Eilen uutisoitiin, että EU moittii Suomen hyvä veli -verkostoja.
Tänään kansanedustaja ja Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tapani Mäkinen on kärähtänyt hyvä veli -verkoston käyttämisestä. (Loistoskuuppi Maikkarin Salla Vuorikoskelta. Onneksi olkoon!) Mäkinen on myötävaikuttanut hyvän ystävänsä Tommi Valtosen nousemiseen Vantaan Energian hallituksen puheenjohtajaksi, ja Valtonen on tehnyt ilmaiseksi tonnien arvosta sähkötöitä Mäkisen mökille.
Ilmeisen epäeettistä ja typerää toimintaa siis. Katsoin läpi Mäkisen hs.tv-haastattelun ja kirjasin ylös, miten hän voisi kriisiviestinnällä ja -ymmärryksellä pelastaa sen, mitä pelastettavissa on.
1. Älä pahoittele, vaan pyydä anteeksi.
Mäkinen sanoo ”mä olen hirveen pahoillani tästä”. Tämäkin tulee esiin vasta haastattelun loppupuolella.
Kriisiviestinnän perussääntö on, että jos olet mokannut, pyydä anteeksi. Älä yritä kieltää mokaasi, älä esitä ”pahoitteluita”, äläkä jätä anteeksipyyntöä viimeiseksi.
2. Älä keksi kiertoilmaisuja.
Typerimmät kiertoilmaukset jäävät elämään. Anneli Jäätteenmäen ”puhun niin totta kuin osaan” ja Matti Vanhasen ”kategorinen yleisvastaus” ovat ehkä tutuimmat venkoilut.
Tapani Mäkinen lanseeraa uuden: ”Siinä on paljon väitteitä, mitkä pystyn hyvin kommentoimaan pois omaltatunnoltani”. Tämä on aivan uudenlainen muotoilu itsensä pettämiselle ja moraalipesulle.
Ansiokasta sanojen pyörittelyä, mutta huonoa kriisiviestintää.
3. Älä ota esille entisiä mokiasi, ellei kukaan kysy.
Mäkinen ottaa oma-aloitteisesti haastattelussa esille vanhat rahasotkunsa. Ei olisi kannattanut, koska toimittajakaan ei kysynyt niistä mitään.
Kriisiviestinnässä kannattaa pysyä tiukasti asiassa.
4. Asiat ovat juuri sitä, miltä ne näyttävät.
Mäkinen argumentoi, että hänen mökkinsä sähköistys on normaalia talkooapua ja että Valtosen nimitys on tavallista hallintoa. Hänen mukaansa näitä ei saa ”koplata” yhteen.
Jokaisen poliitikon on syytä tajuta, että asiat punnitaan mediassa kokonaisuuksina. Jos tilanne näyttää vastavuoroiselta lahjomiselta, se on sitä. On turha selittää, että asioita pitää ”käydä läpi yksitellen”.
Mäkisen logiikallahan mikään lahjus ei ole lahjus, vaan kyse on irrallisista palveluksista, joilla ei ole tekemistä toistensa kanssa.
Jos olet poliitikko, mieti aina, miltä tekemisesi mahtavat näyttää. Jos ne näyttävät epäeettisiltä, jätä ne tekemättä.
Meihin ihmisiin syvimmin vaikuttavia periaatteita on niin sanottu vastavuoroisuuden periaate. (Tämän osoittaa vaikuttamistutkimuksen suurin guru Robert Cialdini loistavilla esimerkeillään.) Meidän on lähes mahdotonta olla vastaamatta toisen palvelukseen, suosionosoitukseen ym. jollakin tavalla – nyt tai myöhemmin.
Tätä taustaa vasten on uskomatonta, miten AINA julkisuudessa jokainen selittää, miten juuri häneen eivät vaikuta mitkään sidonnaisuudet, ystävyydet, ilmaiset matkat jne. mitenkään. Juup, eivät tietenkään. Tekisi mieli joskus kysyä, että miksi / millä perusteella oletat, että juuri SINUUN ei vastavuoroisuuden periaate pätisi ollenkaan?
Eevastiina, juuri näin.
Vastavuoroisuuden periaate muhii meissä kaikissa. Juuri siksi poliitikon pitäisi kieltäytyä kaikenlaisista kaveripalveluksista ja ulkomaanmatkoista, koska ne poikivat jääviysongelmia.
