Disclaimer. Tämä postaus käsittelee montaa tuttuani:
- Ylen toimittajaa Sanna Ukkolaa. Vaikka emme ole samassa työpaikassa, tapaamme toisiamme säännöllisesti työn merkeissä. Emme ole yksityiselämän ystäviä: emme ole koskaan vierailleet toistemme kodeissa emmekä vietä vapaa-aikaamme yhdessä. Olemme käyneet yhdessä lounaalla ja joskus suorien tv-lähetysten jälkeen siiderillä yhdessä muun ohjelmatiimin tai studiovieraiden kanssa.
- päivystävää anarkistia Suvi Auvista, joka hänkin on tuttuni. Suvi houkutteli minut viime vuonna mukaan vegaanitammikuuhun, ja onneksi houkutteli: vegaanihaaste oli erinomainen kokemus.
- Metropolian opettajaa Vesa Linja-ahoa, jonka olen tavannut moneen otteeseen. Vesa puhui kerran kirjani julkkareissa, ja olemme yhdessä Skepsiksen jäseniä.
* * *
Jos tämänviikkoinen keissi on sinulle vieras, lue taustaksi seuraavat postaukset:
- Suvin epäilys siitä, että Sanna yrittää hankkia potkuja jollekulle yhden poikkipuolisen tviitin takia.
- Sannan vastine, jossa hän kertoo, ettei ole yrittänyt hankkia potkuja ja että häirintä on ollut pitkäaikaista.
- Suvin jatkopostaus, jossa hän kertoo erään poliisin kannan ja toteaa, ettei kyseessä ole pitkään jatkunut häirintä.
No mikä ihme on minun panokseni tähän asiaan? Esitän neljä taustoittavaa näkökulmaa, jotka ovat jääneet keississä huomiotta tai joita ei ole koottu yhteen.
1) Yksilö on tärkein vähemmistö
Suvi on sitä mieltä, että jos kerran Sanna on käyttänyt sulkapäähinettä ja siten saanut jotkut ihmiset loukkaantumaan, niin silloin Sannasta saa julkaista kiusaamistviittejä:
Hannulan twiitti on ehkä ilkeä, muttei läheskään niin pahantahtoinen kuin Ukkolan alkuperäinen tempaus sulkapäähineen ja blackfacen kanssa.
Suvi siis arvottaa teot pahantahtoisuudella, jonka määrän hän arvioi itse. Minä taas en ryhdy arvioimaan kenenkään pahantahtoisuutta, koska psykologinen osaamiseni ei riitä siihen. En kyllä usko, että kenelläkään muullakaan riittää.
Sen sijaan arvioin molempien tekojen kohderyhmää. Oma väitteeni on, että ideologian tai ilmiön kritisointi on aina sallitumpaa kuin yksilön kiusaaminen. Vertauskohta löytyy esimerkiksi koulumaailmasta. On täysin eri asia, jos joku huutaa välitunnilla ”kaikki keinujonossa seisovat ovat tyhmiä” kuin että ”3A-luokan Konsta on tyhmä”. Kohdistettu syytös on aina ilkeämpää kuin kollektiivinen teko. Yksilö on aina isoin vähemmistö.
Meidän pitää voida keskustella ilmiöistä ilmiöinä, ilman henkilöönmenevää kiusaamista. Se, että jokin kokonainen ihmisryhmä loukkaantuu tai ehkä loukkaantuu, ei voi olla syy vaitiololle.
Jos joku käyttää sulkapäähinettä television suorassa lähetyksessä, tekoa saa ilman muuta kritisoida. Sen sijaan henkilöönmenevä kiusaaminen on jo lapsellista.
2) Suvi ei löytänyt todisteita Sannaan kohdistuneesta jatkuvasta kiusaamisesta – koska hän etsi väärillä asiasanoilla.
Kyllä sitä henkilöönmenevää häirintää on ollut. Ohessa muutama kuvakaappaus.
Nämä ovat näytteitä vain kuukauden ajalta. En jaksanut penkoa kauemmas, koska onhan tämä jo varsin päämäärätietoista toimintaa.
3) Sanna ei ole yrittänyt saada kenellekään potkuja, vaan hän on yrittänyt vain saada häirinnän loppumaan.
Tämän vahvistaa myös haastateltu oppilaitoksen rehtori ja häiriköijän esimies Nyt-liitteen haastattelussa. Kyse ei ole ollut potkuihin kehottamisesta, vaan kyse on ollut häiritsevän toiminnan katkaisemisesta.
4) Valta-asetelmat kääntyvät joukkovoimalla – ja se pitää tunnistaa.
Nettikyselyn tekijä puolustaa Nyt-liitteen jutussa tekoaan sillä, että isompaansa saa kiusata.
Olihan se totta kai ilkeää huumoria, mutta ilmeistä satiiria. Jos valta-asetelmia tarkastelee, niin hän (Ukkola) löi alaspäin ja minä löin ylöspäin.
Tämä on tietenkin selkeä fakta. Julkisuuden kirjoittamattomien lakien mukaan pieni saa loukata isoa, mutta iso ei pientä. Tähänkin löytyy metafora koulumaailmasta: jos ekaluokkalainen lyö kuudesluokkalaista, se ei ole ollenkaan sama asia kuin jos kuudesluokkalainen lyö ekaluokkalaista.
Mutta asetelma muuttuu, jos tilalle tulee joukkovoima. Kun tarpeeksi monta pientä hyökkää ”ison” kimppuun, niin yhtäkkiä tilanne on toisenlainen: kyse onkin joukkolynkkauksesta. Sitä on nyt nähtävillä esimerkiksi Vesan tviitissä:
Nyt tilanne on jo täysin päinvastainen. Meillä on koolla kymmenien korkeasti koulutettujen porukka, joka haukkuu ja uhkailee yksittäistä toimittajaa.
* * *
Sanna taatusti tiesi, että sulkapäähineestä nousee kohu. Niinpä se on ihan OK, että jokainen kertoo mielipiteensä Pressiklubista ja siellä käydystä keskustelusta.
Sen sijaan se ei ole OK, että yksi ihminen maalitetaan näin voimakkaasti ja että joukkovoimat valjastetaan yksittäisen toimittajan kimppuun.
Menohan on lähtenyt aivan lapasesta, mutta tämä jos mikä ihmetyttää:
”Sanna ei ole yrittänyt saada kenellekään potkuja, vaan hän on yrittänyt vain saada häirinnän loppumaan.”
Ottamalla yhteyttä työnantajaan(!), joka ei ole ollut pätkääkään osallisena koko episodiin. Kas kun ei soittanut suoraan äidille.
En oikein jaksa uskoa että poliisi olisi suosittanut yhteydenottoa työnantajalle.
Joo, fiksuinta olisi ollut, jos Sannan työnantaja olisi ottanut yhteyttä tviittaajaan tai tämän esimieheen.
Se on selvää, että poliisi ei ole suosittanut yhteydenottoa työnantajaan. Poliisi on suositellut ”kolmannen osapuolen näkemystä”, eikä Sanna ole ilmeisesti keksinyt muuta kuin työnantajan.
Selventäisitkö vielä, miksi mielestäsi fiksuinta olisi ollut, että Ukkolan työnantaja olisi ottanut yhteyttä tviittaajan esimieheen? Suvi Auvisen tekstin perusteella tviittaaja ei tviitannut työnsä puolesta vaan täysin yksityishenkilönä – silloin asia ei kai kuulu millään tavalla työnantajalle/esimiehelle?
Yhtä hyvin Sannan työnantaja olisi voinut ottaa yhteyttä suoraan tviittaajaan. Mun pointti on siis se, että olisi hyvä jättää nuo yhteydenotot esimiehen tehtäväksi.
Oikeasti? Olisin kyllä halunnut olla kärpäsenä katossa kuulemassa Sannan vaatimassa pomoaan soittamaan jonkun random-twitteroijän esimiehelle, koska… öööö… se twiittasi ilkeästi.
En kyllä saa kiinni ajatuksesta, miksi (etenkään) Hannulan työnantajalla on koko keissin kanssa tekemistä. Mikä on se ajatusrakennelma jonka perusteella olisi jotenkin relevanttia olla työnantajaan yhteydessä yksityisistä somepuuhasteluista? Pitääkin kysäistä duunissa miten esimieheni suhtautuisi jos Ylen toimittaja ottaisi yhteyttä ja vaatisi keskustelemaan twitteröinnistäni. Veikkaan tonnin seteli -ilmettä.
Eikun Sannan esimies olisi voinut olla yhteyksissä suoraan tviittaajaan.
Poliisi, jos ja kun ilmeisesti on kyseessä pitempään jatkunut häirintä jonka kohde on kokenut ahdistavaksi. Muuten on parempi olla ihan hiljaa vaan, provosoijat innostuu kun saavat aikaan reaktion.
Tähän vielä sellanen villikortti että ensin vois ottaa suoraan yhteyttä tekijään ja sitten poliisiin jos ei auta. ”Hei, lähetät jatkuvasti tällaista kamaa. Muutama eka meni läpällä mutta nyt näistä on hieman hohto jo kadonnut eikä enää naurata, ole ystävällinen ja lopeta.”
Aika harva kiusattu pystyy olemaan yhteydessä kiusaajaansa. Osa ehkä pelkää (mitä en usko Sannan kohdalla), mutta osa ajattelee, ettei puuttumisesta ole hyötyä. Jos kiusaaja ei itse tajua ilkeyttään, auttaako sanominen mitään?
”Aika harva kiusattu pystyy olemaan yhteydessä kiusaajaansa. Osa ehkä pelkää (mitä en usko Sannan kohdalla)…” Sanna ei onneksi pelännyt ottaa yhteyttä kiusaajaansa. Hän kysyi rohkeasti kiusaajaltaan Twitterissä että onko organisaatio x kiusaajan työnantaja.
Joo neutraali tiedon kysyminen on usein helpompaa kuin itse asiaan puuttuminen.
Fiksuinta olisi ollut, jos Sannan esimies olisi ottanut yhteyttä tviittaajaan.
Eli ei kannata yrittääkään? Ehkä sitä kuraa tulee niin paljon että siinä kyynistynyt itsekin ja voi olla että hänellä on kokemuksia vastaavista ja mikä auttaa ja mikä ei (ei tosin ole missään sitä tuonut esiin muuta kuin tuon poliisin ”ohjeen”), mutta olen Heikin kanssa samaa mieltä että kyllä kai ensimmäinen toimenpide pitäisi ottaa asia suoran esiin kiusaajan kanssa eikä hyökätä esimiehen juttusille ensimmäisenä. Itse ainakin esimiehenä kysyisin että oletko antanut palautetta asiasta ja hän silti jatkaa
Kiusattu harvoin ottaa itse yhteyttä kiusaajaansa. Jotkut eivät kehtaa, jotkut eivät uskalla, jotkut pelkäävät tilanteen pahenemista ja jotkut uskovat, ettei se auta.
Se on selvää, että Sanna olisi voinut ensin jutella esimiehensä kanssa.
Jos mä nyt peilaan mun itseni saamaan ilkeään kommentointiin, niin mä olen toistaiseksi tehnyt rikosilmoituksen vain tappouhkauksista. Muulle kiusaamiselle olen kohauttanut olkiani.
Mä en kuitenkaan sano, että jaksaisin tehdä niin aina ja tästä eteenpäin. Jokaisella meillä on rajamme, joten voi olla, että mä itsekin joskus teen jotain harkitsematonta.
Muistaakseni näin tänään jossain aihetta käsittelevässä mediapalassa Ylen voimassa olleen ohjeen ottaa häirintätapauksessa yhteydessä OMAAN työnantajaan. Vastaava on yleinen käytäntö, joten minusta on outoa, että esimiehensä sijaan Ukkola on omatoimisesti lähestynyt häiritsijäksi kokeneensa työnantajaa.
Ehkäpä keskustelu oman esimiehen kanssa olisi tuonut lisänäkemyksiä ja synnyttänyt hedelmällisemmän lähestymistavan ongelmaksi koettuun viestintään. Jota ei oltu kohdistettu Ukkolalle ja joka minusta on kritiikkiä. Jota on paljon ehkä siksi, että Ukkola tuottaa paljon sisältöä, jota voi kritisoida?
Mä olen samaa mieltä, että juttelu oman työnantajan kanssa olisi ollut paras ratkaisu. Sitten työnantaja olisi voinut olla yhteyksissä tviittaajaan.
Mutta se on selvää, että ei ole asiallista kritiikkiä ehdotella toiselle Ku Klux Klan -päähinettä ja väännellä toisen nimeä.
Miten asia kuuluu tviittajan työnantajalle? Miksi Sannan työnantajan olisi kannattanut olla yhteydessä tviittaaajan esimieheen? Miksi tviittaajan työnantaja pitäisi sotkea asiaan?
Joo, parasta olisi ollut, jos Sannan esimies olisi ollut yhteyksissä tviittaajaan. Kiusattu ihminen ei kuitenkaan aina ole rationaalinen.
Miksi poliisi suosittelisi ”kolmannen osapuolen näkemystä” kun itse on tämä kolmas osapuoli?
Nyt kyllä näyttää siltä että Ukkola keksii tekosyitä.
Mun käsittääkseni poliisi suosittelee myös koulukiusaamistapauksissa kolmatta osapuolta eli opettajaa. Vasta sitten jos koulu ei saa kiusaamista kuriin, poliisi puuttuu asiaan.
Se on selvää, ettei poliisi ole kehottanut nimenomaan työnantajan luokse. Ajatuksena on todennäköisesti ollut löytää ulkopuolinen välittäjä niihin tapauksiin, joissa rikoskynnys ei ylity.
Poliisi ei takuulla tuollaisia ohjeistuksia ole antanut ja jokainen vähänkään lakia tunteva ihminen sen tietää.
Periaatteessa Ukkola nolasi myös työnantajansa uskotellessaan tällaisen ohjeistuksen saaneensa. Todista nyt edes joku väitteesi joskus oikeaksi Ukkola. Niin muutkin pyrkivät tekemään.
Potkutkaan ei olisi pois suljettu mikäli kyseinen firma olisi kaupallinen media. Harmassa firmassa katsotaan yrityksen ja esimiesten nolaamista läpi sormien.
Mä veikkaan, että poliisin linjaus on ollut jotenkin seuraava: ”Jos kyseessä ei ole poliisiasia mutta jos koet kiusaamista, yritä saada avuksesi kolmas osapuoli.”
Se on selvää, että poliisi ei ole ehdottanut nimenomaan *työnantajan* kontaktointia, mutta ehkä se on ollut ainoa taho, jonka Sanna on keksinyt. Viisaampaa olisi ilman muuta ollut, jos Sannan esimies olisi ollut yhteyksissä tviittaajaan.
Ukkola ei ole tyhmä, vaikken hänen maailmankuvaansa jaakaan. Hän on rutinoitunut toimittaja joka tietää vaikuttamisen kanavat. Siltä pohjalta en osta selitystä ”ei varmaan osannut keksiä muuta kanavaa/keinoa”. Erityisesti hänen kysyttyään piikittelijän työpaikkaa ja saatuaan vastauksen oli kommentti ”hienoa”
Stressissä ja kohun keskellä älykäskin ihminen toimii epärationaalisesti. Trust me, mä olen nähnyt valtavan yhtiön hallituksen puheenjohtajan uhkailevan erolla, koska häntä oli loukattu yhtiön intrassa. Mä olen myös nähnyt julkisuuden henkilön, joka on tehnyt liikennerikoksen, ja hän tosissaan kuvittelee, että se pysyy salassa.
(Itse asiassa se on juuri se syy, miksi asiakkaat ylipäätään tarvitsevat ammattimaista kriisiviestijää. Kukaan – ei yhtään kukaan – ole rationaalinen kohun keskellä. Ihminen toimii silloin epäloogisesti ja harkitsemattomasti, koska stressitaso on niin korkea.)
Tuomas_Hoo:n porfiilin esittelytekstinä oli ainoastaan tieto hänen työpaikastaan ja että hän on siellä opettajana. Eikä mitään muuta. Tällöin on mielestäni hyvin luontevaa, että toiminta näyttäytyy ulkopuoliselle sellaisena, että hän edustaa työnantajaansa. Ei Sanna Ukkollallakaan ollut mitänä muuta syytä ottaa yhteyttä hänen työnantajaansa, siksi hän kysyi asiaa vielä erikseen. Se oli hänen profiilinsa otsikko ja lisätieto, ainut sellainen. Myöhemmin tämä tuomas vaihtoi sen kun kohu alkoi paisua ja lisäsi tekstin ”mielipiteet ovat omiani”.
Terve Antti,
Viime viikolla uutisoitiin, että vartiontiyrityksen päällikkö sai potkut somekirjoittelustaan, koska Punk in Finland-foorumilta oli otettu yhteyttä tämän työnantajaan. Olithan myös silloin puolustamassa tätä työntekijää? Hänenkään työnantajansa ei ollut pätkääkään osallinen koko asiaan. Kas kunnei piffiläiset soittaneet äidille.
Eikö kuitenkin opettaja opeta myös omalla käyttäytymisellään? Jos opettaja ei tunne sopivan keskustelun rajoja somessa, tunteeko hän ne luokassa? Jos opettaja kiusaa ja yllyttää kiusaamaan somessa, tekeekö hän sitä myös luokassa?
Ukkola teki virheen ja vain ainostaan hän. Ketään muuta ei tässä kohussa tule syyttää. Ukkolan motiivit kirjoittaa kritisoijansa työnantajalle oli täysin varmasti se, että siitä koituisi harmia kritisoijalle.
Oletko ihan tosissasi, että Vesan lupaama palkkio on OK? Ja oletko tosissasi, että henkilöönmenevä nälvintä on OK?
Jos ne ovat sinun nähdäksesi sopivia toimintatapoja, niin sitten olemme yksinkertaisesti eri mieltä.
No tuo Linja-ahon tuohu kyllä ampuu ylitse, mutta Vesa on nykyään varsin pimennossa SOME:sta.
Eli ”tapporahan” lupaaminen on OK, jos sattuu olemaan vaikkapa Facebook-banni päällä?
Eikö työnantajalle kantelu jos mikä ole henkilöön menevää? Nälvintää se ei ole vaan paljon pahempaa. Vesa lupasi palkkion siitä, että Ukkola joutuu vastuuseen teoistaan. Hän ei pyytänyt ketään pieksämään Ukkolaa tms. vaan tarkoitti sitä, että Ylestä käsin voi näköjään tehdä täysin suojattuna ihan mitä tahansa. (Vaikka ohjata koko Yleä pääministerin haluamaan suuntaan.) Puolueellisuutesi paistaa kyllä tässä aika rumasti läpi.
Joo, mä olen usein kiusatun puolella.
Työnantajalle kantelu ei ole henkilöönmenevää, koska silloin kritisoidaan henkilön toimintaa. Sen sijaan se olisi henkilöönmenevää, jos joku sanoisi työnantajalle, että ”toi tyyppi on tyhmä pässi”.
Ukkolaa ei olla mitenkään kiusdattu. Hän teki ääliömäisen teon, ja osa vaatii nyt häntä tilille siitä. Hannula taas ei ole tehnyt mitään väärää, mutta on joutunut YLE:n ja Ukkolan touhujen uhriksi.
On ihan OK, jos olet eri mieltä mun kanssa. Mun mielestäni Ku Klux Klan -päähineen ehdottelu on kiusaamista.
Ku Klux päähineen ehdottelu on toki mautonta. Toisaalta kontekstina on kulttuurista omimista käsittelevän ohjelman aloittaminen tietoisesti loukkaamalla ja provosoimalla sulkapäähineellä sekä blackfacepätkällä, jotka ovat kyllä mauttomuudessaan aivan samaa sarjaa. Erotuksena on se, että Ukkola tempaisi provokaationsa prime time televisiossa. Ihmisten loukkaantuneet ja vihaiset kommentit eivät takuulla tulleet yllätyksenä. Yleensä ala-asteellakin selvitellään vähän mistä mahdollinen kiusaaminen on alkanut kun arvioidaan sitä mistä on kyse. Kaikki postaamasi ja kiusaamiseksi luokittelemasi tviittaukset liittyvät kuitenkin selvästi Ukkolan erittäin kärkkäisiin ulostuloihin ja niiden aiheisiin.
Tviittien kytkös Sannan ulostuloihin on ilman muuta olemassa.
Se mitä mä peräänkuulutan on asiallinen tekoihin kohdistuva kritiikki (sitäkin on onneksi nähty).
Vielä enemmän mä peräänkuulutan kiusaamiseen puuttumista. Jos ”omat joukot” taistelevat hyvän asian puolesta mutta henkilöönkäyvästi ja kiusaten, siihen pitää pystyä puuttumaan eikä äänestää vastapuolelle liimaa ja Ku Klux Klan -hattua päähän.
