merkittävällä tavalla myötävaikuttanut innovaatiopolitiikan kehittymiseen ja suuntautumiseen. Tutkimuksella luodaan teoriapohja julkisten interventioiden ja t&k-tukien taustaksi, tuotetaan empiiristä aineistoa innovaatiopolitiikan uudistamiselle ja kohdentamiselle sekä identifioidaan uusia innovaatiotoiminnan muotoja ja ilmiöitä.
Iinaa voisi sanoa kaupungin rokkaripiirien hovikampaamon omistajaksi, sillä niin kauniita "alan" kampauksia, kuin hänellä itsellään on, ovat alkaneet haluta muutkin rockabellat. Eikä häneltä mene sormi suuhun miespuolistenkaan monstereiden heinäladoissa, vaan hän tekee kelpo turkin elvikselle kuin elvikselle vaikka pää kasvaisi koirankarvaa.
Ensimmäinen teksti on kieliopillisesti virheetön, mutta se on samaa bisnespuppua kuin kaikkien muidenkin mukainnovatiivisten tahojen tekstit. Lähteenä on Tekes, tuo kökkökielen tavaratalo.
Jälkimmäinen näyte on muhevaa kielellistä revittelyä, vaikka siinä muutama pilkkuvirhe onkin. Teksti on hämeenlinnalaisen autoharrastajan Laura Majaniemen käsialaa.
Laura osaa kirjoittaa luovasti vaikka kampauksista, mutta Tekes ei osaa kirjoittaa luovasti edes innovaatioista itsestään.
Lauran tekemät haastattelut ilmestyvät juhlajulkaisussa, joka kertoo hämeenlinnalaisen Linnacruisingin kymmenvuotiaasta taipaleesta. Olen luvannut hoitaa artikkeleiden kielenkorjauksen.
Lauran tekstejä on ollut ilo lukea, ja pilkunviilaus käy nopeasti. Sen sijaan korporaatiokielen korjaaminen ymmärrettäväksi on aina hidasta ja usein mahdotonta.
Jos pidit Tekesin tekstiä surkeana ja Lauran tekstiä kiinnostavana, voit onnitella itseäsi. Innovaatiopuppu ei ole vielä turruttanut sinua.
Jos pidit Tekesin tekstiä hyvänä ja Lauran tekstiä huonona, kannattaa kääntyä Kelan puoleen ja vaatia korvauksia huonosti toteutetusta lobotomiasta.
Nyt iski puppuafasia. Luin ensimmäisen tekstin kymmeneen kertaan, enkä silti ymmärtänyt yhtään mitään. Innovaatio on käsittääkseni sellainen asia, mitä ei ole aiemmin ollut olemassa: uutuus. Tässä siis puhutaan uutuuspolitiikan uudistamisesta ja uusien uutuustoimintojen tunnistamisesta. Ei tuota ymmärrä suomennettunakaan.
Tekesillä on blogikin, mistä bongasin seuraavan helmen.
”Tekesin Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalveluissa -ohjelman suuntaa on tarkistettu. Ohjelman visiona ovat innovaatiotoiminnan avulla uudistuneet sosiaali- ja terveyspalvelut sekä lisääntyneet liiketoimintamahdollisuudet.”
Toivottavasti Tekes ei anna rahaa sairaalalle, missä työskentelen. En osaisi enää aamulla työpaikalle.
Bmoa, olet jälleen kerran osunut naulan kantaan. Tekesin sanojen pyörittely on vertaansa vailla. Omituisinta on, että Tekesin kielivenkoilusta ei keskustella sen enempää julkisesti.
Olen samaa mieltä Tekesin tekstien luettavuudesta, mutta heitänpäs vasta-ajatuksen.
”[…] Tekes ei osaa kirjoittaa luovasti edes innovaatioista itsestään.”
Ymmärränkö oikein, että tuossa innovaatio ja luovuus niputettiin jotenkin samoiksi asioiksi?
Arkikielessä nuo termit kai ymmärretään lähes synonyymeinä, mutta siinä kielenkäytön maailmassa, johon mm. Tekes kuuluu, ne ovat eri asioita. (Näitä sekaannuksia on paljon, vrt. vaikka arkikielen ”teoria” ja akateemisen sanaston ”teoria”, joiden merkitykset eivät voisi olla juuri kauempana toisistaan.).
Innovaatiohan viittaa karkeasti sanottuna uuteen tai uudistettuun keksintöön/tuotantotapaan/tuotteeseen, joka on saavuttanut menestystä markkinoilla. Luovuus voi toki auttaa innovoinnissa, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole. Monilla aloilla uutta voidaan luoda vain ja ainoastaan runsaalla (pohja)tutkimuksella.
Eli luovuuden vaatiminen innovaatiopuheessa on vähän hassua.
Mutta kuten sanottu, luettavuutta Tekesiltä voi ja pitää vaatia.
