Olen opetellut sanomaan ei.
Sain juuri tarjouspyynnön koulutusyritykseltä, jonka asiakasfirma olisi halunnut valmennusta kuusihenkiselle reklamaatiotiimilleen.
Kieltäydyin tarjouksen teosta – toivottavasti tarpeeksi kohteliaasti.
On nimittäin itsestään selvää, että palkkioni olisi ollut aivan liian kallis, varsinkin kun tarjouksen pyytänyt koulutusyritys olisi lisännyt hintaani oman katteensa päälle. Yksikään kuusihenkinen reklamaatiotiimi ei maksa useita tonneja päivän mittaisesta koulutuksesta.
Kun kieltäydyin, säästin sekä asiakkaan aikaa että omaa aikaani. On täysin turhaa tehdä tarjousta, joka ei ikinä tule johtamaan kauppoihin.
Tätä on tietenkin vaikea niellä. Miten kukaan kehtaa olla tekemättä tarjousta kun pyydetään? Sehän on epäkohteliasta! Sitä paitsi tarjouksen tekoa puoltaa monen monta argumenttia:
Entäs jos loukkaan vahingossa asiakasta?
Entäs jos asiakkaan yhteyshenkilö päätyy myöhemmin ison pörssiyhtiön koulutusjohtajaksi, eikä hän enää ikinä pyydä minulta tarjousta?
Entäs jos reklamaatiotiimi olisi sittenkin halunnut hankkia nimenomaan kalliin koulutuksen?
Entäs jos se asiakas kertoo eteenpäin muille, että Katleena ei suostunut tekemään tarjousta?
Entäs jos kukaan muukaan ei pyydä tarjousta ja jään kokonaan ilman keikkaa? Olisiko sittenkin pitänyt myydä halvemmalla?
Nämä asiat pyörivät kyllä päässäni – mutta silti kieltäydyin.
Kaikki yllä olevat argumentit ovat nimittäin varsin epätodennäköisiä skenaarioita. Tarjous pitää laatia (tai jättää laatimatta) vain todennäköisimmän vaihtoehdon mukaan.
Niinpä kiitin ja jätin väliin.
Luulen, että tarjouksen tekemättä jättäminen epätodennäköisyyden vuoksi on jrkevää lähinnä silloin kun yrits tuottaa muutenkin tarpeeksi tuloa. Jos firmalla menee huonosti ja se tarvitsee lisää bisnestä niin en tiedä miten tämä sopisi ohjenuoraksi. Itse olen töissä yrityksessä jossa juuri nyt kyllä kaivataan lisää asiakkaita, ja siksi teen tarjouksen niin utopistiselta kuin sen hyväksyminen olisikin. Teen ne tosin siloin nopeasti, en mitään hienoa PDF:ää vaan sähköpostiin suoraan tiedot ja lyhyt kuvaus siitä mitä hintaan sisältyy ”kivakiittimoi” tyyliin. Jos tarjous kelpaa niin voin tuhrata enempi aikaa eli normikaavan kautta. Mutta mikä siis erikoisinta niin joskus nuo epätodennäköiset tarjoukset menevät läpi… Sitä vain sitten pyörittelee silmiään kuinka joku firma tai yksityisasiakas voi maksaa jostain joka sattumusten takia on suhteessa mahdottoman kallista, jos vaihtoehtojakin on.
Mutta summa summarum – jos on varaa olla tekemättä tarjouksia niin se on ihan hyvää ajansäästöä. Yksityisyrittäjällä voi tietysti olla muitakin syitä mutta tuo ”todennäköisyys millä tarjous hyväksytään” on aika erikoinen.
Anteeksi, jatkan vielä. Itse teen tarjouksen (samaan pikatyyliin) vaikka asiakas pyytäisi palvelua ajassa jota emme voi tarjota tai jollain ekstra-härpäkkeillä tai muilla mahdottomuuksilla maustettuna. Kannattaa uskoa omaan tuotteeseen! Ja joskus noissakin tilanteissa yhteisymmärrykseen on päästy. Usein asiakkaalla on ehkä vain joku visio tai he ovat ajatelleet että tietty aikataulu on ehdoton mutta joustoa voi löytyäkin.
Onko mahdoton ajatus että kyseinen asiakasyritys olisi hinnan kuultuaan päättänyt yhdistää reklamointitiimin ja jonkun muun tiimin kurssituksen, jos sisältöä olisi muokannut molemmille sopivaksi tms.?
Tervetuloa – jatkaa saa ilman muuta. 🙂
On tosiaan aivan ymmärrettävää (ja järkevääkin), että jos tilauksista on pulaa, joutuu reagoimaan jokaiseen tarjouspyyntöön. Niin minäkin tekisin.
Sain muuten tänä aamuna postauksessa mainitulta asiakkaalta seuraavanlaisen meilin:
”Hei Katleena,
ja pahoittelut, että ehdin vastaamaan sinulle vasta nyt! Valitettavasti
näyttää siltä, että hintatasosi on tosiaan asiakkaallemme liian korkea.
Hyvä, että otit asian heti alkuun puheeksi.
Mukavaa alkusyksyä sinulle!”
Tällä kertaa ratkaisuni oli siis onnistunut.