Varoitus: Tämä postaus on pelkkää detaljien nyhertämistä. Retusoin erinomaisesta tekstistä sellaisia pikkuseikkoja, joihin en edes puuttuisi huonomman kirjoittajan kohdalla.
* * *
Sain kunnian lukea hyvän kaverini Jääskeläisen Jannen tuoreimman käsiksen. Aiheena on Älä yritä – tätä sinulle ei kerrota yrittämisestä. Kirjan kustantaa Kauppakamari.
Jannen luvalla käytän hänen tekstipätkiään ja editoin niitä pitemmälle. Kolme vinkkiä, olkaat hyvät:
1) Pidä metafora ehjänä
Jos valitset tietyn metaforan, sitä pitää jatkaa samassa linjassa. Alla olevassa esimerkissä yhdistyvät eläin ja kuppaaminen, jotka eivät liity toisiinsa.
Aina välillä törmää sellaisiin lierokkaisiin, joiden ainoana tavoitteena on kupata yrityksestäsi kaikki hyvä ja kaunis.
Tämän virkkeen voi korjata kahdella tavalla:
Aina välillä törmää sellaisiin lieroihin, joiden ainoana tavoitteena on imeä yrityksestäsi kaikki hyvä ja kaunis.
Aina välillä törmää sellaisiin ”parantajiin”, joiden ainoana tavoitteena on kupata yrityksestäsi kaikki hyvä ja kaunis.
Pääasia on, että metafora säilyy ehjänä.
2) Elävääkään kieltä ei saa toistaa
Jannen tekstissä esiintyi taajaan kipata-verbi, jolla hän viittasi konkurssiin:
Liiallinen itsevarmuus kaataa kauppoja ja kippaa yrityksiä.
Sopimuksen korvauspykälistä ei ole mitään iloa, jos firmasi kippaa typerän möläytyksen vuoksi.
Verbi oli hauska ja kuvaava, mutta se alkoi vähitellen pompata silmiin. Kielessähän on sama tilanne kuin vaatetuksessa: erikoisuudet osuvat silmiin helpommin kuin neutraalit valinnat, joten niitä pitää käyttää säästeliäästi.
Ratkaisu: valitse välillä neutraalimpi verbi tai vaihtele erikoisia. Ehdotin tilalle verbejä kaatua, taintua, kompastua tai nöksähtää.
3) Ole tyylikeinoissa johdonmukainen
Janne oli valinnut sisällysluettelon alakohtiin otsikkotyypin, jossa yhdistyvät alkusointu sekä kysymys ”X vai Y?”
Saavutuksia vai silityksiä?
Vapautta vai valuuttaa?
Pelastusliivit vai perämoottori?
Optimisti vai pessimisti?
Kilpikonna vai kultakala?
Alkusointu ei kuitenkaan toteutunut toiseksi viimeisessä kohdassa. Niinpä päätin rikkoa koko kaavan, ettei homma menisi väkinäiseksi. Säilytin vain kysymystyypin, mutta poistin parista kohdasta alkusoinnut:
Saavutuksia vai silityksiä?
Vapautta vai mammonaa?
Pelastusliivit vai basehyppy?
Optimisti vai pessimisti?
Kilpikonna vai kultakala?
Toinen korjaustapa olisi toki ollut lisätä toiseksi viimeiseen kohtaan alkusointu. Siinä on kuitenkin riskinsä, koska alkusointu on yksi käytetyimmistä tehokeinoista. Kutsun sitä usein ”köyhän miehen kielikikkailuksi”, jos sitä on käytetty tekstissä liikaa.
* * *
Korjasin Jannen tekstistä toki muutakin. Lyhentelin virkkeitä, poistin turhia sulkeita ja törkkäsin pilkkuja paikoilleen. Tein siis samaa puuhaa, jota kustannustoimittaja tekee minunkin teksteilleni.
Jokainen ammattikirjoittaja tarvitsee toisen ammattilaisen näkemystä.
Teininä tämä olisi ollut hirveintä mitä minulle olisi voinut sattua. Nyt mä olen ihan mehuissani kun joku repostelee mun kirjoituksen ongelmapisteitä julkisesti (ja mietin vielä että pitäisiköhän tästä maksaa jotain). 😀
Lasku tulee perässä. 😀
Voi Katleena, mä ihailen aidosti sun kykyjä kielipoliisina!
Olen sortunut itsekin tuohon samaan, että keksin mielestäni jonkun hienon verbin tai sanonnan, ja sitten huomaan viljeleväni sitä kyllästyksiin asti. Hienon verbin tai sanonnan teho heikentyy, jos sitä vilejee liikaa.
Kiitos Eevastiina! Omille virheilleenhän sitä on aina sokea. Kyllä kustannustoimittajat karsivat munkin teksteistä pois vaikka mitä turhuuksia. Minä sitten vain kiitän ja kumarran vaivannäöstä.
Jokainen ammattikirjoittaja tarvitsee toisen ammattilaisen näkemystä.
Tuon voisi editoida muotoon:
Jokainen ammattilainen tarvitsee toisen ammattilaisen näkemystä.
On hyvä osata, mutta vielä tärkeämpää kuunnella muiden mielipiteitä
Ammattikirjoittaja tai ei, aina hyötyy toisen, uusin silmin lukevan ihmisen näkemyksestä. Omalle tekstille tulee sokeaksi ja kun tietää, mitä haluaa sanoa, uskoo aidosti että sanoo sen tekstissään napakasti ja yksiselitteisesti. Kääntäjänä olen usein myös alkutekstin ensimmäinen vieras lukija, ja hyvien asiakkaiden kanssa toiminkin niin, että annan samalla ehdotuksia lähdetekstin parantamiseksi. Ja lähes aina parannusehdotukset osuvat kohtiin, joista kirjoittaja sanoo että ”tiesin että jokin siinä nyt ei ole kohdallaan, mutta en vain itse enää saanut selville, mikä mättää”.