Hesari uutisoi juuri, että partio on halvin harrastus. Tiedättekös miksi?
- Ryhmän vetäjä ei saa palkkaa työstään. Partio toimii vapaaehtoispohjalta.
- Ryhmän vetäjä ei saa myöskään yleensä kulukorvauksia kuten puhelinkuluja tai matkakuluja partioiltoihin.
- Leirillä johtaja maksaa useimmiten saman leirimaksun kuin leiriläinenkin. Näin leiriläisten rahoja ei käytetä johtajien ruokaan.
- Partiossa tehdään itse. Emme osta juuri mitään valmiina, vaan itse tekeminen on yksi toiminnan perustoista.
Tämä ei ole kitkerä tilitys, vaan ylpeä toteamus. Haluamme nimittäin jatkossakin pitää partion halpana ja saavutettavana harrastuksena.
Oi kunpa Hesari vertailisi joskus harrastusten hyödyllisyyttä aikuisen arjessa. Jos tähän löytyisi mittarit, partio sijoittuisi siinäkin vertailussa kärkijoukkoon.
Partio taitaa olla niitä viimeisiä harrastuksia, jotka toimivat talkoopohjalta.
Harrastukseen osallistujat eivät ole asiakkaan roolissa eivätkä myöskään myöhemmin yhteisön kauppatavaraa.Kuten niin monessa urheilulajissa on pelin henki tänä päivänä.
Kilpailuelementti on läsnä vain partiotaitokilpailuissa,muutoin kilpailu tai kilvoittelu on vähemmän totista verrattuna urheiluseuroihin.
Noilla faktoilla sai aina uusien sudenpentujen vanhemmat hämmentymään. ”Ai tekin maksatte leireille ja retkille menosta?” Sen viikoittaisen toiminnan palkattomuuden ne yleensä tiesivät tai ainakin olivat tietävinään. Moni oli kyllä tyytyväinen siihen, ettei SP:n jäsenmaksun lisäksi välttämättä tullut paljon muita kuluja.
Minulla on tuohon valmis vastaus: en minä kotonakaan ilmaista ruokaa syö. Itse asiassa viikonloppuretki on yleensä rahansäästöä: sitä ei kerkiä pistää rahaa mihinkään turhuuteen. Ilves oli asia erikseen: pistäytyminen Partiovarusteessa kävi kalliiksi.
Kulukorvauksia (kilometrikorvauksia, puhelinkuluja, tms.) meidän lippukunnassamme kyllä maksetaan, jos vain tajuaa niistä laskuttaa.
Itseä on partiossa aina ärsyttänyt se, että kyseessä ei ole aatteellisesti riippumaton järjestö. Miksi pitää muuten niin hyvässä järjestössä edelleen pitää niin vahvasti takertua uskonnollisuuteen? ”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani…”
Minua taas ihmetyttää se, miksi kaiken pitäisi nykään olla täysin aatteetonta. Erityisesti uskonnon (tai uskontojen) vastustaminen kaikin keinoin on tällä hetkellä hirvittävän muodikasta. (Samat ihmiset kyllä oikein mielellään pitävät joulu- ja pääsiäislomat). Ehkä osasyy partion erinomaisuuteen löytyy partioihanteista, jotka ainakin osittain nojaavat juuri kristilliseen arvopohjaan. Omilta sudariajoilta muistan todella positiivisina juuri loppuhartaudet, missä istuttiin pimeässä kynttilänvalossa ja johtaja luki tarinaa, joka oli joskus vain opettavainen tarina ja joskus lyhyt pätkä Raamatusta.
Mutta myös kirkkoon kuulumattomille on omia lippukuntia, eli jokaiselle löytyy kyllä jotain.
Minusta on vähän ikävää vihjata uskonnottomuutta muodiksi. Minulle uskonnottomuus on luonnollinen tapa suhtautua maailmaan eikä suinkaan mikään vaate, minkä laitan aamulla päälleni.
Vaikka partio onkin maallistunut, siinä on yhä pieni kristillinen pohjavire, sitä on turha kieltää. Muutenhan valasta olisi jo poistettu viittaukset Jumalaan. Onneksi partio on kuten kaikki muutkin järjestöt, kenenkään ei ole pakko kuulua siihen ja käsittääkseni siihen ei ole myöskään vaikea liittyä,
”Samat ihmiset kyllä oikein mielellään pitävät joulu- ja pääsiäislomat”
Tämä lausahdus jätti ihmetyttämään. Voisitko selittää tyhmemmälle, miksi ateisti tarvitsisi vähemmän lomaa kuin kristitty? Miksi kristitty tarvitsisi enemmän lomaa kuin ateisti?
