Olin keskiviikkona palaverissa tilitoimistoni Vihaisen talouspäällikön kanssa.
Katsoimme yhdessä Juha-Matin kanssa puljuni tulosta. Ihan hyvältä näyttää. Liikevaihto kasvaa viime vuodesta 40-50 %.
Juha-Matti tosin sanoi, että tulosta on vähän vaikea arvioida, koska
mä en kirjanpitäjänä ikinä tiedä, paljonko sä aiot milloinkin ottaa palkkaa – enkä mä tiedä, paljonko sä olet myynyt loppuvuodeksi.
Kröhöm.
Täytyy myöntää, että en ole ollut mitenkään superjärjestelmällinen tässä asiassa. Joskus otan palkkaa enemmän, joskus vähemmän. Haitari ei ole ollut ihan pieni, sillä kuukaudessa palkka on voinut olla mitä tahansa nollan ja muutaman tonnin välillä. En ole myöskään kertonut Juha-Matille, paljonko on loppuvuoden sovittu myynti.
Eihän se ole kovin ennustettavaa toimintaa. Eikä bisnesmäistä. Kysyin, mitä kannattaisi tehdä.
Juha-Matti lateli säännöt:
Palkkasi on tästä eteenpäin aina sama.
Kerrot meille tulevan myynnin.
Sinä et enää koske firmasi tiliin, vaan me hoidamme kaikki maksut oikeille tahoille.
Jos korotat palkkaasi, neuvottelet siitä ensin meidän kanssamme.
Ja tästä kaikesta veloitamme tietenkin enemmän kuin ennen.
Otin innosta ammuen tarjouksen vastaan. On aika ryhtyä toimimaan ammattimaisemmin. Tähän asti olen hukannut laskuja, unohtanut nostaa päivärahoja, maksanut veroja sekä liikaa että liian vähän, sekoittanut kuitteja ja muutellut palkkaani lompakon tyhjyyden fiiliksen mukaan.
Niinpä olen tänään antanut Vihaiselle oikeudet hoitaa Katleena Kortesuo Oy:n rahaliikenteen. Eihän se ole kasvuyrittäjyyttä, jos nyhrään itse tiliotteiden kanssa ja maksan laskut öisin. Sen sijaan on paljon fiksumpaa, että asian hoitaa joku napakampi ja järjestelmällisempi.
Vihainen tilitoimisto, iloisempi asiakas.