Mä olen tosi huolissani siitä, että Vesan lupaamaan palkkioon puuttui Facebookissa vain Tiina Raevaara.
Oli päämäärä kuinka ylevä tahansa, myös keinojen pitää olla sen mukaiset.
No ei sen tasoista kiusaamista, mitä en Ukkolan asemassa olevan tulisi sietää. En tajua, miksi se häntä liikutti.
Me tavalliset ihmiset ei aina tajuta, mikä määrä ilkeyksiä tulee toimittajan, poliitikon tai julkkiksen niskaan. Päälle tulee kiusaamista, nälvimistä, tappouhkauksia, joukkolynkkausta ja palkkionmetsästystä. Kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa henkilöönkäyvästä ivasta, että ”sitä pitäisi sietää”. Ei kukaan.
Miksi mielestäsi kkk-päähineen ehdottaminen on kiusaamista?
Päähine joka edustaa tiettyä kulttuuria, vähän niinkuin sulkapäähine.
Oot linkannut jutussa Auvisen jatkokirjoituksen, sanotnettei Auvinen löydä todisteita koska haki väärin twiittejä. Mutta jutussasi olevista kuvakaappuksista vain yksi on uusi (puhemies-äänestys) verrattuna mitä näkyy Auvisen jatkokirjoituksessa. Nyt ei ole edelleenkään vahvaa todistuspohjaa sille, että Ukkola olisi kokenut pitkäaikaista häirintää.
Ottaen huomioon kuinka Ukkola itse omassa kolumnissaan veti puhtaasti olkinukkeargumenteilla Aamulehden linjauksesta, on naurettavaa minkälaisen oikaisupyynnön hän esitti Auviselle.
Linja-Ahon juttu oli kyllä tyhmä miltä kantilta tahansa, se meni jo ihan överiksi.
Nyt sä taidat leikkiä tarkoituksellisesti tietämätöntä. KKK-päähine edustaa väkivaltaista ja rasistista liikettä, ja siihen viittaaminen on täysin mautonta.
Jostain syystä vasraukseesi ei ollut klikattavissa vastauslinkkiä.
Tiedän kyllä, mitä kkk-päähine edustaa. Mutta kerta jos ohjelmassa vähät välitettiin mitä sulkapäähine edustaa, niin eikö samalla voisi kulttuuriomia sen kkk-päähineen itselleen. 🙂
Kysymykseni koski myös sitä, että miksi juuri tämä kkk-päähine on kiusaamista? Mikään noista vaihtoehdoista ei ole miellyttävä jos erikseen ajatellaan, mutta on outoa korostaa sitä yhtä vaihtoehtoa näin paljon.
Tepsukka, mä saan valita itse käyttämäni esimerkit, koska mulla ei valitettavasti ole aikaa listata kaikkia tviittaajan kiusaamisesimerkkejä.
Mä väitän, että moni sulkapäähineen aito ja oikea kantaja kohottelisi kulmiaan sun vertaukselle: oletko oikeasti sitä mieltä, että etnisellä kunniapäähineellä ja rasistisen järjestön naamiopäähineellä ei ole eroa? Ja että molempiin voi käyttää kulttuurisen omimisen termiä?
Mä en allekirjoita tuota vertausta ollenkaan.
Ei olisi olemassa mitään Vesa-casea ilman Ukkolan tekemää karkeaa virhettä. Kaiken perusta on siis Ukkolan uhteudenotto vastapuolen työnantajaan. Voisiko Ukkola tunnustaa edes tämän.
Toisaalta sinun kriisiviestinnän asiantuntijana pitäisi tietää, että joskus kannattaa puhua totta. Ukkola voisi yrittää nyt puhua tota.
Vähintä olisi kertoa se poliisi, joka häntä neuvoi.
Mikä oikeus Ukkolalla tai kelläkään muulla on määritellä henkilö häiriköksi tai kiusaajaksi. Se on ihmisen leimaamista koko loppuiäksi.
Täällä somessa vain pieni määrä ihmisiä seuraa tätä tapahtumaa, mutta Ylessä häiriköksi leimaaminen leviää varsin laajalle alueelle. Ylen sanominen koetaan myös olevan useimmin totta kuin netissä julkaistut jutut.
Tämä on vielä paljon pahempi juttu kuin pääministerin kirjeet Ylen johdolle. Tässä Ylen toimesta yritetään murskata pieni ihminen.
Veli, muistathan että Sanna ei maininnut postauksessaan tviittaajan nimeä? Jos siis joku googlaa tviittaajan nimellä, hän ei koskaan päädy Ylen sivuille. Kyse ei siis ole mistään ”loppuiäksi leimaamisesta”.
Mun on äärimmäisen vaikea uskoa, että Sanna valehtelee. Poliiseja on tuhansia, joten ei ole mikään ihme, että joku on kehottanut ottamaan yhteyttä kolmanteen osapuoleen. Tällä ei taatusti ole tarkoitettu nimenomaan työnantajaa, vaan ylipäätään puolueetonta välittäjää. Vastaavasti koulukiusaamistapauksissa kolmas osapuoli on opettaja, eikä asiaa eskaloida poliisille, jos rikoskynnys ei ylity.
Neljä twiittiä, jotka liittyvät Ukkolan työhön EI OLE pitkäaikaista häirintää.
Tuossa oli siis vain osa. Mä löysin kuukauden ajalta seitsemän tviittiä, profiilitekstin jossa nälvitään Sannaa sekä kolmen oman tviitin uudelleentviittauksen. Se tekee yli kaksi nälvintätviittiä viikossa. En pidä tuollaista asiallisena.
(Voit itse kaivaa halutessasi lisää historiasta, koska mä en usko, että homma on alkanut 7.9.2017.)
Hannulla ítse sanoo, että Ukkolaa käsitteleviä twiittejä on vain 6. Mitenkään häiriköinniksi tuota ei voi mieltää, kun toimittajat saavat tappo- ja raiskausuhkauksiakin.
Niin, ja Afrikassa nähdään nälkää mutta siitä huolimatta suomalaiset kehtaavat valittaa kouluruoasta. Whataboutismi loistaa kyllä tässäkin asiassa. Sanna Ukkolasta kirjoitetut monet henkilöönmenevät twiitit tai että hänelle ehdotetaan KKK-huppua, eivät ole ”oikeaa” häirintää, koska jossain on asiat vielä huonommin. Vai onkohan kyse siitä, että oikeat häiriköt ovat elämämkoululaisia persuja ja koska tässä toimijana oli akateeminen henkilö eikä kohteena tunnettu liberaali, niin kyseessä ei voi olla häiriköinti.
Nuo oli kaikki julkaistu aikaisemminkin, joten et löytänyt mitään uutta. Et viitsinyt (!) kaivella pidemmälle, eikä niitä tuon enempää ollutkaan, joten turha vedota siihen, että koska nämäkin löysit, niin varmasti niitä on lisääkin…
Voi hyvin olla, että kiusaaminen on alkanut Pressiklubien myötä. Se ei silti oikeuta kiusaamista: ei ole fiksua ehdottaa toiselle Ku Klux Klan -päähinettä tai väännellä toisen nimeä.
Katleena noita twiittejä oli vain kuukauden takaa. Tuntuu, että yrität puolustella Ukkolaa ja väität valheellisesti, ettet ole jaksanut kaivaa, vaikka enempää ei oikeasti edes löydy.
Toisaalta mietin myös sitä, miksi sinä valitsit nyt puolustaa Ukkolaa. Jopa omassa kirjassasi (Riko lasi, joka on oikein mainio kirja) kerrot, että julkisuuden henkilön on aina kestettävä pientä kritiikkiä. Tämän lisäksi korostat, että mitä enemmän ihmisellä on valtaa, sitä enemmän myös vastuuta. Tässä kuitenkin pistät yksittäiselle twiittaajalle enemmän vastuuta kuin Ukkolalle. Ukkola käytti n-sanaa telkkarissa (puhuessaan suklaamakeisista) ja piti intiaanipäähinettä päässään, vaikka moni selitti useaan kertaan, miksi tämä on loukkaavaa. Ukkola on myös omissa kirjoituksissaan useasti alleviivannut, että nykyään loukkaannutaan liian helposti. Hän ei milloinkaan ole kritisoinut esimerkiksi oman aviomiehensä perustamaa Hommafoorumia, missä säännöllisesti maalitetaan tiettyjä poliitikkoja ja toimittajia.
Nyt hän kuitenkin nostaa kamalan metelin vain, koska yhden kerran toimi itse ajattelemattomasti ja suutuspäissään kanteli häntä kritisoineesta henkilöstä. Parempi olisi ollut vain heti myöntää, että ”oli ollut pitkä päivä, kritiikki meni ihon alle ja en ajatellut tarpeeksi ennen kuin toimin”. Sen sijaan yksittäistä ihmistä kutsutaan nyt Ylessäkin häiriköksi – tämähän on jo ihan kunnianloukkaus.
Kiva kuulla, että olet tykännyt kirjasta!
Se on selvää, että julkisuuden henkilön täytyy kestää hieman enemmän kritiikkiä kuin meidän tavisten. Silti jokin raja täytyy olla. Kuukauden kestävä henkilöönmenevä nälviminen on jonkun mielestä pientä, mutta ilmeisesti raja ylittyi nyt Sannalla.
Ja juuri siksi mä otan kantaa: mä toivon, että joukkolynkkausten osalliset ja ilkeisiin kyselyihin vastaajat tajuavat tekonsa laajuuden. Mä pelkään, että joku vielä joskus tekee näiden takia itsemurhan. Tätähän on jo tapahtunut teinien kesken maailmalla, mutta mä en halua, että sama rantautuu Suomeen.
Me luullaan, että julkisuuden henkilö kestää mitä tahansa, mutta ei hän kestä. Edellinen piispa Irja Askolakin on kertonut, kuinka paljon öyhöttäminen sattuu – eikä Askola edes ole ollut mikään provosoija.
”Ukkola käytti n-sanaa telkkarissa (puhuessaan suklaamakeisista)…”
Kannattaa täsmentää itselleen missä yhteydessä saa käyttää myös käyttöhetkellä (mahd. aiemmasta poiketen) paheksuttavia/loukkaavia termejä. Ukkola käytti vanhaa termiä viitatessaan historialliseen tapaukseen, jossa Neekerinsuukkona tunnetun makeisen/leivoksen nimi vaihdettiin Suklaasuukoksi. Ts. kyseessä ei ollut nimittely, vaan ilmiön kuvaaminen/tapaukseen viittaaminen. Jos kirjoitetaan kirja, fiktiivinen- tai faktateos, joka käsittelee orjuutta Yhdysvaltojen alkuaikoina, et kai kuvittele, että neekeri sana ei saa vilahtaa/tule vilahtamaan tekstissä kertaakaan…
Mä olen samaa mieltä. Tämä varmaan liittyy mun koulutukseen kielen ja kirjallisuuden parissa.
Tästä hauska episodi: syksyllä 1995 kun aloitin suomen kielen opinnot, järkytyin kun jollain suomen kielen historian kurssilla luennoija analysoi sanan ”vittu” alkuperää.
Minä olin kasvanut korrektin konservatiivisessa perheessä, eikä meillä koskaan käytetty moista sanaa (paitsi teininä vanhemmilta salaa). Niinpä kohottelin paheksuen kulmiani, kun kuulin moisen tuhmuuden yliopisto-opettajan suusta.
Sittemmin tietenkin tajusin teon ja metateon eron. On aivan eri asia sanoa ”haista vittu” tai ”voi vittu” kuin todeta, että ”vittu on suomen kielen vanha sana”. Myös tuossa Sannan keississä oli täysi oikeus kertoa, mikä oli makeisten aiempi nimi.
Eihän tätä näin voi arvioida, että asioiden aikajärjestystä ei huomioida. Linja-ahon twiitti on julkaistu kauan sen jälkeen, kun Ukkola on hyökännyt yksityishenkilön kimppuun ottamalla yhteyttä työnantajaan ja kirjoittamalla maan suurimman tiedotusvälineen sivulle kolumnin, jossa nimellä mainiten syyttää pitkäaikaisesta häiriköinnistä. Linja-aho ja Auvinen ovat nousseet puolustamaan tätä yksityishenkilöä jättimediaa vastaan.
Mä veikkaan, että Yle ei olisi tuonut yksityishenkilön nimeä julki, ellei se olisi tullut jo julki 1) yksilön itsensä ilmaisemana 2) Suvin postauksessa. Tuossa tilanteessa nimi on jo julkinen tieto, joten se on osa taustoitusta.
(Mä itse jätin tarkoituksella tviittaajan nimen sanomatta, koska se ei ole tässä relevantti tieto. Se toki löytyy noista linkeistä.)
Sekään ei oikeuta syyttämään häntä pitkäaikaisesta häiriköinnistä, kun twiittejä on ollut 6 kappaletta, eikä yksikään ole ollut henkilökohtaisia, vaan Ukkolan asemassa olevan toimttajan nälvimistä.
Tviittejä ja ritvauksia on ollut yli kymmenen – eli kaksi per viikko kuukauden ajan. Kaiken lisäksi kolme näistä kymmenestä on ollut kyselyitä, joissa on houkuteltu muita osallisiksi. Se on sama kuin jos koulukiusaaja kutsuu koko luokan kannattamaan itseään.
Ja kyllä se on henkilökohtaista nälvimistä, kun ihmisen nimeä väännellään ja hänelle ehdotellaan Ku Klux Klan -päähinettä.
Ottamatta kantaa tähän keissiin jäin mietin tuota ykköskohtaa: ”ideologian tai ilmiön kritisointi on aina sallitumpaa kuin yksilön kiusaaminen”.
”Kiusaaminen” on tietenkin vakavampaa kuin ”kritisoiminen”, mutta jos pääpaino oli ajatuksessa, että yhteisön kiusaaminen on sallitumpaa kuin yksilön kiusaaminen, niin en ole ihan samaa mieltä.
Esim. rikoslaissa voi viharikoksista saada kovennetun tuomion juuri siksi, että silloin on hyökätty ihmisen kimppuun koska hän kuuluu tiettyyn kansalliseen, uskonnolliseen, etniseen, seksuaaliseen tai vastaavaan kansanryhmään. Eli on hyökätty yksilön lisäksi koko hänen edustamaansa ihmisryhmää kohtaan.
Alkuperäisessä provokaatiossaan Ukkola varmaan mielestään kritisoi ilmiötä (=saako tehdä niin tai näin), mutta monien silmissä hän kritisoi/pilkkasi nimenomaan yhteisöä (=vähemmistöjä).
Aa, nyt sä sekoitat kaksi eri asiaa, koska mä olin epäselvä:
– Jos joku hyökkää ihmisen kimppuun siksi, että uhri on tiettyä kansanryhmää, se on *yksilöön kohdistuva* hyökkäys eli kiusaamistakin vakavampi teko.
– Sen sijaan jos joku kritisoi ilmiötä (siis tarkalleen ottaen kulttuurisen omimisen käsitteen laajuutta), niin se ei ole hyökkäys yksilöä kohtaan.
Tämän ensimmäisen kohdan mukaanhan Sanna Ukkola juuri kohdisti loukkaavan toimintansa, juontamisen natiiviamerikkalaisten päähine päässään, juuri tiettyä ryhmää kohtaan. Tässä keississä tärkeää on Ukkolan toiminta: Päähine-esiintyminen saa ainakin oman suuni loksahtamaan auki (Miten joku voi olla noin törkeä? Eikö hän yksinkertaisesti ymmärrä tekoaan vai onko hän tahallaan noin törkeä?) ja niin ihmetyttää myös hänen yhteydenottonsa twiittailijan työnantajaan. Eihän työnantajalla ole asian kanssa mitään tekemistä, ja tästä herää sama ajatus: eikö Ukkola oikeasti ymmärrä tätä? Ukkola on kuitenkin se, joka käyttää valtaansa tv-juontajana. Ukkolan toiminnan ihmettely ei kuitenkaan tietty kerro sitä, että Ukkolasta twiittaava henkilö toimisi sopivasti tai epäsopivasti. Ei tässä ole kyse siitä, kumpi oli ikävempi kumpaa kohtaan, vaan siitä, miten valtaa käyttävä ihminen ajattelee ja käyttäytyy. Häiriköidenkin toimintaan voi puuttua eri tavoilla.
Nyt täytyy tehdä ero toiminnan ja metatoiminnan välillä. Pressiklubissa sulkapäähine oli metatoimintaa eli esimerkki kulttuurisen omimisen käsitteestä, eikä se ollut varta vasten tehty loukkaava teko.
Sama ilmiö pätee muuten myös sanoissa.
Loukkaava teko olisi kutsua toista ”ryssäksi” tai ”manneksi”. Sen sijaan on OK käyttää kyseistä sanaa esimerkkinä kertomaan rasismista: ”On vastenmielistä, jos jos pieni lapsi kutsuu toista ’ryssäksi’ tai ’manneksi’.” Ensimmäinen on ilkeyttä, toinen on näyte tietynlaisesta toiminnasta.
Vastaavasti sulkapäähine Pressiklubissa oli näyte siitä toiminnasta, jota jakso käsitteli.
Tästä olen eri mieltä. Päähinettä käytettiin ohjelman mainoksessa juuri sen jälkeen, kun saamelaisnuoret (ja monet muut) olivat kritisoineet alkuperäiskansojen vaatteiden ja asusteiden holtitonta käyttöä ja pyytäneet, ettei näin tehtäisi. Saatetekstinä oli ”Pressiklubi koettelee pian loukkaantumisen rajoja”. Eli kyseessä ei ollut metatoiminta tai neutraali esimerkki siitä mitä jossain muualla tapahtuu, vaan Pressiklubi lähti itse subjektina mukaan ”koettelemaan rajoja”. Siinä kontekstissa päähineen lisääminen kuvaan oli yksinkertaisesti aktiivista provosointia, ei metatoimintaa.
Minä (ja ilmeisesti aika monet muut) jäimme käsitykseen, että tässä oli nimenomaan tarkoituksena härnätä ja ärsyttää, ehkä jopa loukata.
Entä jos romaneita käsittelevän ohjelman mainoksessa puhuttaisiin manneista ja pukeuduttaisiin pilailukaupasta ostettuun romaniasuun ja saatetekstissä pohdittaisiin vitsaillen, että saa nähdä kuka tällä kertaa loukkaantuu? Yhtä turhaa ja tarpeetonta ivailua isolta valtakunnan medialta tämä Pressiklubin keissi.
Mun on tosi vaikea ymmärtää, että jos tietty vähemmistöryhmä on kertonut, että tietynlainen toiminta on loukkaavaa (ryssittely, neekeri-sanan käyttö tms.) niin miksi Ylen ohjelmassa pitää ehdoin tahdoin lähteä tätä vähemmistöä loukkaamaan? Asioista voi keskustella myös ilman sitä turhaa ja lapsellista provoilua.
Se on selvää, että teko oli provokatiivinen, mutta se oli silti metateko. Sen tarkoituksena oli näyttää provokatiivisesti, mitä on kulttuurinen omiminen.
Siitä voi ilman muuta keskustella, onko provokaatio tarpeellista. Mun nähdäkseni Pressiklubi on tarkoituksellisesti valinnut sen linjan.
Intiaaniheimojen päähineet vastaavat sitä, että joku joka ei ole armeijaa käynyt, kiskaisee mitalit ja juhlapuvun päälle ja stetsaa ympäriinsä kukkona tunkiolla. Laitat sekaan vielä papin liperit, niin EHKÄ sitten voisit ymmärtää mistä on kyse?
EI SE VOI OLLA NÄIN VAIKEAA.
Sulkapäähine ei ole mikä tahansa pipo tai koriste jota pidetään huvin vuoksi. Sulkapäähineellä on MERKITYS alkuperäisessä kulttuurissaan ja se, että ei-natiivi kiskaisee sen päähänsä on JUURIKIN yhtä halventavaa kuin ryssittely tai manneilu on: siksi, että valkoinen kulttuuri on tehnyt parhaansa natiivikulttuurin tuhoamisessa, missä natiivijäsentä.
http://apihtawikosisan.com/hall-of-shame/an-open-letter-to-non-natives-in-headdresses/
WTF, ettekö edes osaa tätä faktaa etsiä itse!?
Vertauksesi on erinomainen: mun puolestani joku saa kiskaista armeijan prenikat päällensä ja lisätä siihen papin liperit. Siihen voi lisätä halutessaan partiohuivin, liudan organisaatioiden logoja, paavin hatun ja kumisaappaat.
