”Katleena Kortesuo.”
”Tässä on Myrtti Myyjä Jyväskylän Karetalta moi! Me ollaan nyt poimittu sun nimesi Sanoman asiakasrekisteristä, ja me halutaan kutsua sut Aku Ankan testikäyttäjäksi. Tää testi on-”
”Anteeks kun mä keskeytän, mutta onko tää testi täysin ilmainen, vai jatkuuko tää kestotilauksena?”
”No ainahan tässä on pieni omavastuu…”
”Sä et siis kaipaa testaajia, vaan sä myyt lehtiä?”
”No joo…”
”Annatko teidän firman nettiosoitteen?”
”Öh, mä en tiedä sitä.”
”Kai sä ymmärrät, että on laitonta vihjata johonkin ilmaiseen, joka sitten kuitenkin maksaa?”
”No kun mun vaan käskettiin lukea tästä paperista.”
”En mä ole sulle vihainen, vaan sun työnantajalle. Sulle on annettu väärät toimintaohjeet. Mutta kiitos soitosta.”
”Kiitti moi.”
Kareta on telemarkkinointiyritys, jonka perusarvoihin kuuluvat ”rehellisyys ja avoimuus”.
Muhahaa. Yhtä hyvin tiikerin perusarvoihin kuuluu kasvissyönti ja meditointi.
Nuo ”ilmaiseksi tästä pienellä maksulla” on hyvänä päivänä lystikkäitä sarkasmilypsykoneita. Mulle soitettiin myös ja tarjottiin Aku Ankkaa pienellä käsittelymaksulla.
a) tarkistin puhelun aikana, että tilaamalla Aku Ankan maksan 10€ enemmän per vuosi
b) ei ole kuulemma mahdollista saada lehteä ilman käsittelykuluja, jos joku vaikka lähettää sen pdf:nä mun sähköpostiin
c) myöskään kuvaviestit lehden sivuista mun puhelimeen ei ole vaihtoehto
d) silkkihansikkailla käsittelystä ei tule lisäkuluja, mutta ei myöskään voitu taata sitä, että lehdet käsitellään ko. hanskat kädessä
e) Kimppatilaus ei kuulemma onnistu, eli jos tilaan koko taloyhtiölle lehdet, niin niitä ei saa yksillä käsittelykuluilla, vaikka toimitusosoitteita on vain yksi.
Tärkeintä oli, että kaikki vaihtoehdot käytiin läpi. Ilmoitin silti, ettei tarvii enää soitella, tuskin tosin tekee enää mielikään.
Miten sattuikaan, kun minullekin soitettiin Jyväskylästä. Tarjoittiin putkiremontin ilmaista kartoitusta. Mikäs siinä, taloni on vanha ja putket pitää jossain vaiheessa uusia.
Ilmaisuus tarkoitti sitä, että pikaisen tutkimisen jälkeen eteeni lyötiin sopimuspaperi, johon saisin tutustua rauhassa. Kun olin muutaman sivun mittaista paperia silmäillyt pari minuuttia, olisikin ollut jo aika laittaa nimi alle. Kun kerroin, että meidän aikakäsityksemme rauhassa tutustumisesta poikkeavat hieman toisistaan, niin alkoi toistuva vänkäys siitä, että eikä saman tien kannata tehdä päätös. Mitä sitä pitkittämään.
Sopimusta ei tullut. Pidin mm. noin 160 euron tuntikorvausta aika rasvaisena putkihommista. Olin juuri edellisenä päivänä ollut yksityisellä hammaslääkärillä ja vähän vajaan tunnin kestänyt hammasremontti maksoi aika tarkkaan saman summan. Molemmista saisin vielä suunnilleen saman suuruisen rahan takaisin. Hammaslääkärin laskusta Kelalta ja putkiremontista veroetuna.
Ero ”ilmaisen testikäytön” ja ”ilmaisen kuntoremontin” välillä on periaatteessa olematon, vaikka ihan rahamäärissä liikutaankin. Oleellista on saada kala koukkuun ja sitten vedetään kovaa. Ei haittaa, vaikka suurin osa saaliista pyristelee itsensä jo heti alkuhetkillä irti, kunhan riittävän moni saadaan kiskottua veneeseen asti. Siellä sätkiminen on jo sitten liian myöhäistä.
