Kun olimme mieheni kanssa parikymppisiä, rahasta teki tiukkaa.
Etsimme aina tarjoukset, joista sai kolme tuoremehupurkkia kymmenellä markalla. Emme käyneet ulkona syömässä. Emme koskaan ostaneet eineksiä – paitsi maksalaatikkoa, koska sitä emme osanneet tehdä itse.
Emme myöskään ostaneet juustoraastetta, vaan raastoimme juustopalan itse. Muistan paheksuneeni syvästi ihmisiä, jotka ovat niin laiskoja, että eivät edes viitsi juustoa rouhia.
Minusta on sittemmin tullut juustoraasteihminen. Ei tule mieleenkään ryhtyä kyhnyttämään juustoa, koska valmis pussi on helpompi ostaa.
Aiemmin kun muksujen sukkahousuihin tuli reikä, parsin sen ilman muuta. Nykyään korjaan vain esikoisen sukkikset, koska ne periytyvät kuopukselle. Sen sijaan nuoremman sukkahousut lentävät roskiin heti, jos niistä vilkkuu varvas.
Talouselämä taannoin kertoi, että monen päivittäistavaran hinta on noussut reippaasti.
Minä mokoma en ole huomannut mitään hintojen nousua.
Vertailen hintoja vain hyllyn äärellä tuotteiden välillä, mutta minulla ei ole aavistustakaan, mitä sama tuote maksoi viime kuussa. Minulla ei ole minkäänlaista talouskirjanpitoa.
Ilmankos en saa säästettyä senttiäkään. Sitä mukaa kun tuloni kasvavat, menoni kasvavat myös. Siirryn juustopalasta raasteeseen, heitän lasten sukkahousuja roskiin ja käyn vähän enemmän ravintolassa.
Jos olisin pitänyt vanhan kitsaan elämäntapani, minulla voisi olla nyt sukanvarsi pullollaan. Ja se sukanvarsi olisi parsittu.
Nyt pitää saada ryhtiä tähän touhuun. Aloitan talouskirjanpidon. Ryhdyn säästämään. Vertailen hintoja. (Olenko ainoa, jonka mielestä tämä kuulostaa falskilta?)
Ehkä jopa muutun takaisin juustopalaihmiseksi.
Voit tietty alkaa raastamaan juustosi itse, jolloin säästät x euroa mutta menetät y minuuttia. Tehokkaampaa kuitenkin on, että nostat eurolla tuntihintojasi ja ostat edelleen sitä valmiiksi raastettua juustoa. 😉
Tosin, jos haluaa harrastaa nuukuutta maailmanparannushengessä, juuston raastaminen on juuri sopivan merkityksetöntä vaivannäköä.
Toisaalta, sen juuston voi raastaa siinä luppoaikana jolloin ajatukset lepää ja saa alitajuisesti pohdittua niitä uusia ideoita.
Mutta juustoraasteestakin tulee merkityksellistä siinä vaiheessa, kun ei laskekkaan kuluja vaan päätää rajoittaa menoja. Eli päättää ennakkoon vaikkapa viikon ruokabudjetin ja ottaa sen rahana käyttöön. Eli silloin tulee pohdittua sitä, että mihin sen rahan käyttää.
Vanha pankkitädin neuvo oli aikoinaan se, että nostat maanantaina viikon käyttörahat ja katsot mihin saakka pääset. Ja jos ei riitä seuraavaan maanantaihin, niin se on sitten voi voi. Eli kärvistelet loppuviikon huonojen valintojen takia. Tuo ohje toimii muuten edelleen.
Kari…
P.S. Juusto kannattaa raastaa siksikin itse, että tietää millaista raastaa ja miten paljon sitä tarvitsee. Ei jää sinne pussinpohjalle kuivumaan se loppuraaste, joka sitten katoaa roskiin. Olikohan se niin, että jokainen suomalainen heittää keskimäärin 60-70 kiloa rukaa vuodessa roskiin 🙂
Janne, erityisen paljon mua hävettää se, että saan kaiken rahan menemään enkä seuraa hintoja ollenkaan. Mihin musta katosi se juustopalaihminen? Mutta olet ihan oikeassa sen suhteen, että monesti on fiksumpaa säästää aikaa kuin rahaa.
Kari, juuston raastaminen olisi tosiaan hetkessä tehty, ja samalla tulisi aivan taatusti muutama blogipostausidea kaupan päälle.
PS. Ostin taas tänään kaupasta juustoraastetta.
