Kätevä selkeysniksi: älä koskaan kirjoita luetteloa lauseen alkuun.
Sipuli, suklaa, alkoholi, sokeri, suola ja avokado ovat koiralle vaarallisia.
Jos aloitat luettelolla, lukijalla ei ole aavistustakaan, mihin listauksesi liittyy. Lopulta kun lukija pääsee lauseen loppuun, hän joutuu aloittamaan alusta: ”Jaaaaa, kyse olikin koiralle vaarallisista aineista. Niin mitkäs ne aineet olivatkaan?”
Jos haluat luetella asioita, siirrä lista lauseen loppuun:
Koiralle vaarallisia ruoka-aineita ovat sipuli, suklaa, alkoholi, sokeri, suola ja avokado.
Mallia voi ottaa allekkaisesta luettelosta. Ensin on johtolause ja sitten vasta lueteltavat asiat:
Ota mukaan
– passi
– hammasharja
– lompakko.
Kenellekään ei tule mieleen sanoa samaa nurinpäin:
– Passi
– hammasharja
– lompakko
ovat ne asiat, jotka pitää ottaa mukaan.
Tämä olisi absurdi tapa toimia allekkaisessa luettelossa – mutta jostain syystä käytämme tätä järjestystä suorasanaisessa ilmaisussa.
* * *
Tai toki jos haluat tietoisesti olla vaikeatajuinen, kannattaa sijoittaa luettelo lauseen alkuun:
Sote-uudistuksen maaliinvienti, kesäaikaan siirtymisen lopettamisen varmistaminen, ihmisarvoisen vanhustenhoidon kehittäminen ja opintotukien ajantasaistaminen ovat kiinnostavia teemoja vaaliohjelmassani.
Luettelolla aloittaminen tarjoaa mahdollisuuden yllättävään lopetukseen: Sipuli, suklaa, alkoholi, sokeri, suola ja avokado ovat kiinnostavia teemoja vaaliohjelmassani.
Hahaa, totta!
Sote-uudistuksen maaliinvienti, kesäaikaan siirtymisen lopettamisen varmistaminen, ihmisarvoisen vanhustenhoidon kehittäminen ja opintotukien ajantasaistaminen ovat vaarallisia koirille.
Ohje sopii yleiskieliseen esitykseen, mutta ilmaisuvoimaisemmissa tekstityypeissä tehokeinot ovat sallittuja ja suorastaan suotavia.
Kerran lähetin arvosteltavaksi kaunokirjallisia tuotoksiani Nuoren Voiman Liittoon. Kritiikki oli perusteellinen ja suotuisa. Minua kehotettiin tarjoamaan tekeleitäni kustantajalle. Arvostelun lopuksi kritiikkinsä antanut kirjailija kuitenkin kapiteelikannusti minua unohtamaan välimerkkisäännöt, koska tekstini on rytmikästä ja välimerkkien käyttö sotkee rytmiä.
Myös jokainen yliopistossa suomea opiskellut tietänee, että kielen ammattilaisilla on laveampi käsitys kielenkäytöstä kuin tavantalliaisilla. Kielinatsiudella voi ehkä tienata elantonsa, mutta ohjesäännnön noudattaminen ei takaa kohteeseensa osuvaa ilmaisua.
Kehotankin kaikkia unohtamaan säännöt. Sääntöjä tarvitsevat ainoastaan pikkusielut, joiden oma ajattelu vaatii ympärilleen ahtaan, suojaavan putken. Se koskee myös asioiden tuotteistamista. Stubbilainen tuotteistettu maailmankuva, jossa kaikki on sujuvaa, sileää, särmätöntä ja ajanmukaistettua, saattaa purra paskanhajuun tottumattomaan pääkaupunkilaiseen, mutta avarampaan huovislaiseen maailmaankuvaan oppineille se on silkkaa silkkoa.
Säännöt kuitenkin tietyllä tavalla helpottavat viestintää, koska kieli on sopimusten summa.” Lammas sirkkelöi puhtoteknoa Ääritsälässä” rikkoo perussääntöä siitä, että sanoilla on tietty, sovittu tarkoite, ja harvan on vaikea tuosta lauseesta ymmärtää että OIKEASTI tarkoitin että ”Ensin pitää hallita perussäännöt”.
Katleenan mainitsema ohje liittyy teeman ja reeman sääntöön, tutun ja vieraan elementin käsittelyyn kielessä. Se on erittäin syvälle juurtunut sanaton sopimus kielessämme, ja siksi sen kumoaminen tuottaa meistä omituista tekstiä. Tehokeinona se toki käy asiatekstissäkin, mutta pelkkä säännöttömyyksillä ja tehokeinoilla kikkailu uuvuttaa motivoituneimmankin lukijan. Silli älämölö höpäkkää.
Tiina, hyvin täsmennetty.
”Säännöt kuitenkin tietyllä tavalla helpottavat viestintää”
Tieto ja ymmärrys helpottavat viestintää.
Kyselen purjehdusneuvoja mieheltä, joka ei ole kouluja käynyt ja jonka äidinkieli on ruotsi. Tekstistä puuttuvat isot alkukirjaimet ja välimerkit, ja kun välimerkkejä on, niitä saattaa olla monta peräkkäin sekalaisessa järjestyksessä!!!??!!%
Silti tekstistä näkyy jäsentynyt ajattelu. Mies osaa muotoilla asiat ymmärrettäviksi ja tietää mistä kirjoittaa. Tällainen on nykymaailmassa ilahduttavaa, koska yhden tällaisen tietäjän ja osaajan vastapainoksi on miljoona kouluja käynyttä, jotka osaavat tuottaa ehjän pinnan sisällön puuttuessa. Ja mitä olen koululaitoksen kehitykseen liittyviä keskusteluja seurannut, niin tulevaisuudessa pinta tulee korostumaan entisestään sisällön kustannuksella.