Jos joku haluaa pukeutua tollosti tai hassusti, se on hänen valintansa. Jos joku muu loukkaantuu siitä, se on hänen tunteensa.
Sen sijaan sitä en hyväksy, että omat tunteet muutetaan nettikiusaamiseksi ja joukkolynkkaukseksi.
Mielestäsi kommenttisi vaatteet ja merkit ovat ”tollot ja hassut”??? Melko törkeä veto!
Eivät ne vaatteet, vaan se valinta. Mun pointti on se, että mä en loukkaannu, jos joku tekee tyhmän valinnan.
Se nimenomaan ei ole metatason toimintaa. Se, että henkilö pitää päähinettä keskusteluohjelmassa viestii juuri siitä, että haluaa provosoida ja herättää suuttumusta. Se kertoo myös henkilön kapeakatseisuudesta, verhottuna ”kyseenalaistamiseen”. Samanlaista metatoimintaa olisi siis sanoa esimerkiksi ”Nykyään r*ssää ei saa sanoa r*ssäksi.”, eli normatiivisen säännön sanoessaan kieltää sen samalla.
Tuota tähteä ei voi käyttää puheessa, ja esimerkiksi kielitieteessä on pakko sanoa koko sana: ”Nykyään ’manne’ on arvottava termi, jonka paikka ei ole yleiskielessä.”
Metateko on siis näyte jostain teosta, ei teko itse. Se on selvää, että molemmat näyttävät samalta meemeissä, mutta niiden funktio on eri.
Tämä on tärkeä pointti! Ja ilmeisen vaikea ymmärtää. Kuvan/kuvauksen esittävyys, se, että kun näytetään kuvaa, se on kuva jostakin, mutta ei itse se jokin. Klassinen esimerkki olisi kuva piipusta, kuvatekstinä Tämä ei ole piippu. Piippua voi polttaa, piipun kuvaa ei.
Ei nuo tähdet ole se pointti. Niiden ei välttämättä tarvitse olla siinä ollenkaan, laitoin ne vain kohteliaisuudesta keskustelijoita kohtaan.
Sanon saman uudestaan vähän erilailla:
Sanna Ukkola sanoo, että intiaanipäähineen käyttö on kiellettyä
-> ilmaisee normin
Sanna Ukkola pitää päähinettä tv-lähetyksessä
-> ilmaisee ettei noudata normia
Tämä tapahtuma on verrannollinen lauseeseen:
Ryssää (tässä kohtaa ilmaistaan ettei noudata normia) ei saa sanoa ryssäksi (tässä kohtaa ilmaistaan normi).
Päähineen käyttö tv:ssä on ihan aitoa loukkaavaa toimintaa, ei mitään metatoimintaa. Muun väittäminen on selittelyä.
Ilman muuta metatoiminta voi olla jonkun mielestä loukkaavaa, mutta kaikki eivät ajattele samoin.
Aivan kaikesta toiminnasta voi tehdä metatoimintaa, jos on tarkoitus antaa esimerkki tai näyte. Siitä voi sitten keskustella, onko kyseinen metatoiminta yhtä loukkaavaa kuin varsinainen toiminta. Mun mielestä metatoiminta ei ole niin vakava asia kuin varsinainen paha teko, mutta ilman muuta jotkut ovat eri mieltä.
Aivan vastaavasti Ukkolaan kohdistettu twiitti oli metatoimintaa. Vai sanoiko yksityishenkilö Ukkolaa ”EriKeepperiksi” tai edes ”Klu klux klaanilaiseksi”? Ei sanonut. Yhtä vähän, kuin Ukkola piti sulkapäähinettä esittääkseen aitoa intiaania.
Aa, nyt sä et hahmota, mitä mä tarkoitan metatoiminnalla. Metatoiminta on demonstraatio jostakin, ja sen tavoitteena on näyttää esimerkki.
Kiusaaminen ei ole metatoimintaa (joskin siinä voidaan kyllä käyttää metaforia).
Sen sijaan metatoimintaa on esimerkiksi se, kun yrittäjä näyttää työharjoittelijalle, miten kassakonetta käytetään. Tavoitteena ei ole ottaa vastaan maksuja, vaan tavoitteena on näyttää, kuinka kassakone toimii.
Sulkapäähineen käyttö oli metatoimintaa, eli demonstraatio kulttuurisesta omimisesta. Siitä voi ilman muuta keskustella, onko se omasta mielestä fiksua vai ei.
No löysitkö enemmä kuin nuo? Et. Niitä on tasan nuo. Hannula on tasan tarkkaan vain twiitannut julkisuuden henkilö Ukkolasta, joka itse provosoi. Hannula ei ole häiriköinyt millään tavalla Ukkolaa.
No itse asiassa mä löysin tältä syksyltä seuraavat tviitit, jotka on julkaistu eilen tai aiemmin:
– kolme Sannaa ivailevaa kyselyä, joiden kaikkien tulokset myös ritvattu uudelleen
– viisi muuta ivatviittiä
– parin Sannaa pilkkaavan tviitin ritvaus
– oman profiilitekstin muokkaus Sannaa pilkkaavaksi.
Se tekee siis laskentatavasta riippuen 2-3 tviittiä per viikko.
Se on ilman muuta eri asia, kuka kokee tämän kiusaamiseksi ja kuka ei.
Näkyvässä asemassa olevan toimittaja ei ainakaa pidä tulkita näitä kiusaamiseksi. Jos Ukkola pahoitti mielensä, niin voi voi. On näkyvän työn varjopuolia.
Mä teen töitä aika monen julkisuuden henkilön kanssa. Kukaan meistä tavallisista ihmisistä ei tajua sitä sonnan määrää, jota he saavat. Jotkut jopa alkoholisoituvat, koska eivät kestä jatkuvaa pilkkaa ja ivaa.
On tosi helppoa todeta, että ”voivoi, koita kestää”, kun ei itse ole nähnyt sitä ilkeyden määrää. Mä väitän, että jokaisella joskus mitta täyttyy ja vuotaa yli.
Ymmärrän tämän periaatteen tasolla, mutta en tuolla tasolla työskentelvältä kuin Ukkola hyväksy sitä, että hän lähestyy taviksen työnantajaa, joka ei ollut julkinen tieto, enkä sitä, että hän syyttää tätä pitkäänjatkuneesta häiriköinnistä, mikä ei pidä paikkaansa.
Työnantajuus oli julkinen tieto; tviittaaja kertoi sen kysyttäessä ja vahvistus löytyi yrityksen nettisivuilta.
Myös pitkään jatkuminen on jo todistettu. Kuukauden kestävä toiminta ei ole lyhytkestoista.
Ukkolahan ei edes olisi nähnyt noita tviittejä, ellei erikseen ole hakenut niitä tai seurannut tätä ”kiusaajaansa”, koska häntä ei oltu tägätty niihin.
Itse asiassa monella julkisuuden henkilöllä ja toimittajalla on mediaseuranta, joka ilmoittaa näistä automaattisesti.
Myös mä käytän vastaavaa, koska mun asiakkaina on julkisuuden henkilöitä. Meltwater kertoo mulle heti, jos mun nimi tai asiakkaan nimi mainitaan jossain, vaikka ei olisi tägätty.
Sitä paitsi myös selän takana kiusaaminen on kiusaamista. Aina löytyy joku tuttu, joka kertoo kiusamisen kiusatulle, eikä selän takana puhuminen ole mikään hyveellisyyden signaali.
Hmm. Muistaakseni itse naureskelit julkisesti Twitterissä muutama viikko sitten myyjän lähettämälle yhteydenotolle ja perustelit sitä lopulta sillä, että koska yhteydenottajan henkilöllisyys ei viesteissäsi paljastu, julkinen tirskuminen hänen tekemisilleen on ok. Hiukan ristiriitaista, jos selän takana kiusaaminen on kuitenkin mielestäsi tuomittavaa.
Kaksi eroa vertauksessasi:
1) Mun kommentti oli tekoon kohdistuvaa kritiikkiä, ei henkilöön kohdistuvaa kiusaamista. Mä kritisoin myyjän osaamista myyjänä.
2) Mun kommentissa ei mainittu ketään nimeltä. Sen sijaan Sanna oli mainittu nimeltä, ja vain tägääminen oli jätetty tekemättä.
Mä en harrasta nettikiusaamista. Jos löydät mun kiusaavan netissä jotakuta, mä menen tietenkin pyytämään anteeksi.
Millä tavalla nämä nyt kohutut tweetit muka sitten olivat ”henkilöön kohdistuvaa kiusaamista” eivätkä Ukkolan provokatiivisiin sanomisiin ja ”tekoihin kohdistuvaa kritiikkiä” (tai oikeammin satiiria)?
Joo, Ukkola on noissa mainittu nimeltä koska Ukkola on nimenomaisesti nuo kommentit/teot itse ja omasta tahdostaan suuren yleisön tietoisuuteen joukkoviestintävälineillä saattanut ja ne sen vuoksi henkilöityvät nimenomaisesti häneen julkisuuden henkilönä – ei se tee niistä kuitenkaan mitenkään henkilöön meneviä vaan ne koskevat nimenomaan vain ja ainoastaan Ukkolan omia, julkisessa roolissa tehtyjä tekoja.
Olen kovasti pahoillani, mutta kuten moni muukin sinua arvostava on kommentoinut, tämän ukkolagaten osalta argumentointisi menee kyllä aikalailla ohi tai vähintäänkin pelataan kahdella eri sääntökirjalla (aivan kuten Ukkolakin hänen aiempiin kirjoituksiinsa viitaten).
Älä turhaan ole pahoillasi. 🙂 Musta on kiva keskustella näistä asioista.
Se on kiusaamista, jos toisen nimeä väännellään, jos toiselle ehdotetaan päähän liimaa tai Ku Klux Klan -hattua tai jos yllytetään omia seuraajia mukaan ilkeämieliseen Twitter-äänestykseen.
Se on selvää, että Sanna on provokatiivinen. Hän ei kuitenkaan kohdista kritiikkiään henkilöönmenevästi yksilöihin, vaan hän kritisoi ilmiöitä, aatteita, mediaa ja yhteiskuntaa. Hänen mielipiteistään ei tarvitse pitää ja niitä saa kritisoida, mutta sitä ei pidä tehdä nälvien.
Käyttäjä päivitti profiilitekstin vasta sen jälkeen hänen myllytyksensä alkoi.
Profiilitekstin päivityksestä ei tosiaan näe aikaleimaa. Jos se tuli vasta kohun alkamisen jälkeen, se kertoo siitä, ettei tviittaaja muuta toimintaansa. Tämä tarkoittaa sitä, että työnantajalta ei ole tullut mitään vaatimuksia ja että tviittaaja jatkaa omalla linjallaan.
Vaikka nuo twiitit käyttävätkin värikästä kieltä, ne silti ottavat kantaa Ukkolan julkaisemiin juttuihin ja kolumeihin. Toisin kuin Linja-ahon kommentti, joka on asiaton ja menisi ihan kevyesti Ukkolan kuvailemaksi häirinnäksi, nuo alkuperäiset twiitit menevät minusta selkeästi (huonolla maulla tehdyksi) mediakritiikiksi. Mediaa pitää voida kritisoida, jopa huonolla maulla, jos ei mennä varsinaisiin laittomuuksiin ilman että toimittajat iskevät takaisin. Muuten ollaan kovin oudossa paikassa sanavapauden ja lehdistönvapauden suhteen.
Ja siihen takaisin iskemiseen. Sitä työnantajaan yhteydenottoa olisi vielä voinut pitää harkitsemattomana reaktiona, mutta tuo Ukkolan vastine, joka tässäkin on linkattu rikkoo aivan törkeästi journalistisia periaatteita. Siinä maalataan henkilö nettihäiriköijäksi valtakunnan isoimman median sivulla ja henkilö on tunnistettavissa jo kuvailuista – ja varmemmaksi vakuudeksi siinä on linkki twiittiin, josta löytyy koko nimi. Ingressissä tämä vielä rinnastetaan tappouhkauksiin vaikka tekstissä myönnetään, että mitään uhkailua ei ole ollut. Missään aikaisemmassa jutussa, jossa on käsitelty nettihäiriköintiä, paljon vakampaakin, ei ole koskaan käsitelty tekijöitä tunnistettavasti, ei vaikka tekijän tiedot olisi helposti julkisesti saatavilla.
Ja tästä huolimatta toiselle puolelle ei ole annettu mahdollisuutta kommentoida asiaa vaikka tämä on ihan yksiselitteisesti vaadittu journalistin ohjeissa (21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä). Eikä ole vieläkään näkynyt mitään. Siis tilanteen käsittely on täysin poikkeuksellista siihen miten vaikkapa Jessikka Aron häirintää käsiteltiin.
Siksi Ukkolan vastine näyttää sekä journalistin ohjeiden vastaiselta että myös oman asemansa väärinkäytöltä. Toisella puolella ei ole mitään mahdollisuutta saada omaa näkemystään julkisuuteen, kun Yle ei ole antanut sille tilaisuutta. Alkutilanteesta riippumatta siis nyt ollaan tilanteessa, jossa ison median toimittaja maalaa yhdestä kansalaisesta julkisuuteen kuvaa nettihäirikkönä.
Mutta eikö yksilöt sitten muka edusta omia ideologioitaan ja argumenttejaan, varsinkin jos on rakentanut koko elämänuransa näiden tuulettamiseen valtamediassa viikottain? Pitäähän mielipiteitä ja argumentteja voida kritisoida.
Yleensä minulla on nollatoleranssi kaikenlaista nettikiusaamista ja -häirintää vastaan, mutta kiusaamistahan on se, että mennään toistuvasti henkilöön tai henkilökohtaisuuksiin. Tero ei huorittele tai uhkaile tai kutsu rumaksi tai läskiksi tai tyhmäksi tai mitään sellaista, niin kuin tapahtui tuossa kouluesimerkissäsi. Vaikka Teron twiitit on kitkeriä ja kipakoita, kyllä Tero niissä minusta osaa hyvin kohdistaa kritiikkinsä Ukkolan argumentteihin ja argumentointitapoihin, eikä Ukkolan henkilöön.
Noiden esimerkkeinäsi käytettyjen Teron twiittien sisältöhän on: Ukkola pistää intiaanipäähineen suoraan lähetykseen tarkoituksellisen provoavasti ja haluaa aiheuttaa mielipahaa ja reaktioita. Tero laittaa ’humoristisen’ kyselyn, että mitäköhän muita typeriä juttuja Ukkola voisi laitaa päähänsä ihan vaan kerjätäkseen huomiota. Ukkola sanoo, että missikisojen intiaanipäähineet eivät ole mitään identiteettivarkausta ja että asiassa valitetaan tyhjästä. Tero ’humoristisesti’ seuraavassa kyselyssä vihjailee, että mitä jos kirjaimellisesti vietäisiin Ukkolalta identiteetti ja pistettäisiin missit pukeutumaan Sanna Ukkoloiksi (kun Ukkola tuntuu olevan täysin sokea sille, ettei hän ehkä saa inkkaripäähineiden kohdalla päättää, saako intiaanit tuntea, että heiltä varastetaan jotain). Ukkola soittaa maailman pienintä viulua Aamulehden sukupuolineutraalimmasta kielenmuutoksesta, ja Tero sanoo juuri näin (’ei ilmeisesti ole niin pientä tasa-arvo asiaa, josta Ukkola ei haluaisi puhua’)… jne.
Onko tämä oikeasti kiusaamista? Totta kai toimittajien argumentteja saa kritisoida, se on juuri sitä kuulusiaa julkista keskustelua ja asioiden pohtimista. Naurettavinta tässä on se, että Ukkola itse on tietoisesti profiloitunut räväkäksi puhujaksi jaPC-kulttuurin kritisoijaksi, joka usein ’huumorin’ varjolla kokee voivansa sanoa mitä tahansa. Ilmeisesti Ukkola vain mielestään on ainoa maailmassa, joka tällaista retoriikkaa saa harjoittaa – tai sellainen käytös on ok niin kauan kuin ei osu omalle kohdalle.
On uskomattoman törkeää tämä naistoimittajan gaslightaus sun kaltaisilta ihmisiltä, joiden pitäisi tietää paremmin! Aletaan saivartelemaan termeistä, vetoamaan huumoriin, jne. — sanalla sanoen kyseenalaistamaan ja vähättelemään naisen omaa kokemusta asiasta. Kaiken päälle annetaan ymmärtää, että ”she was asking for it”…
No siis, kai nyt ymmärrät, että on vähän vaikeaa ottaa vakavasti ’naisen ahdinko’, kun Ukkola on käyttänyt viimeiset pari vuotta nauramalla ja vähättelemällä kaikkia, jotka ’liipastuu’ liian herkästi törkykirjoittelussa ja ’rikkoo sananvapautta’ kun ei anna ihmisten puhua asioista ihan miten tahtoo. Nyt sitten kun Ukkola viimein sai niskaansa ihan täysin ansaittua kritiikkiä, niin ei se ilmeisesti niin kivaa ollutkaan. Ukkolan oma avautuminen ’nettihäiriköinnistä’:
https://yle.fi/uutiset/3-8525364
Joo, Sanna kirjoitti kaksi vuotta sitten siitä, että somekritiikki pitää vain kestää. Mä veikkaan, että Pressiklubin mukanaan tuoma julkisuuden määrä on maltillistanut Sannan mielipidettä. Onneksi ihmisellä on lupa muuttaa kantaansa vuosien mittaan.
Näin toki voi olla. Ehkä näemme vielä tulevaisuudessa sen, että S.U. julkisesti myöntää olleensa mahdollisesti ehkä vähän turhan jyrkkä aiemmin, kenties jopa pahoittelee asiaa ja sanoo nyt ymmärtävänsä paremmin niitä, jotka hänen ulostulojaan ovat aiemmin kritisoineet. Ehkä
Tämä on täysin mahdollista. Ihminen monesti hahmottaa jonkin ilmiön, kun se iskee tarpeeksi kovaa omalle kohdalle. (Ja tämä ei toki silti saa olla syy kiusaamiselle: ”Nyt näytetään sille ja kostetaan!”)
Todella toivon, että Sanna on muuttanut mielipiteensä siitä, että nettihäiriköinti on vaan jotain, jota pitää ’sietää’. Ehkä tämä #erikeepergate viimein sai hänet vähän miettimään kantaansa. Ei tuo kahden vuoden takainen blogi nimittäin ole ainoa Ukkolan ulostulo tällä sävyllä, vaan sen jälkeenkin hän on tasaisesti argumentoinut, että ’mielensä pahoittaminen’ kärkevästä kielestä on vaan noloa. Se intiaanipäähinekeissi nyt oli vain uusin tempaus, jossa Ukkola teki selväksi, että kenenkään muun tunteilla tai loukkaantumisella ole hänelle mitään väliä, kunhan saa itse olla niin kulmikas kuin haluaa.
(Ja en vieläkään koe, että Teron twiittailu täyttää häiriköinnin rajat millään tasolla. Se oli ihan ansaittua kritiikkiä, jota kaiken lisäksi ei edes mitenkään suunnattu Ukkolalle – twiittejähän ei ollut edes tägätty. Ukkolan piti käydä erikseen katsomassa, mitä joku random opettaja todella pienellä seuraajajoukolla oli hänestä sanonut, että osasi edes loukkaantua asiasta. Ne twiitit oli tarkoitettu herättämään keskustelua Ukkolasta Teron seuraajapiirin parissa, eikä mitenkään suunnattu Ukkolaa ärsyttämään.)
Se ei ole relevanttia, onko Sannaa tägätty vai ei. Kiusaaminen on kiusaamista silloinkin, kun se tapahtuu selän takana.
(Mulla itselläni on käytössä jatkuva some- ja mediaseurantaohjelma, joten mä saan tiedon, jos mun nimeni on mainittu tägäämättä. Veikkaan, että Yle käyttää jotain vastaavaa – tai ainakin kaikki muut tuon kokoiset organisaatiot käyttävät.)
”Sen sijaan se ei ole OK, että yksi ihminen maalitetaan näin voimakkaasti ja että joukkovoimat valjastetaan yksittäisen toimittajan kimppuun.”
Herranjumala, ketä tässä maalitetaan ja millä voimalla? Sanna Ukkola käytti henkilökohtaisessa jupakassaan hyväkseen työnantajansa Yleisradion – maamme suurimman median – alustaa ja yhdessä Yleisradion etiikkapäällikön kanssa maalaa vastapuolesta ”häirikköä”. Sen lisäksi, että yritti saada vastapuolen ongelmiin työpaikallaan (eli yritti horjuttaa tämän elantoa). Tämä ei voi olla OK.