Minä harrastan tiukkaa talouskirjanpitoa, mutta ostan juustoraastetta hyvällä omallatunnolla. Olen nimittäin parissakin eri kaupassa todennut, että juustoraaste on kilohinnaltaan joko saman hintaista tai jopa aavistuksen halvempaa kuin vastaava juustopala.
Kulutustottumuksissa tärkeintä ei ole raha vaan se mitä haluaa. Jos haluaa tehdä jotain tiettyä ruokaa halvalla, ostaa halvinta juustoraastetta piittamatta sen mausta ja ominaisuuksista. Jos haluaa tehdä tietyntyyppistä ruokaa, silloin sovelletaan ja raastetaan sitä jääkaapissa olevaa juustokannikkaa. Kotiin ostetaan sellaisia ruoka-aineita, jotka soveltuvat moneen käyttöön ja näin meillä on hyvälaatuisia perusraaka-aineita aina kotona. Ruuanlaittoon menee enemmän aikaa, mutta loppupeleissä rahaa säästyy ja käsillä tehdessä ajatukset saa kohdilleen ja ruokailijat kiittävät.
Olen samaa mieltä siitä, että ruoka-asioissa raha ei ole se tärkein ratkaiseva asia. Siksi en ostakaan halvinta juustoraastetta piittaamatta sen mausta ja ominaisuuksista. Sen sijaan ostan tietyn merkin emmentalraastetta, jonka olen havainnut hyväksi. Minun mielestäni se on hyvälaatuinen perusraaka-aine, joka soveltuu moneen käyttöön. Sitä käytetään meillä tiuhaan, joten normaalisti sitä löytyy aina jääkaapistamme. Itse asiassa raasteelle on meidän taloudessamme enemmän käyttöä kuin juustopaloille.
Oih, olisipa mahtavaa, jos saisin pidettyä talouskirjanpitoa. Silloin voisin tehdä *tietoisen* valinnan siitä, mitä juustoa hankin ja missä muodossa. Nykyään en nimittäin tee minkäänlaisia järkihankintoja, vaan kahmin hyllystä mitä mieleen tulee.
Hassuinta on se, että olen saanut oman yritykseni kasvu-uralle, ja osasyynä siihen on ollut hyvä kirjanpitäjä. Miksi ihmeessä en osaa soveltaa samaa yksityistalouteemme?
Aikoinaan selvisin yhden hengen taloudessa kuukauden ruokamenoista 50 eurolla. Toki olisi enemmänkin rahaa saanut kulumaan, mutta en ymmärtänyt, miten jotkut sinkkukaverit saivat ruokaan menemään (siis ihan kaupassa) monia satasia kuussa.
Sitten menin erään kaverin kanssa kauppaan ja katsoin, kuinka hän saattoi maksaa jostain hassusta 2 dl juomasta kolme euroa ja aloin ymmärtää, miten hän sai aina hyvän IT-alan palkkansa hupenemaan ennen seuraavaa palkkapäivää.
Toisilla kavereilla menee ruokaan hurjasti rahaa ja syyn huomaa, jos käy heillä kotona. He ostavat paljon Pirkkaa ja Rainbow’ta, eivätkä ikinä maksaisi kolme euroa mistään juomasta. Jääkaappi on kuitenkin aina täynnä ruokaa ja siellä on usein esimerkiksi homehtuvia mansikkarasioita, jotka on ostettu joskus edellisellä viikolla, jos vaikka tulisi syötyä mansikoita (ei tullut). Oma jääkaappinikin on aina ääritäynnä, mutta harvoin sieltä menee roskiin ruokaa.
Yleensä juustoraaste on kokojuustoa halvempaa, koska siihen käytetään jämäpalat, jotka muuten menisivät hukkaan.
Hyvä esimerkki! Teolliset juomat ovat julman kalliita.
Sen suhteen olen muuten tarkka, että meillä ei juuri mene ruokaa roskiin. Jotkut epäonnistuneet kokkaukset menevät toki koiralle, mutta meillä unohtuu tosi harvoin ruokaa homehtumaan jääkaappiin.
Pääasia, että ostat edelleen parmesaanin palana ja raastat itse! Kaupassa myytävä ns. parmesaaniraaste on jotain… jotain kauheaa 🙂
Ooh, yritän muistaa tämän. 🙂 Minähän olen ihminen, jonka suu on tehty puusta ja joka syö lähes mitä tahansa, kunhan se ei ole Saarioisten roiskeläppää.