Vanha Lauri Viidan totuus on voimassa yhä. Kielten osaamisella ei ole merkitystä, jos ei ole sanottavaa. Tämä on mm. Stubbin ongelma. Ulkoinen kuva on kiillotettu ja suhteita on, mutta ajattelukyky puuttuu, koska tiedollinen sivistys puuttuu.
Ymmärrät ruotsinkielistä purjehtijaa, koska haluat ymmärtää ja tarvitset hänen neuvojaan. Se on hyvä alku viestintätilanteelle, jossa kaiken ei tarvitse olla niin justiinsa.
Kasvottomalle yleisölle suunnattu julkaistava viesti on eri asia. Silloin viestijänä kannattaa varmistaa, että mahdollisimman laaja yleisö ymmärtää sen ja jaksaa vaivautua lukemaan sen.
Tiina, osuit maaliin. Harva viestintätilanne on sellainen, että viestijältä on pyydetty apua. (Silloinhan yleisö ottaa kiitollisena vastaan sen mitä saa.)
Sen sijaan yhä useampi viestintätilanne on sellainen, jossa kirjoittaja joutuu varmistamaan, että hänen viestinsä menee perille. Lukija voi olla kiireinen, vastahakoinen, lukihäiriöinen tai epäilevä.
Silloin selkeän tekstin vinkit ovat kullan arvoisia.
Hyvä ”Vanhentuva vihainen mies”, lankesit juuri päättelyharhaan, joka on melko yleinen maallikoilla. (Anteeksi jos luokittelen sinut väärin, mutta viestinnän ammattilaisilla ei yleensä kyseistä harhaa ole.)
Kommenttisi mukaan asetat sisällön ja selkeyden saman janan ääripäihin: aivan kuin selkeä teksti tappaisi sisällön tai hyvä sisältö voisi olla olemassa vain epäselvissä teksteissä.
Tosiasiassa jokaista tekstiä voi mitata usealla mittarilla. Itse suosin tekstejä, joissa on *kaikki* elementit kunnossa: fakta, tyyli ja selkeys.
Jos siis on kaksi veneilygurua, jotka molemmat ovat huippuja asiantuntemukseltaan, mutta toinen viestii paremmin, yleisö kuuntelee sitä paremmin viestivää.
”aivan kuin selkeä teksti tappaisi sisällön”
Aika usein tappaa. Kirjakieli tai yleiskieli ei ole kenenkään äidinkieli (minkä viestinnän ammattilaiset varmasti tietävät). Kun viesti laaditaan yleiskieliseen tiivistettyyn muotoon, siitä katoavat tunteet ja toisto (kielitieteilijät puhuvat redundanssista ja osoittavat siten typerällä termikikkailulla oman tarpeettomuutensa). Tällaisen viestin vastaanottaminen vaatii äärimmäistä keskittymistä ja riittävää lähimuistia. Huonompimuistiset ihmiset ehtivät menettää viestin alkuosan ennen kuin pääsevät sen loppuun.
Tämän vuoksi yliopiston tenttikirjassa esitetty asia voi tuntua hankalalta omaksua, mutta kun saman lukee romaanin sivuilta, asia aukeaa hetkessä. Romaanin tyylikeinot ja toisto muuttavat viestin vastaanotettavaan muotoon.
Tämän vuoksi monet tenttikirjat ovat vaikeita ymmärtää, mutta kun kysyy vaikeasta asiasta opiskelijakaverilta, joka selittää sen ehkä takellellen mutta kansankielisesti, huomaa, että asia onkin yksinkertainen.
Eräs yliopistolehtori totesi blogissaan, että opiskelijoiden osaamattomuutta ei voi koskaan aliarvioida, mutta on toisaalta aina yhtä hämmästyttävää, kuinka nopeasti opiskelijat oppivat, kun oppii muotoilemaan asian sellaiseen muotoon, että opiskelijat pystyvät omaksumaan sen.
Viestinnän ammattilaiset näyttävät pyrkivän sujuvuuteen. Kannattaako? Kertaus on opintojen äiti. Se koskee asiakokonaisuuksien oppimista, mutta myös itse viestintätilannetta ja viestiä. Jos ilmaisee sujuvasti, sulkee usein samalla viestintäkanavan.
Esimerkiksi minä en jaksa kuunnella jakkupukuisia organisaationutturoita. Sen verran monta kertaa olen huomannut, ettei heillä ole edes tarkoitus viestiä vaan ainoastaan vetää sujuvasti roolinsa. Puppugeneraattoria käyttämällä syntyisi ihan samanlaista jälkeä.
Viestiminen lähtee siitä, että kaksi rosoista ihmistä kohtaavat, eikä siitä, että kaksi kiillotettua pintaa kohtaavat.
Nyt taidat sekoittaa selkeyden ja tyylin. Teksti voi olla äärimmäisen selkeää ja silti persoonallista. Jos haluat esimerkin, rohkenen suositella omia rustauksiani. Käytän aina selkeää lauserakennetta ja lyhyitä virkkeitä, mutta hyödynnän muun muassa alkusointua, vertauksia, metaforia, kärjistyksiä ja huumoria.
Jos palaamme alkuperäiseen vinkkiini, niin ohessa on esimerkki luettelosta, joka on sekä selkeä että persoonallinen:
* * *
Ota mukaan saunailtaan
– laudeliina (HUOM! Ei lautasliina.)
– uimapuku (mieluiten lahkeellinen ja puna-valkoraitainen)
– pesuaineet (jotta muut viihtyisivät kanssasi pikkutunneille).
* * *
Selkeys ei estä persoonallista tyyliä. Sen tietää jokainen ammattilainen.