Vastapuoli on yksityishenkilö. Se, että hänen asiansa sai taakseen ison osan ihmisiä, ei oikeuta Sanna Ukkolaa ja Yleä massamedian voimalla leimata häntä yhtään miksikään ilman todisteita (muutama twiitti, joissa kritisoidaan julkisia ulostuloja ei ole mitään häirintää ja se, että twiitissä mainitaan vaikka Michael Jackson ei tarkoita, että twiitti on lähetetty MJ:lle).
Tässä potkitaan nyt alaspäin. Se ei ole ikinä oikein. Postauksestasi todellakin näkyy, että se käsittelee kaveriasi.
Muistathan, että nuo kaikki ovat mun tuttujani: niin Sanna, Suvi kuin Vesakin. Olen sosiaalisessa mediassa niin paljon, että väkisinkin tunnen paljon ihmisiä pintapuolisesti. Kukaan heistä ei ole yksityiselämän ystäväni, eikä kukaan heistä ole asiakkaani tai yhteistyökumppanini.
Kannattaa ymmärtää tilanteen aikajärjestys: tviittaajan nimi tuli julki jo ennen Sannan ulostuloa. Tviittaaja itse julkaisi asian, ja myös Suvi julkaisi tviittaajan nimen. Sen jälkeen Sannan oli pakko kirjoittaa vastine, koska Suvin tekstissä oli tarkennettavaa, jota Image ei suostunut muuttamaan.
Vastineenkin voi kirjoittaa kovin eri tavoin. Ukkolan vastineessa on tarpeettoman paljon asiaa, jotka kohdistuvat alkuperäiseen twiittiin eikä varsinaisiin Imagen väitteisiin. Ja sen ingressi rinnastaa toiminnan suoraan pahimpiin nettihäiriköihin.
Sillä onko tviittaajan nimi jo julkisuudessa ei ole mitään väliä niille journalistisille periaatteille yksityishenkilön esittämisestä huonossa valossa. Vaikka se nimi olisi löydettävissä etsimisellä, ei se oikeuta journalistia nostamaan henkilöä yksipuolisesti huonoon valoon, erityisesti, kun kyse ei ole julkisuuden henkilöstä.
Nyt pitää muistaa, että Sanna oli jo yrittänyt ensin pyytää oikaisua Imagelta. Se ei auttanut, ja Twitterissä #ukkolagate trendasi. Kriisiviestinnän näkökulmasta jotain on silloin tehtävä.
Tässä kohtaa tviittaajan nimen mainitseminen ei enää ollut relevantti asia, koska nimi oli jo tullut julki monessa paikassa.
Puhut postauksessasi varsin värittynein sanankääntein. Puhut ”joukkovoimien valjastamisesta” toimittajaa vastaan, kun mistään masinoimisesta ei ole mitään viitteitä. Mielestäni tuollainen puheenparsi viittaa siihen, että ei tässä ihan objektiivisia tarkkailijoita olla.
Sanna Ukkola ei missään nimessä ollut pakotettu (??) kirjoittamaan vastinetta työnantajansa Yleisradion platformilla. Hän olisi voinut tyytyä omiin kanaviinsa – Facebookiin, Twitteriin – tai pyytää vastinetta Imagen blogin yhteyteen. Hän kuitenkin päätti leimata yksityishenkilön Yleisradion etuoikeutetulla alustalla ”pitkäaikaiseksi häiriköksi”, vaikka nähtävissä on vain muutama toimittajan ulostuloja kritisoiva twiitti syksyn ajalta. Kysyttäessä, mitä hän tarkoittaa pitkäaikaisella häirinnällä, hän ei ole vastannut.
Kyllä se on masinoimista, jos Vesa lupaa tonnin palkkion sille, joka ”saa Sannan vastuuseen tempustaan”.
Mun nähdäkseni – kriisiviestinnän kouluttajana – Sannan oli pakko jatkaa blogissaan. Hänen oma FB-tilinsä ja Twitter-tilinsä on liian pieni tavoittamaan sitä määrää lukijoita, joka oli jo lukenut Nyt-liitteen ja iltapäivälehtien jutut. Eskaloiminen tehtiin jo Twitterissä ja Imagessa, ei alun perin Ylessä.
Mutta se on selvää, että mä en ole objektiivinen tarkkailija. Mä olen tosi usein kiusatun puolella.
En ymmärrä, miksi tuot tätä Vesaa typerine kommentteineen esille. En tiedä tyyppiä. Nähdäkseni tässä on kaksi relevanttia osapuolta, joista toinen yksityishenkilö ja toinen Yleisradion toimittaja.
En ole kriisiviestinnän kouluttaja, mutta nähdäkseni tämä yksityishenkilö ei käyttänyt Nytiö tai iltapäivälehtiä omina subjektiivisina alustoinaan, vaan toimitukset ottivat häneen yhteyttä. Tässä on vissi ero siihen, että toimittaja Sukkola käyttää Yleisradion nettisivua puhtaasti omana kommenttityökalunaan.
Kriisiviestinnän kouluttajana tietänet, että etulyöntiasema on melkoinen, mikäli voit tuutata eetteriin oman näkemyksesi ilman, että siinä on toimituksellisia välikäsiä välissä. Ja siitä on kyse. Valtasuhteista ja niiden väärinkäytöstä.
Tässä vaiheessa ollaan siirrytty siihen, että yksityishenkilön harjoittama ilkeämielinen satiiri on vaihtunut ko. yksityishenkilön leimaamiseen valtiollisen median, hyvin suuren vallan position, taholta. Uhri tässä on, mutta se ei todellakaan ole Ukkola.
Korjaan muutaman väärinkäsityksen:
1) Käsittääkseni kaikki Ylen blogit ovat esitsekattuja. Kukaan ei siis pääse tuuttaamaan omaa agendaansa ilman että joku Yleltä tsekkaa tekstin. Tämä tsekkaus on pakko tehdä, ettei vahingossa kukaan ylitä JSN:n suosituksia.
2) Jokainen käyttää mediaa subjektiivisena alustanaan, vaikka toimittaja ottaisi yhteyttä. Haastateltava kertoo aina oman kantansa, ja hänellä on siihen täysi oikeus.
3) Vesan kommentti on vain esimerkki joukkolynkkauksen voimasta. Ja siis tosi kurja sellainen.
1) & 2) On eri asia pyytää kollegalta tsekki ja julkaista sen jälkeen omin kätösin ja täysin omin näkökulmien tehty postaus maan suurimpaan mediaan, kuin tulla haastatelluksi. Haastateltuna et esitä, miten asia lopulta esitetään ja mitä kerrotaan. Vallan positio edelleen ihan eri levelillä.
3) Minusta kuulostaa siltä, että yrität saattaa episodin yksityishenkilöä vastuuseen muiden kommenteista. Hänellä ei voi olla mitään vastuuta siitä, mitä joku Vesa tai Esa asiasta sanoo.
Se on selvää, että kukaan ei ole vastuussa toisen tekemisistä.
Se nimenomaan on vaikeinta somelynkkauksissa. Jokainen ihminen saa sanoa mielipiteensä, ja on inhimillistä, että joskus hommat menevät yli. Yksittäinen tviittaaja on vain hiekanjyvänen, mutta niistä kaikista tulee tukahduttava hiekkamyrsky. Yksikään jyvänen ei ole vastuussa toisten jyvästen liikkeestä, ja silti yhteisvaikutus on tyrmäävä.
Mä peräänkuulutan vain sitä, että jokainen pysähtyisi katsomaan ympärilleen. Jos saman asian ovat sanoneet jo 30 ihmistä, niin onko hyödyllistä enää jatkaa? Vai kannattaisiko itse jo jättää puuttumatta, vaikka mieli tekisi?
Hänen oma FB-tilinsä on liian pieni tavoittamaan…jne. Miten olisi laskeutua tavallisen ihmisen tasolle, joka hän omassa asiassaan onkin, ja kirjoittaa asiastaan FB:hen JA sen jälkeen istua ja odottaa, että media siteeraa sitä sieltä? Näinhän tämä taviskin joutuu tekemään. Vai koittaako Ukkola olla tavis otettuaan yhteyttä taviksen työnantajaan ilman julkisuutta, mutta ei-tavis saatuaan kritiikkiä toiminnastaan taviksena?
Jos asiasta on uutisoitu jo isoissa medioissa, ei FB-sivu enää auta.
Myös tavallinen ihminen voi tehdä tämän saman. Jos hänen kimpussaan olisivat isot mediat ja lauma tviittaajia, hän voisi soittaa toimittajalle ja ehdottaa haastattelua.
Miten tämä asia tämän Katleena Kortesuon kavereihin liittyy. Eikö Katleenan kavereita saa kritisoida (muut kuin Katleena itse)? Erikoinen tapaus.
Ei, ei ollut mikään pakko. Ukkolan kirjoitus ei tuonut asiaan mitään uutta tietoa, ei mitään. Sen sijaan se toi jupakkaan mukaan instituution tuen, eli Ylen, jonka alustalla hän itsepuolustusmanifestinsa julkaisi. Aika monta korkeasti, tai vähän vähemmänkin, koulutettua ihmistä saa valjastaa taakseen, että se vastaisi ylen kokoista megalomaanista instituutiota. Sanna Ukkola ei ole tässä se, jota on kohdeltu väärin. Hannula on. Sanna Ukkolaa ei ole kiusattu, mutta Sanna Ukkola yritti aikaansaada Hannulalle huomattavaa henkilökohtaista haittaa ottamalla yhteyttä tämän esimieheen, joka ei liity asiaan millään tavalla.
Itse asiassa kriisiviestinnän sääntöjen mukaan ihmisen kannattaa julkistaa oma kantansa ja taustatiedot. Uutta tietoa olivat seuraavat:
– poliisin antama neuvo kolmannesta osapuolesta
– se, ettei potkuja haettu
– se, että kiusaamista oli enemmän kuin yhden tviitin verran.
Lisäksi pitää muistaa, että asiasta ovat uutisoineet myös monet mediat. Voimasuhteet eivät siis ole mitenkään absoluuttisesti Sannan puolella.
Poliisihan on itse kummeksunut tuota Ukkolan kertomaa ”poliisin antamaa neuvoa”. Lisäksi meillä on tällä hetkellä vain Ukkolan väittämä, ettei hän hakenut potkuja. Miksi hän sitten oli yhteydessä työnantajaan eikä esimerkiksi sanonut suoraan twiittaajalle asiasta?
Toinen asia erikseen on kiusaaminen määrittely. Sinä otat nyt selkeänä, että ilkeät twiitit ovat kiusaamista. Olisiko mielenkiintoista kuulla, millä perusteella näin on.
Meillä on rehtorin todistus, että Sannan meili ei hakenut potkuja. Rehtori on itse vahvistanut tämän. Sannan tavoite oli ilmeisesti katkaista kiusaaminen.
Tosi harvoin kiusattu ottaa itse yhteyttä kiusaajaan. Osa ei kehtaa, osa pelkää ja osa uskoo, että se on hyödytöntä. Sen sijaan oma esimies olisi voinut ottaa yhteyttä kiusaajaan.
Yleisesti ottaen kiusaaminen määritellään aina kohteen kokemuksen kautta. Tämä on käsittääkseni yleisesti hyväksytty kanta esimerkiksi työpaikka- ja koulukiusaamisen selvittelyssä: jos uhri kokee kiusaamista, hänen kokemuksensa otetaan aina todesta.
Tämä ei ole vielä mikään todiste. Hannulahan itse sanoi, että hänellä on järkevä työnantaja? Entä jos näin ei olisi ollut? Jos Hannulasta olisikin ollut työnantajalle pelkkiä kustannuksia, ja tässä olisi auennut väylä irtisanomiselle, vaikkakin perusteettomalle? Ja oletatko myös, että tässä vaikutti nimenomaan se, mitä Sanna Ukkola halusi? Että koska ei vaatinut potkuja, niin oh, niitä ei tullut, mutta jos olisi käskenyt reksiä irtisanomaan Hannulan, niin sitten tietty tämä olisi nyt työtön? Ei hyvää päivää….
Jos työnantaja olisi tehnyt laittoman irtisanomisen, hän olisi itse vastuussa siitä rikoksesta. Sanna ei ole mitenkään siihen yllyttänyt eikä sitä toivonut.
Tää voisi muuten olla uskottavaa, mutta Ukkola kysyi twitterissä Hannulalta varmennuksen Hannulan työnantajasta. Yhteys on ollut jo. Ja vastauksen saadessaan Ukkola totesi, että ”hienoa”.
Ukkola ei ole kirjaimellisesti vaatinut eroa, mutta ihan oikeasti, työnantajaa lähestytään sen takia, kun halutaan horjuttaa henkilön työsuhdetta. Etenkin silloin kun henkilön työsuhde ei ole ollut julkisesti näkyvillä vaan on vaatinut erikseen selvitystä ja varmistuksen.
Ukkola ei ole kuitenkaan millään tapaa tyhmä henkilö (vaikka voisi helposti argumentoida julkitulojen perusteella toisin), hän on varmasti ymmärtänyt miten esimiestä lähestyminen asiassa voi vaikuttaa työsuhteeseen.
Meillä on todisteena Sannan meili, jossa ei vaadita potkuja vaan pyydetään vain keskustelua. Lisäksi on olemassa lainsäädäntö, joka estää ihmisen irtisanomisen tällaisten yhteydenottojen takia.
Jos joku väittää, että Sannan motivaationa on ollut potkujen saaminen, se väite kertoo enemmän väittäjästä itsestään kuin tosiasioista.
Käsityksesi kiusaamisen määrittelystä menee harhaan. Se on totta, että kun uhri kokee kiusaamista, hänen kokemuksensa otetaan aina esimerkiksi työpaikkakiusaamista selvittäessä todesta. Sen lisäksi selvitetään, onko kyseessä toistuva, pitkään jatkuva ja systemaattinen kielteinen kohtelu, loukkaaminen, alistaminen ja/tai mitätöinti.
Työturvallisuuslaissa ei ole sanaa työpaikkakiusaaminen, vaan laissa käytetään sanoja häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu. Lain soveltamisoppaassa todetaan, että häirintä on esimerkiksi sanoin, toimin tai asentein loukkaavaa käyttäytymistä, joka jatkuvana ja säännöllisenä aiheuttaa haittaa tai vaaraa kohteen terveydelle.
Lisäksi on termi ”vastuuton työkäyttäytyminen”. Se ei ole varsinaisesti kiusaamista vaan tarkoittaa sellaista käyttäytymistä työyhteisössä, joka häiritsee ja vaikeuttaa työyhteisön toimintaa ja aiheuttaa mielipahaa, ärtymystä ja työmotivaation laskua muissa työyhteisön jäsenissä.
Lisätietoa työpaikkakiusaamisesta ja sen määrittelystä
https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyopaikkakiusaaminen/
Kiitos Taina kommentista!
Mä siis käytän kiusaaminen-sanaa siinä merkityksessä kuin Kielitoimiston sanakirja sitä käyttää: ”tehdä kiusaa, vaivata, piinata, rääkätä, ahdistella; harmittaa; olla kiusana, vastuksena.” Näistä merkityksistä nojaan eniten tuohon vaivaamiseen, harmin aiheuttamiseen ja ahdistavuuteen.
En ole juridiikan asiantuntija, joten yritän välttää lakitermejä.
Kaikki nuo henkilöt ovat tuttujasi. Whoop-de-doo.
Sanna Ukkola on lisäksi maan suurimman median toimittaja, joka pystyy omalla vallallaan saamaan kymmeniä tuhansia silmäpareja lukemaan tekstin jossa hän mustamaalaa henkilöä joka on kirjoittanut hänen julkisesta toiminnastaan ilkeän kriittisesti.
Lisäksi hän saa yhdellä puhelinsoitolla kyseisen henkilön työnantajan pitämään työpaikalla keskustelun tapahtumista, jotka eivät liity MITENKÄÄN työhön tai työpaikkaan.
Twiittaaja-opettajalla on twittertili.
Ukkolalla on de facto valtaa, jota hän käyttää näköjään häikäilemättä iskeäkseen niitä vastaan, joiden mielipide ja puhe hänestä ei häntä miellytä. Ensin hän iskee vyön alle, työnantajaan (ja HUOM, tämä tapahtui ENSIN, sitten Suvi Auvisen kolumni siitä että näin tapahtui, jossa oli päivänselvä, itsestään tapahtuva tulkinta tapahtuneesta, jota Image ei SYYSTÄ suostunut muuttamaan), sitten itkee kolumnissa että tämä kyseinen twiittaaja on ’nettihäirikkö’.
Tämä aikalinja ei nyt vaan tee Ukkolasta millään tavalla ’pahojen somekiusaajien’ uhria.
Se, että Ukkola on kaverisi tai facekaverisi, tai että seuraat häntä twitterissä, tai mikä ikinä teidän pintapuolinen suhteenne onkin, ei muuta sitä, että Ukkola käytti kiistatta hyväkseen yhteiskunnallista näkyvää asemaansa lyödäkseen yksityishenkilöä, joka kirjoitti hänen esiintymisestään julkisuudessa kriittisesti. Tästä häntä tuleekin kritisoida, ja näkisin että Ylen kannattaisi miettiä vähintään julkista anteeksipyyntöä Hannulalle, ja mahdollisesti Ukkolalle virallisen varoituksen antamista toimittajan ammattietiikan rikkomisesta.
Vesan ’vihjepalkinto’-twiitti oli mauton, mutta laillinen.
Nyt kannattaa katsoa aikajana:
1) Ensin tuli kiusaamistviittejä.
2) Sitten Sanna laittaa esimiehelle asiallisen viestin, jossa toivoo keskustelua, ei potkuja. (Tässä olisi ollut fiksumpaa pyytää omaa esimiestä puhumaan tviittaajalle, mutta ihminen ei aina pysty tekemään rationaalisia päätöksiä.)
3) Tässä vaiheessa Sanna ei siis ole eskaloinut keissiä, ei julkistanut sitä eikä maininnut tviittaajaa nimeltä julkisesti.
4) Tviittaaja itse julkistaa asian, ja tilanteesta ilmestyy myös blogipostaus Imagessa.
5) Twitterissä kymmenet riehaantuvat.
6) Sanna yrittää korjata postauksen faktavirheitä, mutta Image ei suostu.
7) Sannan on pakko kirjoittaa vastine julkisesti.
Huomaathan siis tapahtuman etenemisjärjestyksen? Sanna ei itse ole eskaloinut tilannetta, eikä hän ole itse maininnut tviittaajan nimeä julkisesti, ennen kuin tviittaaja ja Suvi tekivät sen itse.
Sori vaan, mutta tuo yhteydenotto työnantajalle on mielestäni sen tason massiivinen eskalaatio, että siinä kohdassa mennään jo ohi kaikesta mahdollisesta hyvästä uskosta.
Mitä syytä voi olla ottaa yhteyttä työnantajaan kuin koettaa hankkia henkilölle vaikeuksia?
Mitä ihmettä Ukkola voi kuvitella tapahtuvan, kun yksi maan tunnetuimmista mediahenkilöistä ottaa yhteyttä yksityishenkilön työnantajaan ja vaatii ’keskustelua’ nettikäyttäytymisestä?
Ukkolan perustelut tämän yhteydenoton syistä ovat olleet ontuvia ja vedonneet johonkin ’poliisin antamaan ohjeeseen’, jonka poliisi itsekin kiistää.
Tää nyt lähti lapasesta ihan oikeasti siinä, kun maan valtamedian tunnettu toimittaja sekaantuu piikikästä kritiikkiä esittäneen nettikirjoittelijan työelämään ilman mitään syytä.
Jos kyseessä oli virhe, hyvä. Semmoista sattuu. Virheet tunnustetaan ja niitä pyydetään anteeksi, ei kirjoitella sen jälkeen koko päivä artikkeleita Yleen siitä kuinka ollaan uhreja koko jutussa.
Mitä tuohon ’kiusaamiseen’ tulee, luin itse ne twiitit. Ihan oikeasti, niissä otetaan kaikissa kantaa sen hetken ajankohtaiseen Ukkolan ulostuloon, blogikirjoitukseen tai esitettyyn ohjelmaan. Ne ovat kritiikkiä, eivät henkilöönkäyvää nettikirjoittelua, kuten Ukkola itse väittää. Kritiikki voi, ja saa, olla piikikästä, sarkastista, parodioivaa.
Ukkola itse on esittänyt monta kertaa piikikästä ja pilkallista kritiikkiä erinäisiä asioita ja henkilöitä kohtaan, ja on myös esittänyt, että häntä ei saa kritisoida kritiikin esittämisestä vaan ’pitää kasvattaa paksumpi nahka’.
Sori, but not sorry. Ukkolan uskottavuus on nolla, ja hänen toimintansa on vähintään epäeettistä ja moraalisesti arveluttavaa. Pitäköön tunkkinsa.
