Yksi rakkaimmista harrastuksistani on keskiajan ja viikinkiajan elävöitys. Siinä pukeudutaan, leireillään, puuhataan ja kokataan tietyn aikakauden tyyliin.
Kaltaiseni keskiaikaharrastaja ei koskaan yllä sataprosenttisen autenttisuuden tasolle. Emme saa luotua täydellistä keskiaikaa, sillä harrastajien on pakko saada käyttää mahdollisia hammasrautojaan, kuulolaitteitaan, hygieniatarvikkeitaan, lääkekuurejaan, moderneja tatuointejaan tai vaikka roolinvastaista lyhyttä tukkaansa.
Ylipäätään keskiajan illuusio rikkoutuu siitä, että olemme pitempiä, pulskempia ja terveempiä ja elämme vanhemmiksi kuin entisajan ihmiset. Meiltä onneksi puuttuvat sellaiset asiat kuin rutto, orjuus ja väkivallan hyväksyntä.
En myöskään voi vaikuttaa siihen, jos toisella harrastajalla ei ole aikaa, varaa tai kiinnostusta tehdä superautenttista asua: hänellä on silti oikeus harrastaa. En voi pakottaa ketään ottamaan sataprosenttisuutta omaksi tavoitteekseen.
Toisaalta vierastan myös janan vastakkaista päätä eli ”kymmenen prosentin keskiaikailua”, jossa käytetään polyesterihametta, teollisia kiiltäviä koristenauhoja, muovihaarniskaa tai fantasiataisteluhahmojen nahka-asuja. Se ei auta yleisöä ymmärtämään keskiaikaa eikä anna oikeaa tietoa aikakaudesta.
Oma sääntöni keskiaikailussa ja viikinkitouhussa nojaa itsevastuun periaatteeseen:
- Päätä oma tavoiteprosenttilukusi ja kohdista huomiosi siihen.
- Älä hyökkää muiden yksityishenkilöiden valintoja kohtaan varsinkaan julkisesti, muiden läsnäollessa saati ilkeästi.
- Pyri vaikuttamaan siihen, että isot organisaatiot ja julkinen toiminta hylkäävät liian pienet prosenttiluvut. Tässä kritiikissä saa jo olla teräväkielisempi, jos niin haluaa.
Jos siis joku julkisuuden hahmo tunaroi viikinkiviritysten kanssa, puutun kyllä siihen:
Aargh! Kilpi on väärässä kädessä, eikä taistelijalla ole hanskoja. #voittaisinsilmätkiinni #viikinkimiekkailu #nyyh https://t.co/DUSzIkcFUQ
— Katleena Kortesuo (@katleena) 11. tammikuuta 2016
Sen sijaan en voisi ikinä kuvitella, että menisin sanomaan oma-aloitteisesti kollegaharrastajalle, että ”kenkäsi ovat vääränlaiset” tai ”kilpikuvio on pielessä”. Tähän on toki joitain poikkeuksia:
- yhdistyksen toiminta, jossa pitää ohjeistaa uusille jäsenille seuran määräykset tai hallituksen päättämä esiintymisasu
- turvallisuusriski, jossa joku yrittää miekkailla ilman kypärää tai pureskella toisen kuulolaitteen rikki
- tilanne, jossa joku varta vasten pyytää palautettani.
Jos joku hyökkää yksityishenkilöä tai pientä toimijaa vastaan, se on vastenmielistä toimintaa, johon en halua ryhtyä. Olen aikanaan tehnyt sen virheen pari kertaa täällä EOT:ssa, enkä aio enää toistaa sitä mokaa.
Tänään tajusin, että kolmeportainen keskiaika-asteikkoni sopii erityisen hyvin kaltaiselleni oikeistofeministille.
- Toteutan feminististä ajattelutapaa omassa arjessani.
- En hyökkää yksityishenkilön ajattelua kohtaan (koska se saisi minut näyttämään ilkeältä möyhääjältä).
- Puutun kyllä siihen, jos julkinen toimija tai iso organisaatio toimii epätasa-arvoisesti.
Tämä ilmiö näkyi tänään Twitterissä. Anna Haapalainen kritisoi puutyökurssin vanhanaikaisia sukupuolirooleja:
Hei Helsingin työväenopisto, 50-luku soitti ja halusi ummehtuneet sukupuoliroolinsa takaisin! #arkipäivänseksismi pic.twitter.com/ts6JPCyyqQ — Anna Haapalainen (@Haapalaiska) 6. elokuuta 2016
Haapalainen on ihan oikeassa: kurssin esimerkit ovat noloja. Ongelmana kuitenkin on, että kuvarajauksen takia kritiikki kohdistui myös yksilöön, puutyökurssin vetäjään.