Tiivistetysti Tekesin teksti (kai?) sanoo, että:
jos (innovaatio)toimintaa halutaan rahoittaa julkisin varoin,
tarvitaan myös tutkimusta (innovaatio)toiminnasta,
jotta rahaa ei heitetä kaivoon.
Homma menee mutkikkaaksi siinä kohdassa, kun sama täytyy/halutaan sanoa niin, ettei tekstin kohderyhmä voi ymmärtää sitä väärin – tuo yllä oleva tiivistys kun on monille aivan liian ympäripyöreä.
Tarkentavan ”pupun” lisäämisen valitettava seuraus on, ettei osa mahdollisesta yleisöstä väistämättä ymmärrä puhetapaa tai eivät halua ymmärtää, koska sitä ole ”kiva” lukea.
Ollaanko nyt ojassa vai allikossa, riippuu varmaan siitä ketkä tuon tekstin kohderyhmään kuuluvat.
Hyvä tarkennus, Erkka. Minäkään en pidä innovaatioita ja luovuutta synonyymeinä, mutta kyllä ne sukulaiskäsitteitä ovat. Väitän, että on helpompaa kirjoittaa luovaa tekstiä innovaatioista kuin pesukoneista. (Paitsi tietenkin Tekesin, joka ei osaa tehdä luovaa tekstiä yhtään mistään.)
Monesti muuten törmään koulutuksissani samaan teesiin, jonka esitit kommenttisi loppupuolella: "No voihan sen noinkin sanoa, mutta sitten se menee ympäripyöreäksi."
Nyt olen julma akka ja esitän sinulle saman kysymyksen kuin koulutuksen osallistujille.
Vertaa ensin kahta seuraavaa pätkää.
A (alkuperäinen teksti): Innovaatiotutkimus on merkittävällä tavalla myötävaikuttanut innovaatiopolitiikan kehittymiseen ja suuntautumiseen. Tutkimuksella luodaan teoriapohja julkisten interventioiden ja t&k-tukien taustaksi, tuotetaan empiiristä aineistoa innovaatiopolitiikan uudistamiselle ja kohdentamiselle sekä identifioidaan uusia innovaatiotoiminnan muotoja ja ilmiöitä.
B (korjausehdotukseni): Innovaatiotutkimus kehittää alan politiikkaa. Tutkimuksella keräämme sellaista tietoa, joka on perusteena julkiselle rahoitukselle ja jonka avulla voimme uudistaa innovaatiopolitiikkaa. Samalla tunnistamme uusia innovaatiotoiminnan muotoja.
Jos Tekesin tekstin uudistaisi A:sta B:ksi, mikä olisi sellainen tilanne, jossa uusi teksti aiheuttaisi väärinkäsityksen? Mikä olisi siis sellainen tilanne, jossa A pätisi, mutta B ei?
”Innovaatiotutkimus kehittää alan politiikkaa.”
Nyt siinä puhutaan innovaatiotutkimuspolitiikasta, vaikka alkuperäinen puhuu innovaatiopolitiikasta. Puhutaan aivan eri toimijoista.
”Tutkimuksella keräämme sellaista tietoa, joka on perusteena julkiselle rahoitukselle ja jonka avulla voimme uudistaa innovaatiopolitiikkaa.”
Nyt sinne ilmaantui me-muoto, joka viittaa siihen, että tutkimus olisi Tekesin hommaa, vaikka tosiasiassa kyseistä tutkimusta tehdään lukuisissa eri organisaatioissa. Monilla varmaan myös särähtää korvaan se, että Tekes tai tutkimusorganisaatio pyrkisi aktiivisesti uudistamaan (=muuttamaan) politiikkaa sen sijaan, että se tuottaisi aineistoa, jonka pohjalta virkamiehet tai poliittiset toimijat voivat tehdä muutospäätöksiä.
Sitten monille käsitteillä ”tieto” ja ”empiirinen aineisto (data)” on valtavan suuri ero.
Ensimmäisen kommenttisi mukaisen korjauksen voisin tehdä. Voisin hyvin lisätä tekstiin toistamiseen innovaatiopolitiikan, jos syntyy tulkintariski.
Sen sijaan me-muoto ei välttämättä viittaa Tekesiin vaan ylipäätään yhteiskuntaan. Aiemmassa tekstissä on käytetty passiivia, joka on aivan yhtä epätarkka. Persoonamuoto ei tässä luo merkityseroa, mutta se luo tärkeän näkökulmaeron: yhteiskunta olemme me. Pidän ehdottomasti me-muotoa parempana kuin passiivia.
Se, miten jokainen meistä ymmärtää sanat "tieto" ja "empiirinen aineisto", on taas henkilökohtainen mielipide. Kukaan ei pysty *oikeasti* kertomaan tilannetta, joka loisi esimerkkitekstien välille väärinkäsityksen mahdollisuuden.
Kun näitä esimerkkitekstejä vertailee, yksilö saattaa tehdä niiden välille joitain eroja, jotka riippuvat tulkitsijan henkilökohtaisista kokemuksista. Sen sijaan yleisellä tasolla ei ole sellaisia eroja, joista *koko kieliyhteisö* olisi samaa mieltä.