Se on selvää, että ihan ekana olisi kannattanut olla yhteyksissä omaan työnantajaan. Mun oman kokemuksen mukaan kiusattu ei kuitenkaan aina pysty toimimaan loogisesti.
Mä en myöskään pysty ajattelemaan automaattisesti Sannan aikeista pahaa. Mun käsittääkseni tavoitteena oli vain saada kiusaaminen loppumaan. On aika ronski väite, että ”haluttiin potkut” tai ”haluttiin vaikeuksia”, koska todisteet puhuvat muuta. Myös rehtori on kuitannut Sannan meilin todenmukaiseksi.
Ööö…ajattelemaan Sannan aikeista pahaa? Ei kai tässä nyt siitä ole kyse, vaan että hän toimi VÄÄRIN. Hän käytti valtaansa täysin väärin, se tässä on ongelma. Vaikka hän olisi enkelin lailla ajatellut Hannulasta, niin kaikki mitä hän TEKI, tai siis 2 asiaa, olivat väärin. Eli yhteydenotto Hannulan työnantajaan ja valhe siitä, että Hannula on häntä pitkäaikaisesti häiriköinyt seuraaja.
Jes, siitä mä olen samaa mieltä, että yhteydenotto pomoon ei ollut fiksua.
Sen sijaan kiusaaminen on jatkunut jo kuukauden, eli kyseessä ei ole mikään yksittäinen teko.
Kirjoitit: ”1) Ensin tuli kiusaamistviittejä”.
Noita twiitteja ei voi irrottaa kontekstistaan ymmärtääkseen niiden luonteen, ja kuten täällä Tuuli jo hyvin selitti, kontekstissaan ne eivät ole kiusaamistwiittejä vaan kritiikkiä.
Ja asiasta tuli luonteeltaan julkinen, kun Ukkola otti yhteyttä twiittaajan työnantajaan; tuossa vaiheessa se siirtyi toiselle alustalle. Ja selvän julkisuuskynnyksen se ylitti vasta Ukkolan YLE:n blokissa. Siitä tuli kansallinen uutinen. Auvisen bloki on julkisuusarvoltaan varsin pieni.
Myös poliisin opastuksesta kirjoitat ikäänkuin et olisi lukenut poliisin omaa lausuntoa asiasta. Kolmas osapuoli ei ole jokin kolmas osapuoli vaan poliisi itse. se ei ole työnantaja, josta ”komisario Jarmo Heinonen sanoo, että poliisi ei tarkoita kolmannella osapuolella kenenkään työnantajaa vaan yleensä poliisia itseään…. Heinosen korviin kuulostaa vieraalta, että poliisi antaisi kiista- tai häirintätapauksessa ohjeen olla yhteydessä häiritsijän työnantajaan.
”Ei ihmisten siviilielämän kontrolli ole ensisijaisesti työnantajan tehtävä.””
Nyt vedät kyllä itse tässä listassa vähän mutkia suoriksi. Välistä puuttuu mm. kohta, jossa Ukkola tviittaa häiriköijälle selvitettyään omatoimisesti hänen työpaikkansa (Ja mainitsee hänen nimensä julkisesti twitterissä). Ukkola myös lähettää esimiehelle sähköpostin valta-asemansa takaa, YLE:n toimittajana. Ja kyllä Sanna yritti poistaa ”virheitä” Imagesta, mutta Imagen vastaus virheiden olemassaoloon oli aika tyhjentävä: valheellisisa väittämiä ei esitetty, ainoastaan kirjoittajan mielipide ja se kävi Auvisen tekstistä kyllä hyvin selväksi.
Se, että kysyy tviittaajalta tämän työnantajaa, ei ole relevantti keissin kannalta. Se on vain tiedonhakua, ei värittynyttä eikä ilkeää.
Mä olen sitä mieltä, että a) työhön liittyvät asiat hoidetaan ilman muuta työpostista mutta b) ensin olisi pitänyt jutella omalle pomolle, ei tviittaajan työnantajalle.
Kohdassa 3) Ukkola Eskaloi keissin. Sillä, kuka Hannulan työnanatajaan olisi ollut yhteydessä, ei ole merkitystä.
Mä puhuin siis julkisuuteen eskaloimisesta. Sen tekivät tviittaaja itse sekä Suvi.
Hyvin koostettu kirjoitus viimeisen 24 tunnin eskaloitumisesta Twitterissä.
Jokaisella meistä on tietty sietokyky tai piste, jossa kokee jonkin asian ikäväksi. Sosiaalisen median joukkolynkkays ja paheksunta vielä lisäävät harmistusta.
Muutenkin tuntuu siltä, että Sannan ja tämän twiittaajan väliseen kädenvääntöön osallistui lisää ”riitelijöitä”, jotka sitten veivät asian uudelle tasolle, eli lisäsivät bensaa liekkeihin kertomalla Sannan yhteydenotosta. Tulee mieleen joku naapurustoriita, johon sotkeentuu vielä kolmas naapuri levittämällä alkuperäisistä ihmisistä juttua kylällä.
Joo, tää on erinomainen esimerkki eskaloitumisesta, jossa joukko riehaantuu toimimaan vastoin omiakin periaatteitaan. En olisi ikinä uskonut Vesasta, että hän manaa palkkionmetsästäjiä paikalle.
Kansalaisen on syytäkin huolestua, jos Ylen toimittaja ottaa yhteyttä hänen työnantajaansa, mikä ei ole julkista tietoakaan ja väittää kansalaista pitkäaikaiseksi häiriköijäksi, kun se ei pidä paikkaansa. Toimittajien ylimielisyys olisi huvittavaa, ellei se olisi niin uskomatonta. Kansalaisella oli onneksi näköjään kanava, joka vertautuu edes jotenkin toimittajan omaamaan valtaan, ja hän sitä käytti. Eli Auvinen.
Työnantaja on julkinen tieto, koska tviittaaja itse sanoi työnantajansa kysyttäessä, ja tviittaajan nimi löytyy työpaikan sivuilta.
Mä itse en puhuisi pitkäkestoisesta häirinnästä, mutta kyllä mä näen sinnikästä kiusaamista, joka on jatkunut jo kuukauden.
Tässä ei nyt ehkä julkisella tarkoitettu tuota, että kysymykseen vastattaessa työpaikka tuli ilmi. Varmaan tässä nyt viitattiin siihen, että tätä tietoa ei ole ollut kyseisessä sos.mediassa eikä henkilö esiintynyt työnantajan edustajana.
Ja melko naivia on ajatella, etteikö työnantajaan yhteyttä ottamalla tavoiteltaisi negatiivisiä vaikutuksia. Ei välttämättä potkuja, mutta jonkinasteista näpäyttämistä. Itse kokisin myös tuollaisen äärimmäisen ahdistavana tekona siis että työnantajaani otettaisiin yhteyttä työhön liittymättömissä asioissa.
Jos tavoitteena on ollut kiusaamisen lopettaminen, niin silloin on toki näkökulmakysymys, olisiko vaikutus positiivinen vai negatiivinen. Itse kutsun sitä positiiviseksi vaikutukseksi.
Isoin epäkohta on kuitenkin se, että vihjailu potkujen tavoittelusta nosti mekkalan, ja juuri se vihjaus oli väärä.
En tiedä asiasta muuta, kuin mitä mediassa on pyöritelty ja Ukkolan facebook-keskustelut, joten otan kantaa vain siihen yksinkertaiseen asiaan, että Ukkola on ottanut yhteyttä tämän häntä nälvineen herran esimieheen. Se on minusta härskisti toimittu ja ainakin minulla tuli heti mieleen, mitä sillä on haettu. Häirintätapauksissa otetaan aina yhteyttä poliisiin ja uskoisin Ukkolan asemassa olevan henkilön tienneen tämän. Minun korvaani hänen kommenttinsa asian jälkeen ovat selittelyä. Olisi heti myöntänyt, että siinä kohtaa tuli virhe, käsi pystyyn.
Mä en kehota ottamaan yhteyttä poliisiin, koska rikosta ei ole tapahtunut. Mä en myöskään kehota ottamaan yhteyttä työnantajaan, mutta kiusattu ihminen ei aina pysty toimimaan rationaalisesti.
Nyt-liitteen haastattelussa kyseinen rehtori on nimenomaan todennut, että potkuja ei ole kukaan hakenut. Sen sijaan varmasti Sanna on toivonut, että joku saisi lopetettua kiusaamisen.
Näkemyksesi mukaan Ukkola on kiusattu. Mielestäni hänen valitsemansa journalistinen linja oikeuttaa hieman raflaavamman kommentoinninkin. Esimerkiksi inkkaripäähine oikeuttaa spekuloimaan, mitä provosoivaa Sanna seuraavaan lähetykseen päähänsä laittaa.
Kyllä Katleena olet väärillä jäljillä. Mitä oikeasti tapahtuisi, jos poliisi ulkoistaisi kiusaamisen tutkinnan ja selvittelyn ulkopuolisille? Millainen toinen säätelyjärjestelmä syntyisi, jos kaikki, jotka kokevat tulevansa kiusatuksi, ottaisivat yhteyttä työnantajiin? Sehän olisi mielivaltainen kaaos. Kyllä kysymys on siitä, että Ylen toimittajalla on näkyvässä asemassa iso vastuu toiminnastaan ja sitä valtaa ei voi käyttää väärin esimerkiksi painostamalla työnantajaa. Keskustelua toki voidaan käydä, miten väärin Ukkolaa on kohdeltu, mutta keskeinen pointti, mistä oikeasti on syytä hämmentyä, että YLE/toimittaja ottaa sellaisen vallan omiin käsiinsä, joka ei sille YKSISELITTEISESTI kuulu. Mitä se tarkoittaa tulevaisuudessa? Onko poliisilla YLEä koskevat omat sääntönsä ja YLE alkaa harjoittaa omanlaistaan rikosten selvittelymenettelyä??????
Mä en suosittele ottamaan yhteyttä työnantajaan. Se ei ole ihan kovin toimiva ratkaisu.
Lisäksi sun argumentoinnissa on nyt kaltevan pinnan virheargumentti: oletko ihan tosissasi sitä mieltä, että tämä keissi johtaa ”Ylen harjoittamaan omanlaiseensa rikosten selvittelymenettelyyn” ja ”poliisin omiin sääntöihin Yleä kohtaan”? Aika kaukaa haettu ajatus kyllä.
Mutta siihen mä kyllä kannustan, että kiusaamiseen yritetään ensin puuttua itse. Netti on täynnä törkyä, ja jos jokaisesta tehtäisiin rikosilmoitus, poliisin nettisivut kaatuisivat.
Kysymys ei ole siitä, että suositteletko jotakin vai et. Kysymys on toimintavasta, joka YLE:n kaltaisen instituutin edustajalta ei ole hyväksyttävää. Nyt-liitteessä poliisi avasi hyvin asiallisesti asiaa: poliisi ei kehota ottamaan työnantajaan yhteyttä. Tottakai esitin ajatukseni kärjistetysti, koska kieltämättä tulee mieleen, onko vastaisuudessa jokaisesta somekritiikistä seurauksena kritisoidun tahon yhteydenotto johonkin sattumanvaraiseen kolmanteen henkilöön (äitiin/työnantajaan/eläkeyhtiöön/Kelaan)? Edelleen YLE voi tietenkin avata oman toimittajansa tuntoja, mutta se ei yksipuolisesti voi julistaa ketään kiusaajaksi, aivan samoin kuin kenenkään ulkopuolisen on aivan tyhjänpäiväistä eritellä kuinka väärin tai oikein asiassa esitetyt tviitit olivat ja kuka teki väärin tai oikein missäkin vaiheessa (kuten ylläolevassa kirjoituksessasi). Jos YLE hyväksyy sen, että toimittajat voivat hoitaa asiansa nk. oman käden oikeudella, se on tietenkin vallan väärinkäyttöä, ja YLE:ltä organisaationa aivan pöyristyttävää (kiusaamistilanteita koskevien) käytäntöjen puutetta. YLEn toimittajan asemassa olevan tekemisiä tietenkin katsotaan ja pitääkin katsoa tarkemmin kuin jonkin muun tahon.
Yle on jo ottanut kantaa siihen, että jatkossa tällaiset tilanteet siirtyvät esimiesten vastuulle. (Heidän huolenaan on tietenkin työntekijöiden jaksaminen.) Keinot varmasti vaihtelevat eri tapauksissa.
Ja se on selvää, että poliisi ei kehota ottamaan yhteyttä nimenomaan työnantajaan.
Muistathan, että somekrittiikki ja somekiusaaminen ovat kaksi eri asiaa? Kritiikki kohdistuu tekoihin, ja sitä pitää sietää. Kiusaaminen kohdistuu henkilöön, eikä sitä tarvitse sietää.
Jos halutaan pohtia somekritiikin ja somekiusaamisen eroja,ei ole mitään syytä keskittyä juuri näihin tviitteihin. Saat asian kuulostamaan siltä, että KOSKA on kysymys KIUSAAMISESTA , niin se OIKEUTTAA viime kädessä ottamaan yhteyttä työnantajaan. (Ja oliko tässä kysymys kiusaamisesta, siitä ollaan kahta mieltä, mielenkiintoinen kysymys on, kenellä on oikeus päättää tässä asiassa, kummasta on kysymys.)
Itse en ota kantaa kiusaamisasiaan, koska minulla ei ole ensi käden tietoa tapahtumista, ja kiusaamisen ja kriitiikin rajanveto ovat niin kompleksisia asioita (vaikka niiden ei pitäisi olla), etten usko omaavani sellaista näkemystä asiasta, jotta voisin jotain sanoa. Kommentoin ainoastaan toimintamallia, jossa somekiistoja ratkotaan ”oman käden oikeudella”. (Näitähän on, milloin Odinit, milloin mikäkin…) Yle ja omankäden oikeus soundaa erityisen huonosti yhteen.
YLEn Pihlajamäki myös viittasi poliisin ohjeistukseen, todeten että Ukkola oli toiminut ohjeistuksen mukaisesti. YLE:n toiminnalta pitää odottaa parempaa, esimiestasolla täytyy olla parempaa ymmärrystä siitä, miten kritiikin/kiusaamisen sattuessa toimitaan – tai edes, mikä on omien ohjeistuksen sisältö.
Katriina, nyt sä et ole lukenut mun kommentteja ollenkaan. Mä olen sanonut jo moneen otteeseen, että työnantajan kontaktointi oli tyhmää.
Kyllä sinä kommenttien alussa olit ihan sitä mieltä. Ja vielä sitä, että Ylen olisi se kuulunut tehdä.
Mun mielestä Sannan esimiehen olisi pitänyt tehdä yhteydenotto. Se sitten jää hänen harkintaansa, keneen se yhteydenotto kohdistuu. Mä itse kallistun puntaroinnin jälkeen siihen, että Sannan pomon olisi pitänyt kontaktoida kiusaaja, mutta toisaalta mä en tunne kaikkia jutun taustatietoja. Ehkä olisi ollut jokin syy, jonka vuoksi yhteydenotto kiusaajan pomoon olisi ollut perusteltua.
Luettuani tämän tekstin ja kommentit, voin sanoa näin ulkopuolisen silmin, että on teillä ongelmat. Tässä on niin puurot ja vellit sekaisin, kuin olla ja voi. Aivan tyhjänpäiväistä mielensäpahoittamista ja tuntuu, että voittaja on se, kenen mieli hyväksytään eniten järkkyneeksi. Meille on annettu sananvapaus ja meille on annettu järki. Nämä kun yhdistää, niin ymmärtää, että jos sitä ärsykettä kaipaa, niin sitä yleisesti ottaen saa. En ole parempi ihminen kuin kukaan muukaan, enkä halua sellaista jalustaa kenellekään. Ei voittaja ole se, joka argumentoi parhaiten. Voittaja on se, joka selviää elämästä hengissä. No, loput voi päätellä…
Oletko aivan varma ettet nyt itse ole maalittamassa tatä twiittaukseen syyllistynyttä Teroa?
Mä en ole maininnut kyseisen henkilön nimeä. Muut tahot ovat kyllä maininneet, mutta se on heidän ratkaisunsa.
Mitä mä yhtään Twitteristä näen, niin kyseistä tviittaajaa ei siellä juuri solvata, vaan kannustetaan.
Kaikki lähti sulkapäähineestä. Siis ei yhtään mistään. Eivätkö pikkupojat saa enää leikkiä inkkaria ja länkkäriä? Onko cowboy-hattu sekin USA:n valkoisen maalaisväestön dissaamista? Kukaan, siis ei kukaan järkevä ihminen ajattele mitään päähinettä alistamisena. Onko Vietnamista ostettu matalan kartion muotoinen hattu loukkaus? Miksi koko läntinen maailma on täynnä puolestaloukkaantujia ja tällainen on ilmiönä vieläpä hyvin uusi ja ihan keksimällä keksitty.
Mä ymmärrän kulttuurisen omimisen käsitteen osittain:
1) Se on kulttuurista omimista ja vähän tyhmää käytöstä, jos valtaväestön edustaja käyttää sen vähemmistön tunnuksia, joita kyseinen valtaväestö on alistanut. Siis jenkin ei ole korrektia käyttää sulkapäähinettä, eikä suomalaisen ole korrektia käyttää saamelaispukuja.
2) Sen sijaan sitä en ymmärrä, että omimisen käsite siirretään toiseen kulttuuriin. Suomalaiset eivät ole alistaneet Amerikan alkuperäiskansoja, joten sulkapäähine Pressiklubissa ei ole mikään tarkoituksellinen vähättely – varsinkin kun asiasta nimenomaan keskusteltiin, eikä väitetty suoraan että ”tietenkin tätä saa käyttää kuka tahansa ja koska tahansa”.
Mitä ihmeen kulttuurista omimista? Kaukana ei ole sekään, että suomalainen ei voi elokuvassa esittää venäläistä vaikka ei sanoisikaan mitään. Suomalaisten kohdistama alistaminen saamelaisiin on hyvin uusi teoria eikä kukaan inkkaripäähinettä pidä päässään mistään alistussyystä vaan siksi, että se on siistin näköinen. Lasten leikeissä se inkkari oli ovela ja värikkäästi pukeutunut, ei mikään vitsi. Minulla oli lapsena Lapin malliin kudottu villapaita ja neljän tuulen lakki jotka olivat värikkäitä ja nättejä. Ei niitä sen takia pidetty että oltaisiin näytetty valtaa yhtään kenellekään.
Nykyään suorastaan kilpaillaan sillä ketä on eniten ns. alistettu vaikka siitä ei olisi minkäänlaista näyttöä. Uhriposition arvo on huikea ja ainoa kellä sitä ei ole on valkoinen heteromies, myös valkoinen heteronainen jos on sellaisen kaveri.
Mä tiedostan hyvin noi ongelmat, mutta tällä kertaa me ei puhuta kulttuurisesta omimisesta. (Mä voin joskus toiste kirjoittaa siitä.)
Sen sijaan me puhutaan nyt joukkolynkkauksesta, joka on aika pelottava ilmiö.
Toisaalta, nämä asiat pitäisi saada oikeaan mittasuhteeseen. Nyt ”some kuohuu” aina jos muutama, noin 20-30 päivystävää ammattivasemmistolaista keskenään twiittailee jostain.
Mietipä ihan vaan sitä, mitä toimittajat tekevät päivittäin. Mielipiteillään saavat mahdollisuuden koskettaa tai jopa muokata miljoonankin ihmisen ajatuksia. Sitten somessa parisataatuhatta ihmistä kommentoi, niin toimittaja ottaa kaiken henkilökohtaisesti. Ettekö te ennen tienneet, ettei kaikki hymisekään median ääressä? Vai mikä tässä on ongelma?
Nyt sä sekoitat kaksi eri asiaa: ajatusten muokkaamisen ja niihin vaikuttamisen sekä henkilöönkäyvän kiusaamisen.
Kiusaamista mä en halua katsoa, varsinkaan silloin kun se menee joukkolynkkaukseksi ja palkkionmetsästäjien koolle kutsumiseksi.
Missä maailmassa mahdat elää Katleena Kortesuo, jos olet sitä mieltä että suomalaiset eivät ole alistaneet intiaaneja? Se, ettet sinä sitä ymmärrä ei tarkoita etteikö se olisi totta. Kuulumme valitettavasti lähes kaikki länsimaissa niihin ihmisiin, jotka aivan tyytyväisinä nauttivat erilaisista amerikkalaisen kulttuurin tuotoksista = asioista jotka ovat syntyneet intiaaneilta ryöstetyllä alueella. On jännä miten koko ajan jää jalkoihin se tosiasia, että Ukkola laittoi väärän päähineen päähänsä eikä tunnu edes ymmärtävän toimineensa väärin. Onkohan odotettavissa burkha tai vastaava kokeilu myös? Vai onko toimittajalla kuitenkin edes vähän itsesuojeluvaistoa jäljellä.
