AKT on julkaissut oman tiedotteensa Hilkka Ahteen potkuista. Siinä Veijo Ruonala kertoo AKT:n ikioman totuuden.
Huomaako kukaan muu ristiriitaa näiden kahden pätkän välillä?
AKT ei hyväksy työpaikkakiusaamista: ei koskaan, ei missään muodossa eikä ketään kohtaan, painottaa [- -] varapuheenjohtaja Veijo Ruonala.
AKT:n viestintäpäällikkönä Ahteen tehtävä on ollut sen viestin välittäminen ulospäin, minkä AKT:n johto ja hallinto on linjannut. Tällaisessa päällikkötason tehtävässä toimivan ihmisen tulee käsittää, että hän ei voi työssään välittää julkisuuteen toistuvasti liittoon ja sen puheenjohtajaan kohdentuvaa hyökkäystä. Sellaisella toiminnalla on vahingoitettu vakavasti AKT:n ulkoista kuvaa.
Eli kiusaaminen on väärin, mutta vielä enemmän väärin on paljastus kiusaamisesta? Hih Veijo, sä olet hassu. Uskotsä noihin juttuihis ite?
Kiusaaminen on rikos, eikä sitä tietenkään pidä sallia. Se on siis saatava jotenkin loppumaan.
Rakas pikku hömppä Veijo, miten ihmeessä olisit toivonut, että Hilkka Ahde olisi hoitanut asian?
Harjalla maton alle?
Toivoinkin, että kirjoittaisit tästä tapauksesta, sillä se sopii niin mainiosti blogisi nimeen! AKT:n tiedote oli mielestäni yhtä ristiriitaa ristiriidan perään – alkaen otsikosta, joka ei vastaa sisältöä.
Viestintäpäällikön irtisanominen ja tehtävän lakkauttaminen oli AKT:lta virheratkaisu ihan senkin vuoksi, että viestinnän ammattilaista liitossa todellakin tarvittaisiin. Odottelen mielenkiinnolla kattavaa analyysiä tästä vyyhdistä, kunhan jupakka on saatu päätökseen.
Silja, olet ihan oikeassa. AKT on tosiaan mokaillut kerta toisensa jälkeen. Sääliksi käy niitä, jotka siellä yrittävät tällä hetkellä viestintää tehdä.
Juuri nyt AKT tarvitsee kipeästi jämäkkää viestinnän ammattilaista. Sieltä ei saisi päästä ulos enää yhtään typerää kommenttia saati kapakkatappelu-uutista.
Ongelmana taitaa olla se, että kukaan pätevä viestinnän tekijä ei lähde AKT:n kelkkaan – tai siis rekkaan. Odotettavissa on nimittäin työilmapiiriongelmia ja lopuksi potkut sairausloman aikana ilman asianosaisen kuulemista.
Nyt olisi hyvä muistaa, että meillä on varmaan kaikilla aika vähän tietoa siitä, miten Ahde on todellisuudessa toiminut.
Voi olla – en tiedä onko! – että hän on ihan ”hirveä akka” joka on mustamaalannut asiattomasti työnantajaansa ja esimiestään julkisuudessa ja yksityisyydessä.
Meille on vain tullut median kautta kuva itkeskelevästä työpaikkakiusatusta, joka on rohkeasti nostanut asian esiin. Ja kaikkihan me halutaan, ettei kukaan kiusaa toista, ja siksi ollaan joukkona Ahteen puolella.
Mutta onko hän tehnyt jotain itsekin väärin, sitä ei ole ainakaan meille kerrottu. Ja jos AKT sen nyt kertoisi, kukaan ei uskoisi, koska Hilkka on työpaikkakiusattu, jota ei saa haukkua.
Se on selvää, että AKT toimi typerästi irtisanoessaan Ahteen kesken tutkintaprosessin. Silloin Ahde saa kaiken sympatian itselleen. Huonosti hoidettu case, joka tapauksessa.
Viestintä on vaikeata.
Ajatus, tuo näkökulma on ilman muuta hyvä pitää mukana.
AKT:n ei tosiaan olisi kannattanut irtisanoa Ahdetta, koska nyt liitto tekee itse itsestään tarinan pahiksen. Sen sijaan olisi ollut viisaampaa odottaa Ahteen paluuta sairauslomalta sekä poliisitutkinnan päättymistä.