Taas soitti tällä viikolla ”luettelokauppias”. Kertoi, että kun teidän yrityksellä on ollut tiedot heidän luettelossa …
Kysyin häneltä ensimmäisenä, että mikä hänen nimensä olikaan, kirjoitin kyllä nimen ylös, ja pidin tarkoituksellisen tauon vielä, ennen ku kysyin hänen työnantajansa. Työnantaja oli sama yritys, jolta olen jo saanut yhden aiheettoman laskun, jonka sain kyllä peruttua, kun uhkasin poliisilla, oikeuteen haastamisella ja kaksintaistelulla. Seuraavaksi totesin tälle soittajalle, että yritykselläni ei ole ollut mitään maksullista ilmoitusta missään teidän luettelossa, eikä tule olemaan, joten tätä puhelua ei kannata jatkaa. Siihen soittaja totesi, että eivät he tästä ole mitään laskua lähettämässä, ja että he poistavat sitten tiedot luettelosta. Lopuksi hän kysyi, että menikö tämä nyt näin oikein. Naurua pidätellen totesin, että ihan hyvin se meni. Ja ainakaan vielä ei laskua ole tullut. Jotenkin vaan on turhauttavaa käyttää aikaansa siihen, että valittaa siitä, kun joku laittaa laskuja palveluista, mitä ei ole tilannut.
”Olet ollut niin hyvä asiakas, että annamme sinulle Tiede-lehteä 5kk:ta täysin ilmaiseksi.”
Sitten seuraa kahden minuutin selostus siitä, kuinka mahtava Tiede-lehti on. Sivulauseessa huomataan sanoa, että tilausjakso on 12kk:ta, josta maksan vain seitsemästä.
”Kai saan lähettää tämän upean lahjan sinulle?”
Minulle soitteli joku Janika Porista hei! Olin kuulemma osallistunut netissä johonkin kisaan ja voittanut siinä sitten puolen vuoden Tieteen Kuvalehdet. Siihen luvattiin vielä extra-palkintona kaupan päälle jopa yli 300€ arvoinen kokkiveitsisarja, joka toimitettaisiin minulle vain 49€ käsittelykuluilla.
Sen verran maltoin selvitellä, että lehteä ei olisi saanut ilman veitsisarjaa, eikä veitsisarjaa olisi saanut ilman lehteä. Puhelimessa pirtsakan kuuloinen Janika ei myöskään halunnut lähteä päiväkaffeelle, kun olin mukamas tuolloin Porissa työmatkalla.
Mä ilmoitan näille soittelijoille että vastaukseni kysymyksiinne maksavat 150 euroa per tunti, ja tarkistaisin ihan ensimmäisenä mihin laskun saa lähettää. Seuraa yleensä hämmentynyt hiljaisuus. Jatkan että ”niin, mikä se oli se osoite, mulla on tässä tää laskutus- ja ajankäyttöohjelma jo auki”. Tuut tuut tuut…
Kiitos kaikille kommenteista!
Olen suunnattoman ärtynyt näihin lehtimyyntipuljuihin. Yksikään myyjä ei soita rehellisesti myydäkseen, vaan aina on jokin ”lahja” tai ”testi” tai ”tutkimus”.
Jos oma toimintani perustuisi tällaiseen soopaan, minulla ei olisi asiakkaita ollenkaan.
Hieman asian vierestä, mutta minkä ihmeen takia kaikessa myynnissä on nykyään kylkiäisiä? Jos en halua kokkiveitsiä, käsilaukkuja, ilmanpuhdistimia tai nenäkarvatrimmeriä, ei tuotettakaan yleensä saa tilattua. En ole koskaan kuullut ihmisten valittavan siitä, että heillä olisi kotonaan liian vähän tavaraa, ja ainakin itse pyrin aktiivisesti välttämään turhakkeiden hankintaa. Jos haluaisinkin tilata puhelinmyyjältä lehden, jätän sen tekemättä viimeistään silloin, kun aletaan puhua ”ilmaisista” meikkilaukuista tai pölynimureista. Viimeisen viiden vuoden aikana olen saanut tasan yhden tilaajalahjan ja se riitti: ”laadukkaassa italialaisessa nahkalompakossa” oli värivirhe enkä ollut muutenkaan lompakon tarpeessa.
Onnistuin kerran puhumaan lehtimyyjän ympäri niin, että kylkiäisen sijaan sainkin pari ylimääräistä numeroa lehteä. Toista kertaa ei valitettavasti ole onnistunut.
Minä postitin joskus kylkiäisen takaisin. En sitä halunnut, mutta se postitettiin minulle silti. Pistin pakettiin terveiset, että vaikka ajatus on kaunis, on lahja tosi ruma, enkä edes halunnut sitä.
Yhden miehen teoilla ei maailmaa muuteta, mutta jos tuosta saadaan trendi, on ongelma korjattu tosi nopeasti.
Itsekin olen ihmetellyt kylkiäisiä. En halua mitään turhaa roinaa. Ihan kuin tuote itsessään ei olisi hintansa arvoinen. Ilmeisesti ”ilmainen” tavara kuitenkin houkuttaa ihmisiä…