Nyt sä puhut valtavan pitkistä syy-seuraus-harppaus-ketjuista. Ensinnäkään nykysuomalaisella ei ole osaa eikä arpaa Amerikan alkuperäiskansojen riistämiseen. Kollektiivinen syyllisyys ei auta ketään, vaikka sitä usein vaaditaankin. Toisekseen sä et mitenkään pysty osoittamaan, että meidän suomalaisten nykyinen vauraus johtuisi *nimenomaan* Amerikan alkuperäiskansojen hyväksikäytöstä. Tuossa päättelyketjussa on oiottu pari mutkaa ja Atlantin valtameri.
(Poistin muuten tästä välistä erään kiroilevan kommentin, jossa rinnastettiin Sannan käyttämä sulkapäähine ja oikeasti tapahtunut raiskaus jenkeissä. Sekin oli niin pitkä logiikkaharppaus, että argumentointi ei enää toimi.)
Se omiminen kattaa suomalaisen keissinkin — ei suomalaisella ole YHTÄÄN sen enempää oikeutta sitä pukua kiskoa päälle, koska SULKAPÄÄHINEEN MERKITYS ON ENEMMÄN KUIN PELKKÄ VAATE.
Suuri osa tästä tyrmistyneestä ja Ukkolalle närkästyneestä joukosta on tätä mieltä.
Haluatko, että lähden kaivamaan kommentteja mun natiivitutuilta, siis voin mä katsoa et miten esim. Lakota- ja Dakota-heimojen edustajat vaikka reagois tähän? Vai riittäiskö tuo aikaisemmin linkkaamani blogipostaus jo tässä?
Se, että sä löydät loukkaantujia jollekin ei-henkilöönkäyvälle asialle, ei tarkoita sitä että kyseinen asia olisi väärä. Muutenhan kuka tahansa voi aina ilmoittaa loukkaantuvansa mistä tahansa, ja sillä perusteella ilmiö X pitäisi kieltää.
Suomalaisella on oikeus pukeutua miten haluaa, paitsi jos pukeutuu virka-asuun(poliisi, pelastustoimi).
Oikeus liittyy lakiin. Moraali ja oikeudentunto ovat eri asioita, enkä puutu niihin.
Hyvä tarkennus. 🙂
Ehdottomasti samaa mieltä kuin Katleena. Ensiksikin. En ole kuullut yhdenkään intiaanin korvaansa loksuttavan tuolle naurettavalle päähinekeissille ja tuskin yksikään asiasta tietoinen siitä olisi moksiskaan, mutta tiedostava paremmista ihmisistä koostuva sarjaloukkaantuja yhteisömme on välittömästi kärppänä paikalla riitaa haastamassa ja maalittamassa. Täysin osattomina koko päähineeseen ja sen historiaan. Jotenkin jäänyt koko asiasta maku, että on haistettu veri ja päästy hyökkäämään väärän ihmisen kanssa suhteessa olevaan henkilöön. Takuulla asiasta EI ikinä kuunaan olisi tullut näin massiivista henkilöön menevää masinointikampanjaa jos puolison sukunimi ei olisi Turkkila.
Mä vähän pelkään samaa: Sanna on mennyt naimisiin väärän miehen kanssa.
Facebookissa Atik Ismailin julkisella sivulla ihmiset jo ruotivat myös Sannan äidin ja isän väärät teot, eikä Ismail puuttunut kohtuuttomuuksiin mitenkään. Aika helkutin surullista.
Mä en ainakaan ollut ikinä kuullutkaan Ukkolan kumppanin nimeä, vaan pöyristyin ihan noista ongelmista liittyen hänen tekemisiinsä Ylen arvovaltaisena toimittajana.
Se on tosi hyvä juttu, koska yllättävän moni tuomitsee Sannan hänen puolisonsa ja jopa äitinsä takia. Tätä tapahtuu Atik Ismailin julkisessa Facebook-päivityksessä.
Niin, toimittaja sattuu jakamaan sielunkumppanuuden puoluelehden päätoimittajan kanssa jonka aviisi ainoana maassa ei ole sitoutunut JSN:ään eikä kuulu sihen. Hmm…
Älä koskaan arvostele ihmisen tekoja hänen puolisonsa tekojen vuoksi.
Omituisinta on, että Facebookissa Atik Ismailin seinällä mukaan on vedetty jopa Sannan vanhemmat. Jos jokainen meistä on vastuussa myös perheenjäsentensä teoista, tästä maasta löytyy tasan nolla viatonta ihmistä.
Nyt et Katleena vastannut Santerin esittämään kritiikkiin, vaan puhut aidan seipäistä. Ei siihen voi vastata esim. sillä, milloin tviittaajan nimi on tullut julki.
Lue Santerin kommentti uudelleen, ajatuksella. Toivottavasti vielä pakitat lausunnoissasi, sillä muuten on kyllä sinunkin uskottavuutesi mennyttä tämän jupakan myötä.
Nyt mä olen tosi pahoillani: kommentteja tulee niin paljon, etten itsekään pysy kärryillä. Sanotko äkkiä, mihin mä en vastannut?
Tähän Santerin kommenttiin viittasin:
Santeri 10.10.2017 21:03 #80
”Sen sijaan se ei ole OK, että yksi ihminen maalitetaan näin voimakkaasti ja että joukkovoimat valjastetaan yksittäisen toimittajan kimppuun.”
Herranjumala, ketä tässä maalitetaan ja millä voimalla? Sanna Ukkola käytti henkilökohtaisessa jupakassaan hyväkseen työnantajansa Yleisradion – maamme suurimman median – alustaa ja yhdessä Yleisradion etiikkapäällikön kanssa maalaa vastapuolesta ”häirikköä”. Sen lisäksi, että yritti saada vastapuolen ongelmiin työpaikallaan (eli yritti horjuttaa tämän elantoa). Tämä ei voi olla OK.
Vastapuoli on yksityishenkilö. Se, että hänen asiansa sai taakseen ison osan ihmisiä, ei oikeuta Sanna Ukkolaa ja Yleä massamedian voimalla leimata häntä yhtään miksikään ilman todisteita (muutama twiitti, joissa kritisoidaan julkisia ulostuloja ei ole mitään häirintää ja se, että twiitissä mainitaan vaikka Michael Jackson ei tarkoita, että twiitti on lähetetty MJ:lle).
Tässä potkitaan nyt alaspäin. Se ei ole ikinä oikein. Postauksestasi todellakin näkyy, että se käsittelee kaveriasi.
Se on maalittamista, jos jostakusta luvataan tuhannen euron palkkio.
Muistathan, että nimen julkistamisen tekivät tviittaaja itse ja Suvi. Sen sijaan Sannan blogissa ei mainittu tviittaajaa nimeltä, joten se ei tule näkymään Google-hauissa.
Ainut kuka syyllistyy maalittamiseen on siis Linja-Aho mauttomalla postauksellaan josta on nyt onneksi saanut flakkia.
En usko, että Hannula on tätä pyytänyt. Tai Auvinen, vaan Linja-Aho on itse päättänyt niin tehdä, mutta jotenkin vaikutat rinnastavan nyt tämän koskemaan kaikkia, luoden mielikuvaa jossa Ukkola on masinoidun ryhmäkiusauksen kohteena, näin kärjistetysti.
Kun taasen toisaalla Yle on uutisoinut ikään kuin faktana, että Ukkola olisi juuri tältä henkilöltä kohdannut pitkäaikaista ja systemaattista häiriköintiä.
Ja sanotaan vielä kerran, kun tuntuu olevan helposti sivuutettavissa oleva asia; Hannula on kohdistanut kritiikin Ukkolan tekemisiin, ei itse Ukkolaan. Niinkuin itsekin myönsit toisaalla kommenteissa, että olet naureskellut kassamyyjän tekemisille, et henkilölle.
Tepsukka, minäkin sanon vielä kerran: tviittaajan kritiikki ei kohdistunut Sannan tekemisiin, vaan persoonaan. Tätä on nimen vääntely ja KKK-hupun ehdottelu. Kyse on alatyylisestä kiusasta.
Sitä en ole koskaan väittänyt, että tämä joukkolynkkaus olisi masinointia (paitsi Vesan tekemä maalitus). Sehän juuri on someraivossa pahinta: kukaan ei ole selkeä alkusyypää, mutta silti kaikki toimivat ilkeästi. Meno on kuin lintuparvessa, josta on mahdoton määrittää johtajaa, ja siitä huolimatta kaikki lentävät samaan suuntaan.
On heikko peruste julkaista jonkun nimi sen vuoksi, kun muut ovat tehneet niin aiemmin. Kyllä pitäisi olla jokin oma järkevä peruste. Jos sellainen on Ylellä ollut, se ei välity kyseisestä tekstistä. On myös erikoista, että samassa tiedotteessa, jossa on nimetty kyseinen henkilö, puhutaan Ylen työntekijän ”häirinnästä ja uhkailusta”. Häirinnästä ja uhkailusta ei kyllä ole näkynyt mitään viitettä. Ehkä ikävämpää jankkausta on ollut nähtävästi muutaman tviitin verran, mutta hieman ihmettelen, eikö toistuvasti rankasti kritisoivan ja provosoivan suurimman median toimittajan pitäisi kestää tuon verran suunsoittoa.
Se on aika helppo todeta ulkoapäin, että ”sun pitäisi kestää suunsoittoa”.
Jokainen kestää sitä aikansa (käsittääkseni Sanna kestänyt monta vuotta), mutta kukaan ei kestä ikuisesti. Mä en tiedä Sannan saamaa palautteen määrää, mutta todennäköisesti Pressiklubi on lisännyt sitä.
Nyt olisi tärkeää, että joukkoraivo tasaantuisi. On ihan OK väitellä siitä, oliko sulkapäähine fiksua vai ei tai oliko työnantajalle soitto fiksua vai ei, mutta kenellekään ei tarvitsisi ehdotella Ku Klux Klan -päähineitä.
Niin siis pakko ei ole ”kestää”, mutta hän käsitteli mittansä täyteen tulemisen väärin ollessaan julkisen palvelun arvovaltaa käyttävä toimittaja. Piste. Saa pahastua, silti ei saa tehdä väärin, tai sitten pyytää anteeksi, eikä jatka taviksen väärinkohtelua.
Joo, Sannan olisi kannattanut jutella esimiehelleen, joka olisi jutellut tviittaajan kanssa.
”Nyt kannattaa katsoa aikajana:
1) Ensin tuli kiusaamistviittejä.”
Jo kohdasta 1. lähtien argumentaatiosi on pielessä. Tässä on nyt moneen otteeseen yritetty avata, mikä on kiusaamista ja mitä toimittajan, tässä tapauksessa hyvin suurta julkista valtaa, käyttävän on vain työssään siedettävä. Mitä enemmän valtaa, sitä alttiimpi on pystyttävä olemaan kritiikille. Myös henkilöön menevälle. Ihan perusasioita.
Tuntuuko se kivalta? Ei varmasti, mutta Comes with the job, kuten Reijo Ruokanen jossain päin somea totesi.
Varsinainen Ukkolan tauti tämä, ettei vain voi missään kohtaa myöntää mokanneensa. Sinäkään.
Jos Sanna on kokenut kuukauden mittaan tulleet tviitit kiusaamisena, niin mä en oikein voi mennä sanomaan, että ”hei, kestä se”. Mun mielestä myöskään sä et voi sanoa sitä.
Tää on aika kiinnostavaa, että Sanna ei ilmeisesti saisi loukkaantua siitä, jos hänelle ehdotetaan päähän liimaa tai Ku Klux Klan -päähineen käyttöä.
Mun mielestä loukkaantuminen on ihan OK. Toki siitä ois ensin voinut puhua omalle esimiehelle.
Tarkennus, ne tviitit eivät ole Sannalle tulleet alkuperäisen tviittaajan toimesta ja ensimmäinenkin 7.10. kolmannen osapuolen kautta.
Se ei tee kiusaamisesta hyväksyttävää, että se tehdään selän takana.
Kyllä ehdottomasti voi sanoa. Hän on hei ylen toimittaja, paljon julkisesti esillä, omilla mielipiteillään, eikä pelkkänä uutistenlukijana, todellakin pitää kestää. Jos on burn out, sitä ei käsitellä tuollalailla. Häntä on oikeus kritisoida jopa ilkeästikin toimittajana.
Jes, se on ihan OK, että olet eri mieltä mun kanssa. Olet jo kirjoittanut 17 kommenttia asiasta.
Mun väite on, että kenenkään ei tarvitse sietää henkilöönmenevää kiusaamista, mutta kaikkien pitää sietää tekoihinsa kohdistuvaa kritiikkiä.
Ei tarvitse mukisematta kestää ja loukkaantuminen on ok, mutta mitä siitä on Ukkolan taholta seurannut, ei ole ok. Mutta maan suurimman median valjastaminen oman loukkaantumisen esiintuomiseen (vaikka joku bloggaaja, puoli somea jne. olisikin jo ilmaissut vastamielipiteensä) on vaan aika äärimmäinen teko, kun vastapuolena on joku opettaja Seinäjoelta. Ainakin se osoittaa edelleen huonoa harkintaa niin Ukkolalta kuin hänen esimieheltään. Luultavasti toiminta johtaa niin kanteluun JSN:oon kuin mahdollisesti kunnianloukkaussyytteeseen.
Ja sikäli kyllä pitäisi mukisematta kestää etenkin Ukkolan, joka on kirjoittanut ainakin pari kolumnia siitä, miten herkkänahkaisia nykyään ollaan ja poliittinen korrektius on mennyt liian pitkälle. Onhan tämä nyt häneltä tekopyhyyden huippu, väänteli sitä miten tahansa.
Ja jos on vuosia saanut huonoa palautetta, joka sitten ”katkaisee kamelin selän”, kyllä mä siinäkin kohtaa miettisin, mistä se palaute kumpuaa? Onko kenties siinä omassakin toiminnassa jotain parannettavaa?
Mäkin ole varma, että joku tekee kantelun JSN:ään, ja se on varmasti ihan hyvä.
Silti on pakko osoittaa sun logiikassa aukko: Sanna ei ole ”valjastanut maan suurinta mediaa oman loukkaantumisen esilletuomiseen”. Vielä kerran totean, että prosessi meni näin:
1) Sanna yritti lähestyä työnantajaa asiallisesti (mikä ei ollut fiksua, mutta hän siis EI valjastanut maan suurinta mediaa yhtään mihinkään.
2) Tviittaaja ja Image julkistivat asian ja tviittaajan nimen.
3) Sanna yritti saada oikaisua Imagen blogiin, koska sieltä sai väärän mielikuvan.
4) Image ei suostunut.
5) Vasta sitten Sanna kirjoitti Yleen blogipostauksen, eikä silloinkaan maininnut tviittaajan nimeä.
Mun nähdäkseni Ylen blogit olivat siis viimeinen keino korjata asiaa, ei ensimmäinen.
Onpa virkistävää olla kerrankin eri mieltä kanssasi, Katleena. 😉
Tuuli tuossa aika osuvasti avasi sen, mitä Tero on oikeasti twiitannut. Teron twiiteistä näkee, että ne ovat älykkään purevia ja ihan oikeasti osuvat arkoihin paikkoihin. Ja ilmankos Ukkola ne silloin kokeekin häiritsevinä, vaikka mielestäni ne tulisi nimenomaan lukea kritiikkinä Ukkolan julkisiin ulostuloihin ja mielipiteisiin – eli ihan normaalina yksityishenkilön toimintana mediavaikuttajan mielipiteisiin. Sillä tokihan Ukkolan tarkoitus onkin herättää keskustelua ja mielipiteitä blogeillaan ja provosoinneillaan.
Jos Tero laittaisi pystyyn äänestyksen, missä äänestettäisiin vaikkapa Suomen ruminta huoraa, niin siinä yhteydessä Ukkolan nimen mainitseminen olisi täysin asiatonta ja useaan kertaan toistuessa sen voisi jopa käsittää jonkunlaiseksi häirinnäksi. Vaikka silloinkaan häirintä ei mielestäni oikein edes kohdistu Ukkolaan, jos se on Teron oma twiitti, jota hän ei ole Ukkolalle erikseen lähettänyt häirintämielessä.
Ja jos kiinnitetään huomiota tosiaan tähän aikajärjestykseen, niin aika moni noista mainitsemistasi ”häiriköinneistä” on tapahtunut kohun jo alettua, mm. profiilin muokkaus ja pari uudelleentwiittausta. Eli aika laihaksi jää saldo ennen Ukkolan ylireagointia. Sen jälkeen kun Ukkola on ottanut yhteyttä Teron esimieheen, on mielestäni tilit tasattu häiriköinnin osalta sen verran vahvasti, että uudelleentwiittaukset ja vaikka pari uuttakin ivallista twiittiä olisi vähintäänkin perusteltua ja ymmärrettävää.
Kun noita Teron twiittejä tarkastelee objektiivisesti, niin onhan ne tietysti ikävää luettavaa ja kyllä niistä paistaa läpi, että Tero ei kovin korkealle arvosta Ukkolaa ja hänen mielipiteitään. Mutta ei muutama ironinen twiittaus nyt sentään häirinnän merkkejä täytä millään muotoa.
Ja vielä näistä julkisista alustoista. Ukkola perustelee yhteydenottoa esimieheen sillä, että Teron fb-profiilissa on kavereille näkyvissä työnantaja. Sekö tekee Terosta työnantajansa nimissä Twitterissä kirjoittelevan ja oikeuttaa yhteydenoton työnantajaan, vaikkei Twitterissä taida olla mitään mainintaa työnantajasta?
En mäkään suosittele yhteydenottoa työnantajaan. Mutta se on selvää, että Ku Klux Klan -päähineen ehdottelu ei ole mitään asiallista kritiikkiä.
Kirjoitat näin:
”2) Sen sijaan sitä en ymmärrä, että omimisen käsite siirretään toiseen kulttuuriin”
KKK-päähineen käyttö on juuri sitä toista kulttuuria. Meidän kulttuurissamme KKK:lla ei ole minkäänlaista roolia, kaikki on peräisin Hollywood-leffoista. KKK on 1920-luvun jälkeen ollut myös USA:ssa melko marginaalinen juttu. Sitä paitsi valkoinen huppu saattaa tarkoittaa vaikka tätä: http://gawker.com/5208256/in-spain-a-white-hood-doesnt-mean-what-you-think
Sannalle ei ehdotettu ”valkoista huppua”, vaan nimenomaan KKK-huppua.
Enkä mä siis syytäkään tviittaajaa kulttuurisesta omimisesta, vaan kiusaamisesta. Nyt sä sekoitat kaksi eri asiaa. Ei se ole kulttuurista omimista, jos ehdottelee toiselle Ku Klux Klan -huppua. Sen sijaan se on kyllä kiusaamista.
Kyllähän se Espanjan pappispiirien huppu on ihan identtinen KKK-hupun kanssa. Toisaalta, mikä ero muka KKK-hupulla ja inkkaripäähineellä on jos ne esitetään kontekstissa jossa asiaa vain kuvaillaan. Logiikallasi sanakirjassa ei saisi olla sanoja jotka voivat loukata jotakuta.
Miksei? Tuskin Ku Klux Klaanin päähineen käyttö tekee hänestä rasistia sen paremmin kuin intiaanipäähineen käyttö hänestä intiaania.
Jos tviittaaja ehdottelee Sannalle KKK-huppua, se on kiusaamista, koska samalla vihjataan, että ”sä olet aggressiivinen rasisti, joten sulle sopisi KKK-huppu”.
Sen sijaan jos joku olisi ehdottanut Sannalle sulkapäähineen käyttöä, se ei olisi mikään loukkaus.
On aika hurjaa, että rinnastat tosissasi etnisen vähemmistön kunniapäähineen ja rikollisjärjestön naamiopäähineen.
Asiallisen kritiikin ja häiriköinnin välillä on vielä iso alue. Vaikka en minäkään pidä noita twiittejä kovin asiallisena kritiikkinä, tuollaisesta huonolla maulla tehdystä kritiikistä on vielä matkaa sellaiseen häirintää, jonka perusteella Ukkolan teot olisi perusteltuja.
Mä en kutsuisi noita häirinnäksi, vaan mieluummin kiusaamiseksi. Se on selvää, että ihmiset reagoivat siihen eri tavoin.