Mutta toisaalta, ainakin oman kokemukseni mukaan iso osa partiolaisista ajattelee, että Jumalaani sanan loppupääte -ni kertoo sen, että voit uskoa juuri siihen omaan jumalaasi, olkoon se sitten Jumala, allah tai toteemipaalu. Ja näin asia myös selitetään aika usein, ainakin meillä aina supelupauksen yhteydessä. Toisaalta Jumalaani kirjoitetaan isolla, siis viitataan kristin uskon jumalaan. Tai ainakin mulle on koulussa opetettu, että jos Jumala kirjoitetaan isolla tarkoitetaan juuri kristinuskon jumalaa.
Katleena, osaisitko kertoa ihan puhtaasti kielitieteelliseltä kannalta, että miten pitäisi käsittää tuo Jumalaani sana, kun toisaalta viitataan toisaalle, toisaalta toisaalle? Kiinnostavaa olisi myös tietää, onko suomenkielessä myös muita vastaavia sanoja / niiden vastaavanlaista käyttöä.
Eli siis pitää olla jokin jumala – se, että pitää koko käsitettä älyttömä ei kelpaa.
Omata mielestäni lasten ja nuorten kasvatuksessa ei saisi uskonnollisia tai poliittisia kannanottoja olla. Minusta lause ”Lupaan parhaani mukaan rakastaa Jumalaani…” ei eroa suuresti lauseesta ””Lupaan parhaani mukaan rakastaa isä Leniniä…”
Ihan vain hiukan asian vierestä. Lapsia tai nuoria ei pysty kasvattamaan oikeaan suuntaan vaan heitä ohjataan oikeaan suuntaan. Eli lapselle voi antaa vaikutteita hyvästä käytöksestä, omista arvoista ja elämänohjeita. Ja nämä ohjeet ovat kulttuurisidonnaisia eli länsimaissa elämme melkoisesti kristillisten periaatteiden mukaan. Joku uskoo jumalaan, toinen on tapakristitty, kolmas teosofi ja neljäs tiukka ateisiti. Ja jokaisella on oma uskonsa johonkin 🙂
Eli hyvää harrastusta on turha pohtia yhden jumaluuskäsitteen kautta. Harrastus opettaa kuitenkin niitä perustaitoja joita tässä maailmassa tarvitaan eli kohteliaisuutta, hiukan kurinalaisuutta, ohjaa omatoimisuuteen ja tutusttaa uusiin ihmisiin. Jos jollekulle on tärkeää tutustua samalla retkellä omaan jumalaansa, niin hyvä. Jos toinen haluaa samalla matkalla tutustua ruusuristiläisten kirjoituksiin niin sekin on hyvä. Kyllä sinne partiolaisiin mahtuu väkeä vähän joka suunnasta. Erityisesti kun muistaa, että lapset taitavat olla suvaitsevaisempia kuin me aikuiset.
Kuhan pohdin perjantain kunniaksi, Kari…
Tpi, se ei ole ”vahvaa takertumista uskonnollisuuteen”, jos valassa on yksi sana – joka sekin on monitulkintainen. Määrittelisin asian mieluummin niin, että partiossa on *mahdollisuus* harrastaa uskontoa mutta ei minkäänlaista pakkoa. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään, joka ei liitä uskontoa ja partiota toisiinsa.
Toki on olemassa vahvasti uskonnollista partiota. Esimerkiksi Vapaakirkon Verso-partiolaisilla on leireillään aamu- ja iltahartauksia sekä raamattupajoja. Oma lippukuntani on toista ääripäätä, jossa uskonto ei näy muuten kuin muutamassa perinnelaulussa.
Pari tuntia sitten Ilvekseltä kotiutuneena jäin kyllä miettimään, miten mahtava juttu partio on. Leirin (ja muunkin partiotoiminnan) eteen tehtävä vapaaehtoistuntimäärä on valtava, ei sitä oikein voi käsittää. Leiriväsymyshaikeuksissaan ei voi muuta kuin olla onnellinen, että meitä ”partiohulluja” ja hullumpia oli tekemässä tätäkin leiriä.
Leppis, mahtavaa että olit mukana. Vapaaehtoistoiminnan suola on iloiset leiriläiset ja ylpeys onnistumisesta.