Kun tulkitsemme tekstiä, meidän täytyy nojata kieliyhteisön mielipiteeseen eikä yksittäisen tulkitsijan näkemykseen.
Siis karrikoiden: Koko kieliyhteisö on sitä mieltä, että "koppi" ja "kuppi" ovat eri asioita. Sen sijaan sanojen "kippo" ja "kuppi" välinen merkitysero on niin pieni, että joidenkin yksilöiden mielestä eroa ei juuri ole ja toisten mielestä on.
Käsitinkö oikein, että ihan tosissasi puolustat Tekesin tekstiä ja pidät sitä hyvänä ja korjaamattomana?
Me-muodon käyttö on usein tiedotteissa hyvin hankala, sillä niissä ei voi käyttää me-yhteiskunta -retoriikkaa.
Ja et käsitä oikein. Kuten ensimmäisen kommenttini ensimmäisessä lauseessa sanoin, olen kanssasi samaa mieltä Tekesin teksin luettavuudesta.
Yritän vain ymmärtää vain myös niitä tilanteita, joissa noita luodaan. Usein pitää esim. välttää monia vivahteita, joilla ei ole merkitystä vastaanottavalle kieliyhteisölle, mutta joilla on suuri merkitys yhteistyökumppaneille.
Olen tapellut eri työtehtävissä puppulauseiden selventämisen puolesta, mutta olen siinä myös oppinut ymmärtämään, ettei hankalan tekstin selitys ole aina vain huonosti tehty lobotomia 😉
Olet selvästikin ymmärtäväisempi kuin minä. 🙂
Itse olen aika armoton sellaisille julkisille palveluille, joista ei viestitä kunnolla. Epäselvä kieli on vallankäytön kieli. Minua pelottaa se, että monimutkaisella kielenkäytöllä jaetaan ihmisiä niihin, jotka tajuavat, ja niihin, jotka eivät tajua.
Hallintolain yhdeksäs pykälä velvoittaa viranomaisen käyttämään selkeää kieltä. Se on Suomen eniten rikottu laki.
Ymmärrän hyvin, missä vaikeuksissa viestijät ja tiedottajat painivat, mutta niissä tilanteissa pitäisi olla rohkeutta tehdä ratkaisu. Kannattaa mieluummin kirjoittaa pieni yleistys, jonka ymmärtävät kaikki, kuin epäselvä huttu, jonka ymmärtävät vain kirjoittaja ja hänen kollegansa.
Ehdottomasti samaa mieltä, selkeyttä täytyy vaatia. Olisi hienoa jos koko tiedoteformaatti pystyisi muuttumaan sellaiseksi, että selkokielisyys ja eksaktius mahtuisivat (tuossa järjestyksessä) samaan prujuun.
Asiasta kolmanteen, tuli mieleen tämä: http://conversation.which.co.uk/technology/length-of-website-terms-and-conditions/
Mielenkiintoiseksi tilanne muuttuu sitten, kun tekstin tarkoituksena on kuvata vaikkapa oikeuksia ja velvoitteita, ja on todennäköistä, että samaan tekstiin vetoavilla tahoilla on vastakkaisia intressejä. Esimerkkejä löytyy: lait, sopimukset, kauppa- ja vakuutusehdot…
Vallitseva käytäntö näyttää olevan joko:
1) yksipuolisesti laaditussa tekstissä määritellä monimutkaisen pilkuntarkasti kaikki mahdollinen, mikä johtaa siihen, että tekstistä tulee käsittämätön – valtapelin väline.
2) Kompromissina eri osapuolten sopimassa tekstissä määritellä asiat juuri niin epämääräisesti, että kumpikin voi uskoa saaneensa oman näkökulmansa läpi, mikä johtaa siihen, että tekstin soveltaminen kiistattomasti on erittäin vaikeaa, ja muodostuu valtapeliksi, jossa oikea tieto on vain niillä, jotka ovat sopimustilanteessa olleet mukana ja ovat siksi tietävinään, mitä on tarkoitettu.
Juristin kukkaro voittaa kaikissa näissä tilanteissa.
Mitä tälle voisi tehdä? Ainut minkä keksin on itse asiassa muuttaa todellisuutta – sopia vähän reilummin ja reippaammalla pensselillä eikä nysvätä joka pikkuasian kanssa.
Meku, olet ihan oikeassa. Laki- ja sopimustekstit menevät typerän yksityiskohtaisiksi – ja silti niistä riidellään juristien kanssa.
Onneksi olen yksityisyrittäjä. Minun sopimustekstini kuuluu näin:
1. Hintoihin lisätään alv 23 % + matkakulut Hämeenlinnasta.
2. Laskutan vaiheittain koulutusten jälkeen.
3. Jos osallistujat pitävät osuuttani tylsänä tai hyödyttömänä, en veloita yhtään mitään.