Tarinaa ei muuten lainkaan auta se, että AKT:n edustaja tönii naisia humalassa kapakassa.
AKT:n maine ei kestä enää kovin montaa vastaavaa viestintämokaa. Pian menee johto vaihtoon, jos viestintä ei parane.
Kyseessähän on ihan puhdas peli, siis se sama, mikä muodostaa politiikan ja vallan(käytön) ytimen. Siinä tärkeintä on se, kuka on kenenkin kaveri ja kuka hyvää pataa kenenkin kanssa, tässä tapauksessa nyt siis liiton puheenjohtajan/-jiston kanssa. Samanmielisten kesken muodostetaan samanmielisten poppoo, johon hyväksytään vain samanmielisiä. Keskinäinen luottamus (mistä tässäkin AKT:n asiassa on kyse) rakentuu nimenomaan tälle keskinäisen piirin samanmielisyydelle.
Siitä sitten seuraa se, että kun joku on eri mieltä tai kyseenalaistaa jotain, niin hän ei luonnollisestikaan pääse piireihin eikä häneen siksi voi luottaa. Luottamuksen rakentamiseksi ulkopuolisen pitää ensin osoittaa olevansa samaa mieltä ja hyväksyttävä mukisematta toimintatavat, olivatpa ne millaisia tahansa.
Sama mekanismi toimii muuten jollakin mallilla kaikissa organisaatioissa. Rikollisliigoissa, armeijoissa, puolueissa, kirkossa, yrityksissä. Jokaisella niistä on yhteinen idea ja tietyt toimintatavat. Jos niitä ei hyväksy, ei kuulu organisaatioon, porukkaan, yhteisöön vaan jää tai joutuu ulkopuolelle.
Ne jotka ovat siellä vallan ytimessä, porukoissa, eivät välttämättä näe sitä kiusaamisena ollenkaan vaan pitävät asiaa aivan itsestään selvänä: käyttäydyt kiltisti, niin pääset jengiin. Ja toiset taas näkevät siinä mahdollisuuden oman valtansa vahvistamiseen: käyttäydyt niin kuin me haluamme, tai lennät jengistä ulos. Eivätkä he näe siinä mitään väärää. Kokevatpahan vaan vallantunnetta.
Erittäin hyvä analyysi. Juuri tuotahan se on, ja sama mekaniikka pätee monessakin paikassa.
Se, missä on eroa, on yhteenkuulumisen ja poissulkemisen mekanismit. Joissain ryhmissä ne ovat hienovaraisia tai jopa äärimmäisen vähäisiä, toisaalla ne ovat voimakkaita, näkyviä ja ehdottomia.
Olet muuten oikeassa tuon hienovaraisuuden ja voimakkuuden suhteen. Toisissa porukoissa ollaan suvaitsevampia kuin toisissa. Naisten kuppikunnissa osataan huhujen mukaan käyttää kaikenlaisia hienovaraisia poissulkemisen mekanismeja ja miesporukoissa taas näitä kuka on kenenkin kaveri eli hyvä veli -verkostoja muodostetaan ihan tietoisesti ja järjestelmällisesti. Missä kuppikunta, siellä nokkimisjärjestys.
Sama mekanismi pätee kyllä alakoulun kaveriporukoista Pohjois-Koreaan. Pohjois-Koreassa ei sitten vaan puhuta enää kiusaamisesta, kun jotakuta ei haluta leikkiin mukaan.
Joo, Pohjois-Korea on tosiaan ihan oma lukunsa. 🙂
Monet ovat sanoneet, että naisporukoissa on hienovarainen syrjivä meininki. Itse taidan olla vähän tyhmä, kun en ole koskaan sellaista havainnut.
(Tai olen kyllä havainnut joillain asiakkailla, mutta kyseessä ovat olleet yhtä hyvin mies- kuin naisvaltaisetkin yhteisöt.)
Tässä kohdin pitää siteerata Christina Forsgårdia, joka on sanonut itsestään: "Mun otsaan on kirjoitettu 'Puhu mulle!'" Minäkin taidan kuulua siihen ihmisporukkaan, joka tunkee itsensä juttelemaan myös ventovieraille. Jos joku yrittää tyylikkäästi vihjailla minun olevan ulkopuolinen, en todennäköisesti tajua mitään pesäpallomailaa hienovaraisempaa vihjettä.