Hyvä ja seikkaperäinen jäsennys. Törmäsin tähän ensimmäisenä Suvi Auvisen blogin kautta ja ihmettelin heti, kuinka henkilöön kohdistettu arvostelu oli nostettu jalustalle ja sen kirjoittaja uhriksi. Kuten itsekin mainitset, ei Ukkolakaan onnistunut toimissaan, muttei sen silti pitäisi sallia somen verbaalia lynkkausta, jota näissäkin kommenteissa huokuu.
https://blogit.savonsanomat.fi/mita-sita-tyhjaa/inkkaripaahine-yle-ja-aikuiset-lapset/
Hyvä puheenvuoro. Jussi Juhania kannattaa kuunnella.
Mietin vielä tuota edellä esittämääsi pointtia toiminnan ja metatoiminnan erosta. Eli että kriisiviestinnän asiantuntijana korostat sitä, mitä sulkapäähineen oli tarkoitus Pressiklubissa edustaa (kulttuurisen omimisen esimerkkiä jollain metatasolla)?
Todellisuus oli ilmeisesti kuitenkin se, miltä sulkahattu päässä virnuilevan Ukkolan kuva sosiaalisissa medioissa jaettuna näytti: ”lällällää, minä nauran teidän saamelaisten paheksunnalle ja vielä valtakunnan prime time -mediassa”. Ihan sama oliko Native Americans- vai saamelaisasu.
Eli, olettaakseni, kriisiviestinnän säännöillä: anteeksipyynnön paikka. Eikö?
Kyllä Ukkolan olisi pitänyt viestinnän ammattilaisena ns. ”see this coming”. Tai eikö Ylellä ole viestintäosastoa, joka voisi auttaa yksittäistä toimittajaa tällaisessa?
Muilta osin en yritäkään keissiä kommentoida, kun en edes Pressiklubin jaksoa nähnyt. Paitsi näkemättäkin nämä kaksi pointtia, joita monet jo ovat toistelleet:
1) skaalaero: Twiittaaja TH = yksilö. Juontaja SU = ei yksilö vaan Yleisradio. Ymmärrän toki että paskatulva toimittajille on äärimmäisen rankkaa ja epäreilua, mutta jälleen kerran pitää huomioida ammattilaisen vs. yksityishenkilön kestokyky.
2) twiittaaja TH:lla on kyllä mahdollisesti mopo karannut lapasesta.
Se on selvää, että kun otetaan valokuva toiminnasta ja metatoiminnasta, kuva näyttää täysin samalta, vaikka tekijän tarkoitus on ollut eri. Ilmiö on vähän sama kuin sitaatissa, joka on irrotettu asiayhteydestä.
Mä en tunne Ylen viestintäosastoa, joten en tiedä heidän rooliaan tässä.
Skaalaero oli juuri tuo mainitsemasi *tilanteen alussa*. Nyt vaakakuppi on heilahtanut toiseen suuntaan, ja joukkolynkkaus on käynnissä. Se ei ole millään mittapuulla fiksua.
Kyseinen ”kohutero” on kommentoinut Ukkolaan liittyviä juttuja ensimmäisen kerran 17.9.2017, eli olet löytänyt kaiken mitä löydettävissä on ja niin on kaikki muutkin. Haku Twitteristä toteutettu ajankohdasta 1.1.2015 alkaen hakusanoilla ukkola ja sannaukkola.
17.9.2017 vastauksena toisen henkilön twiittiin:
”Ei sellaista tasa-arvotekoa ettei Sanna Ukkola sitä vastustaisi.”
17.9.2017 twiitti: ”Lehtimies Sanna Ukkola #sanatpalamaan”.
26.9.2017 Äänestys Miss Helsingin kuvateemaksi, jossa yhtenä äänestysvaihtoehtona Sanna Ukkola.
27.9.2017 Twiittaus äänestystuloksesta:
”Kansa on puhunut! Ylivoimaisella äänten enemmistöllä seuraavien #MissHelsinki -kuvien teemaksi on valittu Sanna Ukkola.”
5.10.2017 Vastaus Jari Tervon twiittiin tekstillä:
”Miten Sanna Ukkola nyt erottaa ministeriöt toisistaan?
7.10.2017 Kohun nostanut päähineäänetys, eli mikä Ukkolan päähän seuraavaan lähetykseen?
8.10.2017 Twiittaus: ”Lupaan katsoa seuraavan #pressiklubi jos Sanna Ukkola syö McVeganin lähetyksessä.”
En valitettavasti voi ymmärtää miten nämä kommentit kukaan voi ymmärtää pitkäaikaiseksi häirinnäksi tai kiusaamiseksi sisältönsä osalta, varsinkaan kun näitä twiittejä ei ole lähetetty edes Ukkolalle. Twiittien ajankohdat ja asiatkin liittyvät oleellisesti Ukkolan julkiseen työhön Ylellä. Ymmärtääkseni Ukkola toimittajana on voinut vapaasti päättää kuinka käsittelee aiheita lähetyksissään tai kirjoituksissaan ja kuinka provosoivasti sen esim. tekee. Se että toteuttaa juttunsa provosoivasti nostaen kohun ja yksityishenkilö pistää äänestyksen käyntiin omassa Twitter-profiilissaan, jossa kysellään mikä olisi seuraavalla viikolla sopiva asia toimittajan päässä näyttää minusta satiiriselta kritiikiltä toimittajan tekoon. Ensimmäinenkään äänestys ei ole asiasta irrallinen.
Oikeustajuni sen sijaan antaa nyt ymmärtää, että Sanna Ukkolan sekä Ylen uutisointi tältä päivältä antavat Terolle hyvän syyn nostaa jo kunnianloukkaussyyte, eikä Teroa vastaan ole sellaista näyttöä mistä häntä voitaisiin syyttää. On aika ilmeistä että Sanna Ukkola on kuullut koko Terosta ensimmäisen kerran vasta 7.10.2017 kun hänet toisen twiittaajan toimesta merkittiin äänestyksestä käytyyn keskusteluun.
Listasi on hieman vajaa:
* 17.9. tviittaaja ehdottaa Tampereen yliopiston nimeksi ”Sannaukkolamies”.
* Yhdessä äänestyksessä tviittaaja ehdottaa eduskunnan puhemiehen nimeksi ”Sannaukkolamies”.
* Hän on lisäksi ritvannut kaksi muiden tekemää Sannaa halventavaa tviittiä.
Kaiken kaikkiaan negatiivisia mainintoja ja ritvauksia on ollut yli kymmenen kuukauden ajalla eli pari viikossa. Ei se nyt ihan ohimenevältäkään toiminnalta vaikuta.
Sekin pitää huomioida, että kyselyt ovat pahempia kuin pelkät tviitit, koska niissä kutsutaan oma seuraajakunta mukaan lällättelemään. Lopuksi tviittaaja vielä ritvaa ilkeilyn lopputulokset: erikeeperit sun muut.
Sillä ei ole mitään väliä, onko kiusaaja tägännyt Sannan. Kiusaaminen on kiusaamista, vaikka se tapahtuisi selän takana. (Osa ihmisistä on jopa sitä mieltä, etä selän takana kiusaaminen on pahempaa, koska uhrin on vaikeampi puolustautua.)
”Kaiken kaikkiaan negatiivisia mainintoja ja ritvauksia on ollut yli kymmenen kuukauden ajalla eli pari viikossa. Ei se nyt ihan ohimenevältäkään toiminnalta vaikuta.”
Nyt taisi tulla kirjoitushärö? Tuskin sentään yli kymmenen kuukauden ajalta ole kahdesti viikossa tapahtunut? Täähän tarkoittaisi sitten yli 80 twiittausta tuon kourallisen ja parin retwiittauksen sijaan. Vai onko tässä menty laskemaan jo kaikki Ukkolaa kritisoivat twiitit, joista Hannula on tykännyt?
Kun twitteriä tutkii, niin Hannula ei ole viestipäivämäärien perusteella edes kuukautta ”häiriköinyt” Ukkolaa.
Onko tulkintavirhe vaiko jotain salaisia tietoja asiasta?
Tepsukka, sä rytmitit mun lauseen väärin. Tviittejä on tullut *yli kymmenen*, ja kaikki yhden kuukauden ajalla. Siis pari viikossa.
Olen ymmärtänyt, että modernin feministisen teorian mukaan punch up / downin määrittämisessä sukupuolella on aivan olennainen rooli. Miehen pilkatessa naista lyödään aina ylhäältä alaspäin, yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.
Mä en ole viitsinyt vetää tuota korttia, mutta me voidaan tulkita tilanne myös intersektionaalisen feminismin kannalta:
1) Cis-heteromiesoletettu kiusaa naistoimittajaa kuukauden ajan.
2) Naistoimittaja yrittää saada kiusaamisen loppumaan, joskin väärin keinoin.
3) Toinen cis-heteromiesoletettu lupaa tuhannen euron palkkion, jos ”nainen saadaan vastuuseen”.
4) Someyhteisö on sitä mieltä, että ”naisen olisi pitänyt vain kestää”.
(Mä itse en siis näe valta-asetelmia sukupuolen mukaan, mutta on tosi kiinnostavaa, että nyt sitä ei myöskään tee yksikään vasemmistofeministi.)
Kovasti tämä nyt herättää keskustelua. Tosin kyseessä ei ole ensimmäinen kerta kun YLEn toimittaja käyttää koneistoa väärin ja ottaa yhteyttä kirjoittajan työnantajaan. Tosin ainoastaan tässä jälkimmäisessä tapauksessa siinä nähtiin anarkistien taholta jotain väärää.
paivanlehti.fi madventures-riku-rantala-syyttaa-satiirisivustoa-rikoksesta
Se on selvää, että ”oman puolen” toiminta näyttää usein hyvältä ja vastapuolen pahalta, vaikka molemmat tekisivät samoja asioita.
(Editoin tosta sun linkkiä, koska Päivän lehti ei ole mikään fiksu media, joten en halua sen linkkejä sivuilleni. Halutessaan ihmiset voivat googlata tuon.)
Tässä on nimenomaan kyse tuosta otsikossa esittämästäsi kysymyksestä, jota et kuitenkaan viitsi oikein analyyttisesti käsitellä.
Teron twiitit ovat ehdottoman kirvelevää henkilöön menevää satiiria. Huolimatta siitä, pitääkö niitä onnistuneina vai ei, on niiden laajemman kontekstin unohtaminen joko pöyristyttävää lukutaidon puutetta tai puolueellisuutta. Jokainen Teron twiitti ottaa kantaa Ukkolan ajankohtaisiin ulostuloihin – sekä Ukkolan esittämiin ajatuksiin että hänen provosoivaan tyyliinsä. Lisäksi on outoa, että puhut ”häiriköinnistä”, kun Tero ei ole pingannut Ukkolaa yhteenkään pisteliäistä twiiteistään. Häntä ei selvästi ole kiinnostanut ajautuuko tämä hänen harrastamansa satiiri Ukkolan nähtäväksi vai ei.
Olet lukuisissa kommenteissä käyttänyt Teron esittämiä vaihtoehtoja Ukkolan päähineistä tulevissa Pressiklubeissa esimerkkeinä siitä, että kyse todella on kiusaamisesta. Mistä tämä ajatus tulee? Miksi on niin ehdottoman tuomittavan loukkaavaa ehdottaa KKK-hupun käyttämistä seuraavassa ohjelmassa? Miksi ei tämä voisi olla yhtä lailla ’metateko’ kuin nyt nähty päähine? Ja se Erikeepperipullo. Ehkä Tero (ja vaihtoehtoa äänestäneet) näkisivät ohjelmassa mieluummin jonkun aivan muun kasvon kuin Ukkolan.
Pressiklubi kuuluu niihin Ylen ohjelmiin, joiden tarkoitus on herättää keskustelua. Myös Pressiklubi harrastaa henkilöön menevää satiiria. Olisi perin omituista, jos tätä ei saisi harrastaa ohjelman keulakuvasta ja hänen argumenteistaan.
Se on selvää, että ehdotus KKK-päähineen käytöstä on kiusaamista, koska kyseinen päähine edustaa väkivaltaista ja rasistista järjestöä. Silloin siis viitataan siihen, että Sanna olisi väkivaltainen ja rasistinen, ja tämä tehdään vielä julkisesti ja Twitter-äänestäjiä mukaan kutsuen. Siinä ollaan lähinnä koulukiusaamista, kun kutsutaan kavereita mukaan lällättelemään.
Mä voin joskus postata metateosta, niin saat kiinni siitä, mitä mä sillä tarkoitan. Metatoiminta tai metateko on sitä, että tehdään jokin asia esimerkin tai näytteen vuoksi, ei itse toiminnan takia. Esimerkiksi jalkapallovalmentaja voi näyttää, kuinka tehdään pukkaus kohti maalia, eikä silloin motiivina ole maali, vaan pukkauksen demonstroiminen.
Sillä ei ole mitään väliä, tapahtuuko kiusaaminen selän takana vai ei. Se ei tee kiusaamisesta neutraalia, että ”en mä tägännyt tähän ketään”.
Sanoit, ”Se on selvää, että ehdotus KKK-päähineen käytöstä on kiusaamista, koska kyseinen päähine edustaa väkivaltaista ja rasistista järjestöä.”
Mielestäni tämä ehdotus ei juurikaan eroa järkyttävyydessään siitä, että valkoinen henkilö pitää intiaanipäähinettä päässään valtakunnan mediassa eikä pahoittele virhettään myöhemmin. Kun valkoinen henkilö pukeutuu intiaanipäähineeseen, siinä virnuillaan vuosisatojen väkivallalle, rasismille, ihmisten siirtämiselle kotimailtaan, sekä teoille, joita voidaan hyvin luonnehtia kansanmurhiksi (esim. Kyynelten tie). KKK-päähinen käytöllä vihjailu on mielestäni melko pientä tämän rinnalla, ja vihjailu siitä, että ”Sanna olisi väkivaltainen ja rasistinen” noh… vaikuttaisi aika osuvalta, kun en henkilöä muuten tunne.
Jännä että toinen asia on kiusaamista ja toinen metakeskustelua.
Aa, mun täytynee avata metatoiminnan käsitettä hieman. (Jos löydät tälle paremman termin, niin otan ilolla vastaan.)
Metatoiminta on toimintaa, jossa pyritään antamaan esimerkki tai näyte tietystä toiminnasta. Esimerkiksi minä saatan näyttää lapselleni, miten pakataan rinkka partioreissua varten. Silloin tavoitteena ei ole pakata rinkkaa, vaan antaa demonstraatio.
Sannan sulkapäähineen valinta oli näyte kulttuurisesta omimisesta: ”tällaista se on”. Siitä voi toki keskustella, oliko näyte tarpeellinen, mutta se oli joka tapauksessa näyte.
Sen sijaan KKK-päähineen ehdottelu ei ole näyte eikä esimerkki, vaan se on sanallista kiusaamista.
Ehdotus KKK-päähineen käytöstä ei ole kiusaamista vaan kritiikkiä. KKK-päähine on esimerkki toisesta päähineestä, jota nyt ei vaan kannata laittaa päähän vakavasti otettavassa televisio-ohjelmassa.
Täytyy sanoa, että toimittajaksi Ukkolalla on yllättävän huono medianlukutaito.
Mä olen tästä eri mieltä. Se ei ole kritiikkiä, jos vihjailee KKK-hupusta. Se on implisiittinen väite siitä, että Sanna olisi väkivaltainen rasisti ja hänelle sopisi KKK-huppu.
Siis viitataanko nyt jossain siihen, että Ukkola on nyt intiaani?
Jos intiaanipäähineen pitäminen on metateko, niin eikö samalla tavalla ole KKK-päähineen pitäminen? Jos kyse on siitä, että kuinka mauttomasti ja loukkaavasti saa pukeutua, niin eikö tuo KKK-päähine vaihtoehtona ole ihan asiallinen?
Miten metatekona eroaa se laittaako päähänsä neljantuulenhatun, gestapolakin vai intiaanipäähineen? Eikö kyse ole siitä, kuinka mauton tuo teko oli, eikä siitä, että KKK-hattua pitämällä Ukkola olisi rasisti tai intiaanipäähinettä pitämällä intiaani?
Aa, mun täytyy selvästikin avata metateon käsitettä.
Metateko on toimintaa, jonka tavoitteena on antaa esimerkki tai näyte aidosta toiminnasta. Esimerkiksi autokoulun opettaja saattaa näyttää parkkeeratussa autossa, miten tehdään pumppaava jarrutus jäällä. Silloin tavoitteena ei ole tehdä jarrutusta vaan demonstroida sitä.
Sulkapäähineen käyttö oli demonstraatio kulttuurisesta omimisesta. Siitä voi ilman muuta keskustella, oliko se fiksua, mutta joka tapauksessa se oli metateko.
Twiitin voi tulkita niin, että koska Sanna Ukkola selvästi haluaa koetella mauttomuuden rajoja julkisessa työssään, olisi loogiset jatkumot näille kokeiluille intiaanipäähineen jälkeen KKK-hattu jne. Sarkasmi on tosiaan vaikea laji. Harva onnistuu hyvin ja kaikkiin se ei uppoa. Jostain syystä Katleena haluaa nähdä Sannan tarkoitusperät vain ja ainoastaan vilpittömässä valossa ja twiittaajan pahassa.
Logiikkasi nyt kyllä ontuu: etnisen vähemmistön päähine ei ole samalla janalla kuin väkivaltaisen ja rasistisen järjestön päähine.
Itse en ihan heti kehtaisi rinnastaa sulkapäähinettä ja KKK-huppua.
Haluan nyt varmistaa että tajuan oikein. Jos totean kaveripiirilleni julkisesti ”minun mielestä Sanna Ukkola on idiootti” ja linkkaan siihen jonkun jutun Sanna Ukkolasta <– tuo on kiusaamista? Sellaista kiusaamista johon tulisi puuttua työnantajan taholta kun kyseessä on uutismedia?
Ilman muuta toisen haukkuminen on kiusaamista.
Sen sijaan siihen en ota kantaa, kenen pitäisi puuttua asiaan ja milloin. Jos tuollainen toiminta jatkuisi kuukauden ajan, järkevintä olisi, jos Sannan esimies ottaisi sinuun yhteyttä suoraan.
”Se on selvää, että ehdotus KKK-päähineen käytöstä on kiusaamista, koska kyseinen päähine edustaa väkivaltaista ja rasistista järjestöä. Silloin siis viitataan siihen, että Sanna olisi väkivaltainen ja rasistinen”
Tää on kyllä niin hämmentävä perustelu. Ilmeisesti aasinlakki ei ole kiusaamista, vaikka sillä selkeästi implikoidaan toisen olevan aasi.
Mutta kkk-huppu twitteräänestyksessä on kiusaamista, koska sen takia kuvitellaan Ukkolan olevan kkk-tyyppi?
En kuvittele. En myöskään kuvitellut Ukkolan olevan mitenkään erityisen ansioitunut ja yhteisölleen merkittävä henkilö kun käytti sulkapäähinettä.
Ettet nyt itse koe tuota kiusaamisena sen takia, kun tiedät kuka Ukkolan aviomies on?
Tietenkin myös aasinlakki on kiusaamista. Jos järjestäisin kyselyn, jossa Sannalle soviteltaisiin aasinlakkia, se olisi henkilöönkäyvää kiusaamista.
PS. Tämä asia ei liity mitenkään kenenkään perhesuhteisiin. Ei liity, eikä saa liittyä.
Siis minä aivan ehdottomasti toivon, että Ukkolan toiminnasta kannellaan JSN:ään, etenkin kohdasta, jossa hän leimaa Hannulan toiminnan pitkään jatkuneeksi häiriköinniksi. Onko myös ok kaivaa yksityisen ihmisen työpaikan nimi esiin ja kannella sinne Ylen toimittajana, että olen saanut ikävää kritiikkiä teillä töissä olevalta henkilöltä, asian liittymättä mitenkään henkilön työntekoon?
Kantelu olisi ihan hyvä juttu, jolloin asia saadaan selvitettyä.
Jolloin asia saadaan selvitettyä? Jos sinun näkemyksiäsi on uskominen, niin mahdollinen kantelu on turha. Oletko valmis muuttamaan käsitystäsi, jos tulee langettava? Jos tulee kunnianloukkaussyyte?
Jotta tästä asiasta viestinnän asiantuntija voisi jotain sanoa, pitäisi olla ymmärrys journalismin etiikasta ja journalistin ohjeista.
Ilman muuta mua kiinnostaa se tuomio tai päätös. JSN ei kovin helpolla anna langettavia, joten mun veikkaus on, ettei nytkään tule. (Ja toki voin olla väärässä. Ei olisi eka kerta, eikä viimeinenkään.)
JSN:n linjaukset ovat kyllä mun alaani, mutta lakiasiat eivät. Siksi mä en osaa ottaa mitään kantaa tuohon kunnianloukkausasiaan.