Kuvasta olisi ollut helppo rajata yksilön nimi pois, mutta se oli jäänyt tekemättä. Tämän ilkeilyn huomasi myös koomikko ja feministi Stan Saanila, joka kommentoi lähestymistapaa sarkastisesti:
Hahaha joku luuseri puuseppä ei tiedä feminismistä yhtä paljon kuin Turun yliopiston tutkija! Hähähä! Häpäistään se! https://t.co/792oCUs8H6
— Stan Saanila (@StanSaanila) 7. elokuuta 2016
Olen tismalleen samaa mieltä Haapalaisen kanssa siitä, että työväenopiston kurssin esimerkit olivat ankean tunkkaisia. Toivon kuitenkin, että vaikutusvaltainen tutkija suojelee kritiikissään yksilöä, jolloin palautteen kärki osuu paremmin organisaatioon.
Jos viikinkituttuni kävelee vastaan tunikassa, joka on tehty polyesteristä, kehun värejä ja leikkausta. Vasta jos kaverini kysyy mielipidettäni tunikan autenttisuudesta, voin vinkata, että villa tai pellava olisi parempi valinta kuin tekokuitu.
Ja tämänkin teen mieluummin kahden kesken kuin julkisesti.
Kun tuo termi feminismi tarkoittaa jokaiselle vähän eri asiaa, niin olisi jees jos tarkentaisit mitä tarkoitat ”feministisellä ajattelutavalla” ?
Mun kohdallani feministinen ajattelutapa ja elämäntapa tarkoittavat muun muassa seuraavia isoja ja pieniä asioita:
1) En puhu ”sähkömiehistä” tai ”lehtimiehistä” vaan sähköasentajista, journalisteista ja toimittajista – mutta en puutu toisten sanavalintoihin, elleivät ne ole osa julkista keskustelua ja jostain syystä oleellisia.
2) Työelämässä arvostan ihmistä hänen saavutustensa ja osaamisensa perusteella, en hänen viiteryhmänsä perusteella.
3) Kerron lapsilleni, että he voivat valita minkä tahansa lelun, harrastuksen tai koulutusalan – riippumatta siitä, onko se ”tyttöjen” tai ”poikien” tyypillinen valinta.
4) Kannatan tasa-arvoista adoptiolakia, vastustan transsukupuolisten pakkosterilointia sukupuolen korjausleikkauksen yhteydessä ja boikotoin matkailussani muun muassa Turkkia, Intiaa ja Venäjää.
Voin joskus erikseen tehdä postauksen siitä, mitä tarkoittaa oikeistofeminismi. En nimittäin ole läheskään kaikesta samaa mieltä joidenkin muiden feministien kanssa.
Jotenkin itse koin tässä nimenomaisessa tapauksessa, että työväenopisto organisaationa on Haapalaisen pääasiallinen – jopa ainoa – kritiikin kohde. Ilman muuta kuvan rajauksella asia olisi vielä vahvemmin juuri näin.
Kuvan rajaus oli nimenomaan se ongelma. Haapalaisen teksti sinänsähän viittasi vain työväenopistoon, mutta kuva on nyt lähtenyt leviämään somessa ilman saatesanoja. 🙁
Myönnän olevani feministi ja olen toiminut paljon erilaisissa järjestöissä tasa-arvon puolesta. Mielestäni tasa-arvoajattelu ei saa olla huumorintajutonta niuhotusta jolloin kaikki asiat nähdään tasa-arvon asetelmasta. Silloin koko hyvä asia kääntyy itseään vastaan.
Minusta tuossa ilmoituksessa oli paljon suurempi arvo sillä, että kannustetaan vanhempia tekemään lapsen kanssa yhdessä niinkin tavanomaista asiaa, kuin nikkarointi. Tutkijalla on näkökanta kapeutunut aivan liikaa, kun näkee pelkän negatiivisen puolen.
Vanhempia voi kannustaa nikkaroimaan lasten kanssa ihan sukupuolineutraalisti: ”Nikkaroidaan yhdessä pukinkonttiin vaikkapa auto, nukensänky, leikkuulauta tai juomateline.” Kas noin helppoa se on.
Itse ainakin kunnioitan tuollaista harrastusta.
Minä en suoraan oleta, että kurssin opettaja olisi välttämättä itse kirjoittanut kurssin kuvauksen esitteeseen. Olisi nimen silti voinut rajata pois. Ja itse kuvaus on niin lattea, että en menisi tuolle kurssille, vaikka puutöitä muuten voisin tehdä.
Yleensä opettajat kirjoittavat itse kurssitekstinsä. Tämä on normaali käytäntö, sillä he tietävät eniten kurssistaan.
Mutta täytyikö sinunkin julkaista ko. opettajan nimi? Minä en ollut tätä ilmoitusta aiemmin nähnyt… enkä kyllä pidä sitä erityisen nolona. Kai se johtuu siitä, että jo minun äitini ”poltti rintaliivinsä” muinaisella 60-luvulla. Kai aikuinen ihminen osaa nyt antaa nukensängyn pojalle tai auton tytölle, jos tietää tämän sellaisesta ilahtuvan.