Kuvasin tänä aamuna huvikseni teltassa pienen videon, jossa teltan kulma painuu tuulessa kasaan. Näytin sitä äsken partiokavereille, jotka naureskelivat: ”Oisko kannattanut mieluummin mennä kiristämään se irronnut maavaarna kuin vain kuvata videota?”
Totesin olevani kirva. On nimittäin olemassa paljon somekuluttajia, jotka ovat muurahaisia. He kuluttavat hyviä blogipostauksia, kivoja kissavideoita, fiksuja podcasteja, osuvia meemejä, selkeitä opetusvideoita ja valaisevia diaesityksiä. Heitä on enemmän kuin kirvoja.
Kirva taas on lypsylehmä. Hän tuottaa sisältöä kun rapsutetaan ja nauttii sisältöjensä leviämisestä. Kun kirva kokee jotain mieleenpainuvaa, huvittavaa tai kiinnostavaa, hän siirtää sen nettiin. Näin muurahaisetkin saavat nauttia siitä.
Partiokaverini ovat ehkä enemmän muurahaisia. He nauroivat videolleni ja tykkäsivät siitä.
Me kirvat ja muurahaiset elämme symbioosissa. Kumpikin tarvitsee toistaan. Toki myös vaihdamme joskus roolia. Itse olen 80-prosenttisesti kirva ja 20-prosenttisesti muurahainen.
Kun biologit puhuvat kirvoista ja muurahaisista, he eivät puhu torakoista. Torakat ovat nimittäin ihmisiä, jotka paheksuvat sekä kirvoja että muurahaisia. ”Mitä hyötyä tosta on? Ei mitään järkeä tuijottaa vain näyttöä.” Torakat eivät ymmärrä kirvojen ja muurahaisten symbioosia, eivätkä he osaa asettua kummankaan asemaan.
Torakan kumppani on vain toinen torakka.
Tästä jutusta tuli hymy huulille, kiitos 😉