Eikö tuo lausahdus ”asiat ovat siten miltä ne näyttävät” yhtään vaivaa? Eikö tuollaista subjektivismia ole syytä edes pikkuisen pelätä, lietsomisen sijasta? Mitä skuuppia on siinä, että esittää väitteitä ”junailusta”? Kokoomuksella on ollut täysi vapaus nimittää kenet tahansa VE:n johtoon. Vastuu heillä siitä on poliittinen. Vastuu äänestäjille seuraavissa vaaleissa. Minä olen ensimmäisenä toivomassa että tuo vastuu toteutuu, sillä kokoomus on poliittinen vastustaja, mutta en pidä tästä tyylistä. – Ehkä minun on vain vaikea hyväksyä tätä, ksoka tuomarikoulutuksen keskeisin periaate on ”audiatur et altera pars” eli kuule aina toistakin osapuolta. Tämä Senecan ajoista voimassa ollut kaiken objektiivisen ratkaisutoiminnan hyve on näinä päivinä kovasti uhattu, kun tuo ”asia on miten se näyttää” on valtaamassa alaa kaikkialla.
Johannes, ymmärrän hyvin, että tilanne ei ole mieluinen. Ei ole yhtään mukavaa, että asiat ovat sitä miltä ne näyttävät.
Mutta näin tilanne on mediayhteiskunnassamme. On aivan turha tehdä laillista tekoa, joka näyttää laittomalta. Media tuomitsee, äänestäjät kaikkoavat, palli horjuu alla.
Sen sijaan pitää tehdä tekoja, jotka sekä näyttävät laillisilta että ovat laillisia. Näin medianäkyvyys on kunnossa, ja samoin omatunto – koska sen kanssa pitää elää.
Olen joskus itsekin miettinyt tuota, että onko kaikki tosiaan sitä, miltä näyttää? No ei tietenkään, mutta sanonta taitaakin olla kärjistys. Poliitikkojen tapauksessa kyse on siitä, että jos toiminta näyttää väärältä, kokee äänestäjä sen vääräksi ja (ehkä) toimii sen mukaan. Eikä sillä todellisella oikealla ja väärällä ole enää niin väliä, jos kokee seuraukset väärästä teosta. Tuskin yrittäjääkään lohduttaa jonkun teon juridinen oikeutus, jos sen seurauksena liiketoiminta kaatuu.
Katleena, eikös tuotteisteta poliitikoille verkkopalvelu. Janne Aucorista voi toteuttaa sen. Homma toimii seuraavasti:
1. Poliittinen eläin törmää tilanteeseen, jossa joku verkostoitumisen hedelmä ehdottaa hänelle (tai hän itselleen) lahjoja tai palveluksia.
2. Poliitikko tulee epävarmaksi. Hän kaipaa konsultaatiota ja lähettää tilanteesta lyhyen kuvauksen verkkopalveluumme.
3. Taustajärjestelmämme analysoi asetelman (muka). Se pyörittää jotain fiksulta näyttävää edistysviisaria puolisen minuuttia tms.
4. Järjestelmämme vastaa aina samalla tavalla: ”Ikävä kyllä kuvaamasi tilanne vaikuttaa korruptiolta. Nyt vain jäitä hattuun ja näpit pois piparipurkista.”
Ainoa heikkous tässä automaattisessa moraalikonsultaatioprosessissamme voi olla se, ettei poliitikko ymmärrä kysyä neuvoa. Eihän hän huomaa vaaran merkkejä edes tilanteessa, jossa kuka tahansa tavallinen kansalainen laskisi kauhusta alleen.
Jari, loistoidea! Tästä analyysistä veloitamme tietenkin tonnin per keissi.
Olen kyllä vilpittömän hämmästynyt siitä, kuinka joku voi kirkkain silmin selittää, että ”tämän pystyn kommentoimaan pois omatunnoltani”. Meidän poliitikkoverkkopalvelumme ei olisi missään nimessä näyttänyt vihreää valoa tuolle tapaukselle.
Jos olisin keittiöpsykologi – ja minähän olen – sanoisin, että siinä kommentoi omatuntoaan puhtaaksi mies, jonka alitajunta yrittää karjua varoituksia. Mutta hänen järkiosastonsa on päättänyt vaimentaa moiset varoitusäänet ja pelastautua tästä(kin) sotkusta sujuvien selitysten avulla.
Surullista näissä tapauksissa on aina se, miten selvältä tilanne näyttää kenen tahansa ulkopuolisen näkökulmasta.
Hahaa, hyvä kuvaus tilanteesta.
Kommenttisi sai minut muuten pohtimaan omaa työnkuvaani viestinnän taustapiruna. Tein oikein hienon nelikentänkin, joka pitää esitellä blogissa, kunhan ehdin.