Vielä se, että mun silmissä tää vertautuu siihen, että äiti loukkaantuisi siitä, että hänen lapsensa on uhmaiässä ja syyttäisi lasta siitä. Lapsen oikeus on kiukutella uhmaiässä, äidin on velvollisuus kestää se. Kansalaisten oikeus on jopa olla ilkeitä vallankäyttäjille, ja näiden on kestettävä se. Vallankäyttäjän kun kannattaisi oppia tästä se, että hekin voivat nostattaa kansalaisissa raivon tunteita. Kansalaistenko vain on kestettävä se? Ei ole kysymys samanarvoisuudesta. Aivan naurettavaa selittää tätä toimittajalle, mutta ettehän te tajua tästä kuin oman puolenne. Luulisi edes teidän esimiesten tajuavan, mutta ei näemmä. Samaa sokeutta sielläkin. Ei ollut kyse Ukkolan mitan täyttymisestä sinänsä, se on hänen oikeutensa, vaan kaikesta mitä sen jälkeen hän teki. Kunnon äitikin menee eri huoneeseen ja laskee sataan. Jos silti loukkaa, kysyy itseltään, miksi minä annan uhmaikäisen loukata tunteitani?
Kai sä hahmotat, että mä en ole toimittaja vaan yrittäjä? Mulla ei siis ole esimiestä, etkä sä voi puhutella mua muodossa ”te toimittajat”.
Mun isoin pointti on se, että jokainen on oikeutettu raivon tunteisiin. Aikuinen ihminen ei kuitenkaan ole uhmaikäinen, joka ei pysty hallitsemaan tekojaan. Aikuinen ihminen on vastuussa teoistaan.
(Tää on kyllä hauskaa, että sä vertaat tätä kiusaajatviittaajaa uhmaikäiseen. Se on aika osuva vertaus.)
Ok, anteeksi, en hahmottanut, hyvä kun korjasit. En nyt ymmärrä, mistä vastuusta puhut. Olla vastuussa työnantajalleen siitä, mitä mieltä on Ukkolasta ja kuinka sen tuo esiin somessa? Siinä ei ollut sitten moitittavaa. Vastuussa Ukkolan tunteista? Itseasiassa jokainen on kylläkin vastuussa omista tunteistaan, eikä Ukkola saa tuollaisia henkilöitä ikinä vastaamaan tunteistaan, kannattaisi ehkä jäsentää se uralla jossain kohtaa aikaisemmin. Ei toimittaja voi noin toimia jonkun loukattua.
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan itselleen. Jokainen on myös vastuussa omista teoistaan sekä itselleen että muille.
Se oli Sannalta tyhmä teko, että hän otti yhteyttä tviittaajan esimieheen.
Silti myös tviittaaja on vastuussa kiusaamisestaan ja yllyttävistä kyselytviiteistä, joissa porukka lähtee innoissaan raksimaan ilkeitä vaihtoehtoja.
Yksikin teko, tässä tapauksessa tviitti, voi olla häirintää. Miksi tässä tapauksessa on eksyttiin laskemaan kertoja? Häirintä tarkoittaa paljon muutakin kuin jatkuvaa piinaavaa keskeyttämistä. Häirintä ei ole pelkästään määrällinen käsite, jo yksikin teko/lause sitä laatua voi täyttää häirinnän merkit ja olla sellainen, että se kannattaa ilmoittaa esimiehelle. Tässä tapauksessa ymmärrän, miksi ilmoittaa kannatti myös kiusaajan esimiehelle: opettajan ammatissa olevasta täytyy olla varma, ettei tämä kohtele oppilaitaan samalla tavoin.
Tämä on kyllä hyvä pointti. Yksikin ilkeily on jo kiusaamista.
Mä itse lähdin laskemaan määriä siksi, että Sanna oli puhunut pitkäkestoisuudesta, ja se piti todistaa.
Perustavanlaisena syynä koko keissiin saattaa olla Teron ja muunkin jengin turhautuminen Ruubenin Stillerin lähtöön Pressiklubista. Ruuben ironisella juontotyylillään klaarasi Pressiklubissa asian ja aiheen tuosta noin vaan mennen tullen, moni muu toimittaja ei samaan tule koskaan pystymään. Eli – Ruubenin saappaathan on siis todella isot täyttää. Taitaa kieliä siis koko kohu ensisijaisesti Rubenin lähdöstä Pk:sta.
Sekin on totta. Lisäksi Rubenin ja Sannan arvot ja persoonat ovat aika erilaisia, joten Ruben-fanit joutuvat varmasti pettymään.
Voisin kyllä kuvitella että perustavanlaatuinen syy tähän koko touhuun on se, että kansalla on vielä jonkinlaista MORAALINTAJUA sen suhteen, että miten _asioita_ hoidetaan ja _miten_ niitä ei hoideta.
Allekirjoittaneella ei ole mitään käryä S Ukkolasta, Ei koko pressiklubista, eikä mistään muustakaan henkilöihin liittyvistä poliittisista tahi sukupuolellisista olettamuksista….
Se, et tässä asiassa on käpy palanut niin monelta, johtuu ihan asianomaisen toimittajahenkilön täysin yleisen moraalitajunvastaisesta toiminnasta.
Sekä siitä, että käytetään verovaroin maksettua media-alustaa tämän hävettävän toiminnan jatkamiseen kirkkain otsin ja oikeamielisesti, harkitsemattakaan peiliinkatsomista, mokan myöntämistä ja anteeksipyyntöä.
T: yksi niistä ”somelynkkaajista”, joka muuten sattumoisin on ihan samanlainen tunteva hengittävä elävä yksilö kuin sinä, tai kuka tahansa muukin.
Se on selvää, että jokainen meistä on tunteva ja hengittävä yksilö. Isoin ongelma someraivossa onkin juuri se vahva tunneilmaisu: ihminen kokee tarpeelliseksi ilmaista tunteensa, vaikka samanlaisia tunteita olisi jo ilmaissut sata muuta. Yhteinen raivo vahvistaa oikeutuksen tunnetta, jolloin soppa lähtee helposti elämään omaa elämäänsä.
En osaa kyllä tulkita mitenkään päin tällaista tekstiä, jossa sekä puhut tuttavistasi julkisesti etunimillä että käytät vertauskuvaa toisiaan lyövistä lapsista.
Mihin pyrit tällä, mikä tämän postauksen tarkoitus on?
Anteeksi, jos olen ollut epäselvä.
Mun pointtina on huomauttaa ne neljä seikkaa, jotka tekstissäni esitin. Ne olivat jääneet liian vähälle huomiolle keissin media-analyysissä ja sen aiheuttamissa reaktioissa. Mun huomiot olivat siis seuraavat:
1) Yksilö on tärkein vähemmistö.
2) Kiusaamista oli enemmän kuin Suvi löysi.
3) Sanna ei yrittänyt saada kenellekään potkuja.
4) Valta-asetelmat voivat muuttua.
#57, mitä tarkoitit ”tollosti ja hassusti”, ethän mainitsemiasi vaatteita ja päähineitä? Ja kyllä, loukkaannuin, mikäli niin tarkoitit. Siinä tapauksessa se oli jo verrattavissa Ukkolaan, jollei pahempaa.
Mä siis puhuin asujen valinnasta. Siitä ajatusprosessista, joka saa ihmisen valitsemaan juuri tuon yhdistelmän.
Yritetään nyt pysyä asiassa eikä ehdoin tahdoin etsitä keinoja loukkaantua.
Olen kovin eri mieltä kanssasi. Ku Klux Klan -hupusta puhuminen on totta kai reteää kielenkäyttöä, mutta ei mitenkään 100% kohtuutonta, kun konteksti on se että Ukkola pyrkii mainstreamaamaan rasistien kulttuuriseen omimiseen liittyviä talking pointseja.
Hänellä on totta kai sananvapaus ja oikeus näin toimia, mutta niillä jotka pitävät sitä rasistisena ja typeränä meininkinä on yhtä lailla oikeus kertoa mielipiteensä, siitä huolimatta että se Ukkolaa (ja varmasti muitakin) ärsyttää.
Toiminnan kritisointi on eri asia kuin henkilöönkäyvä kiusaaminen. Esimerkiksi nimen vääntely ei ole fiksua kritiikkiä.
Mielipiteensä saa aina sanoa, mutta kritiikin pitää kohdistua tekoihin eikä mennä alatyylisyyksiin.
Sanna Ukkola ei itse hirveämmin antanut arvoa Elina Lepomäen omalle kokemukselle. https://yle.fi/uutiset/3-8957798 Jos provosoit itse, voi olettaa, että joku provosoituu. Esitetyt twiitit eivät ole kyllä kiusaamista. Mauttomia ehkä, niin on myös kikkelikortista puhuminen. Kaksoisstrandardit jyllää. Lisäksi en minäkään kyllä osta tuota selitystä (hätävalhetta?) ”poliisin antamista ohjeista”. Jos ohjetta on ihan oikeasti tulkittu noin pahantahtoisesti tahallaan väärin, tarkoitusperät eivät voi olla vilpittömät. Olet tosiaan selvästi kiusattavan puolella ja selvästi olet valinnut kumpaa pidät tässä keississä kiusattavana.
Teemu, se on ihan OK, jos olet mun kanssa eri mieltä.
Mä korostan, että mun postaus käsitteli nimenomaan valta-aseman kääntymistä. Sanna teki virheensä, mutta se ei enää ole fiksua, että kymmenet ihmiset ilkeilevät hänelle ja lupaavat tonnin palkkioita. Nyt Sanna on jo itse lynkattavana.
Tuossa disclaimerissa etäännytät itseäsi Ukkolasta. Kuitenkin 18.9. postauksestasi sukupuolittuneista ammattinimikkeistä, sanot Ukkolaa kaveriksesi. Onko hän kaverisi vai tuttusi? Jos hän on kaverisi, kipakka puolustelusi on ymmärrettävää, mutta esiintyminen neutraalina viestintämyrskyn tarkkailijana ei.
Mä tiedän, että ihmisillä on ”tuttu” ja ”kaveri” -sanojen kanssa erilaisia käsityksiä, joten juuri siksi mä avasin postauksen alussa tätä meidän tuntemista. Me siis ollaan Sannan kanssa käyty lounaalla ja siiderillä ohjelmien merkeissä. Jos oikein osaan laskea, niin neljän vuoden aikana lounaalla kahdesti ja siiderillä ehkä neljästi. Emme soittele toisillemme emmekä puhu perheistä. En siis ihan kutsuisi ystävyydeksi.
Mä käytän usein ”kaveri”-sanaa esimerkiksi mun nettikavereista, joita en ole koskaan edes tavannut. Sen takia sanoin myös Sannaa aiemmin kaveriksi. Nyt kuitenkin tajusin, että se saattaa aiheuttaa väärinkäsityksen: joku voi luulla ystävyydeksi.
Postaan vielä tämän Salla Vuorikosken jutun (Salla Vuorikosken FB). Minusta se on hyvä tiivistys asiasta, kunpa osaisin itse sanoa noin hyvin! Kommenttiin liittyi linkkaus YLE:n juttuun kiusaajan näkökulmasta.
SV:
”Pystyin olemaan yllättävän pitkään vauhkoontumatta ns. erikeeper-kohusta, vaikka siinä oli kiistatta monia vetäviä piirteitä aina intiaanipäähineistä alkaen. Homma lähti kuitenkin lapasesta siinä vaiheessa, kun näin tämän Ylen jutun. Vaikuttaa vahvasti siltä, että jutulla yritetään vain tehdä hätäpaikkausta siihen todennäköiseen skenaarioon, jossa Tero Hannula valittaa Julkisen sanan neuvostoon samanaikaisen kuulemisen laiminlyönnistä. Hannula totesi hetki sitten Twitterissä, että ”tää täytynee katsoa loppuun asti”.
Yle siis syytti Hannulaa pitkäkestoisesta häirinnästä sosiaalisen median kanavissa kysymättä hänen omaa kantaansa asiaan. On vaikea nähdä, että jälkikäteinen kuuleminen paikkaisi tätä puutetta: julkisuus on kiistatta kohteelle erittäin kielteistä. No, JSN ratkoo sitten, jos asia sinne asti saapuu.
Noin muuten. En pysty vähääkään ymmärtämään ratkaisua, että ison median isoa mediavaltaa käyttävä toimittaja lähtee ottamaan yhteyttä häntä kritisoineen ns. taviksen työnantajaan. Siis tilanteessa, jossa työnantajalla ei ole asiassa minkäänlaista roolia. Tilanteessa, jossa henkilö ei ole syyllistynyt uhkailuun tai muuhun vastaavaan toimintaan. Twiitit ovat edustaneet hyvin kärjekästä ja osin myös henkilöön menevää ilkeilyä, mutta mielestäni ne ovat täysin sananvapauden piirissä. Sananvapaus suojaa myös epäasiallisuuksia lain sallimissa rajoissa.
Ukkola pohti tänään kirjoituksessaan, että mitä sitten voi tehdä tällaisen henkilön suhteen, kun kyseessä ei kuitenkaan ole poliisiasia. Yksi aika selkeä vaihtoehto nähdäkseni on osallistua itse keskusteluun somessa, puhua henkilön kanssa suoraan. Tai jos ei siihen pysty, nostaa kädet pystyyn, antaa asian mennä. Tiedän omasta kokemuksesta, että välillä ikävät kommentit ottavat päähän, mutta semmoista se on. Toimittajien tehtävä on edistää ja tukea sananvapautta, ei nakertaa sitä pelottelemalla seinäjokelaisia opettajia.
Ehkä yhteydenotossa Hannulan työnantajaan on ollut kyse hetken harkitsemattomasta teosta. Niitäkin joskus sattuu. Nyt olisi jo voinut pahoitella tapahtunutta julkisesti ja jatkaa eteenpäin. Sen sijaan Yle valitsi tien, jossa sen toimittaja ensin syyttää Hannulaa pitkäkestoisesta häirinnästä ilman uskottavia todisteita ja väittää poliisin ohjeistaneen tähän omituiseen toimintatapaan (olemaan yhteydessä työnantajaan). Sitten pomo asettuu julkisesti toimittajan tueksi säestämään näitä syytöksiä. Päivän päätteeksi kuullaan syytösten kohdetta, minkä jälkeen pomo taputtelee homman toteamalla suurin piirtein, että ”näin näitä asioita koetaan”. Herranen aika, pitäähän siellä päällikköportaassa pystyä tekemään jonkinlainen analyysi siitä, onko kuutisen ilkeää twiittiä lähettänyt henkilö syyllistynyt häirintään vai ei. Olen tässä viime muinoin saanut niin paljon kuulla Ylen erityisen korkeasta eettisyyden tasosta, että pikkuisen enemmän odottaisin nyt tämän keissin käsittelyssä.”
Olen pettynyt sinuun Katleena, ylempänä sensuroit kommenttini:
Sinä ylempänä: ”Se on selvää, että poliisi ei ole suosittanut yhteydenottoa työnantajaan. Poliisi on suositellut ”kolmannen osapuolen näkemystä”, eikä Sanna ole ilmeisesti keksinyt muuta kuin työnantajan.”
Johon minä: Miksi poliisi suosittelisi ”kolmannen osapuolen näkemystä”, kun itse on juuri se kolmas osapuoli?
Ukkola keksii vain verukkeita.
– – – – –
Jos edelleen sensuroit kommenttini, se varmistaa sen että olet erityisen jäävi ja puolueellinen koko asian suhteen kirjoittamaan yhtään mitään.
En ole sensuroinut yhtään mitään. Jonossa on yhä 38 tsekkaamatonta kommenttia, joten viestisi on varmasti siellä. Odota rauhassa, kuten muutkin tekevät.
Jätän aina jälkeeni viestin, jos poistan kommentin. Viestissä on perustelut poistolle.
Mua vaan kummastuttaa, miten moni sinunkaltaisesi ammattilainenkin kaivaa omalla ammattitaidoillansa kuoppaansa koko Ukkola-keississä pönkittääkseen Ukkolan omaa egoa. Siellä on Twitterit kuin Facebookitkin täynnä paljon pahempaakin kamaa Ukkolasta, jolloin on perin kummallista, että jostain syystä tällainen suhteellisen harmiton irvileuka piti ottaa silmätikuksi. Voi kuinka se ”Sori, verensokeri oli alhaalla, lapsi huusi ja väsytti perkeleesti” on niin vaikea sanoa. Sinäkin joskus näin totesit, mutta miksi ihmeessä Ukkolan lapsellinen käyttäytyminen on poikkeus?
Ei sen puoleen, on tää teidän ”Vesi ei ole märkää” ja ”Hauki on kana”-räpiköinti ihan viihdyttävää settiä.
NP, älä turhaan ole halventava, vaan puhu asiasta. Jos jatkat tuolla linjalla, joudun lopettamaan sun kommenttien julkaisun.
(Ja jos siis mietit, mikä on halventavaa, niin verbi ”räpiköinti” sekä vihjaus siitä, että toimittajan joukkolynkkaus on sinusta viihdyttävää.)
Tää on niin tätä. Johdonmukaisuus, oikeudenmukaisuus, yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus sekä asioiden etäältä näkeminen ja yksittäisten, pienten ihmisten puolustaminen. Vaikeita asioita. Omasta mielestäni koko homma tiivistyy tosiaan tähän:
”Oma väitteeni on, että ideologian tai ilmiön kritisointi on aina sallitumpaa kuin yksilön kiusaaminen. Vertauskohta löytyy esimerkiksi koulumaailmasta. On täysin eri asia, jos joku huutaa välitunnilla ”kaikki keinujonossa seisovat ovat tyhmiä” kuin että ”3A-luokan Konsta on tyhmä”. Kohdistettu syytös on aina ilkeämpää kuin kollektiivinen teko. Yksilö on aina isoin vähemmistö.”
Oletetaan vielä vaikkapa että luokka 3A tai Konsta ovat ”pahoja” tyyppejä. Täydellä varmuudella. Luokka 3A on yhteistuumin tai Konsta on varastanut koulun kioskin kassan ja tuhlannut rahat. Ja nyt jää koko koululta kevätdisco väliin. Ilmeistä on että teko on ollut typerä, mutta saako tuon teon takia haukkua tyhmäksi, ehdottaa palkkiota sille joka pistää tyypit / tyypin häpeäpaaluun tai kenties uhata sakinhivutuksella koska ketuttaa niin paljon?
Miltä tuntuisi olla yksi noista 3A luokkalaisista tai vain pelkästään Konsta? 3A on tekonsa kanssa yhdessä, Konsta taas on täysin yksin. Kiusaa se on ryhmänkin kiusa, mutta kuten aiemmin todettu, yksilöön kohdistuva kiusa on erityisen paha. Kukaan ei puutu, kukaan ei sano että nyt riittää. Eikä kommentointi tosiaan välttämättä jää nimittelyksi, vaan saatetaan puuttua tekoon täysin liittymättömiin seikkoihin: sukupuoleen, ulkonäköön, varakkuuteen, perhesuhteisiin. Typerän teon tuomitseminen ja kritisointi on ihan eri asia kuin toisen ihmisen haukkuminen ja kiusaaminen.
Ja samalla kun olen sitä mieltä että julkisuudessa olevien henkilöiden, erityisesti poliitikkojen, pitäisi osata käyttäytyä ihmisiksi, en kuitenkaan ole sitä mieltä että kansalaisten velvollisuus olisi kiusata heitä kun he tekevät vääriä valintoja, käyttätyvät typerästi tai sanovat idioottimaisilta kuulostavia asioita. Ihmisten velvollisuus toisia ihmisiä kohtaan on käyttäytyä nätisti. Niin kuin toivoisi itseään kohtaan tehtävän, huomioiden sen että ihmiset ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Ja kiusaaminen on eri asia kuin kiusoittelu tai kritisointi. Omassa ulosannissa on parantamisen varaa jos toinen aina loukkaantuu siitä mitä sanot.
Mutta ehkä se ero tässä kohtaa minun ja niiden kohdalla jotka eivät tajua mikä on kiusaamista ja mikä ei, sekä mikä tekee siitä oikein erityisen pahan, on siinä koko ajattelun perustuksissa: en ajattele olevani pienempi ihminen tai alempana kuin opettaja, poliitikko, lääkäri, poliisi tai toimittaja. Olemme kaikki samalla viivalla vierekkäin. Joku kerta tuo ihminen saatta tulla kadulla vastaan. Saatat joutua pyytämään tältä apua, saatat joutua tulemaan toimeen tuon ihmisen kanssa. Saatat huomata että tällä ihmisellä on ihan tavallinen elämä, huolet, surut ja ilon aiheet. Ois aika p*skamaista yrittää selittää siinä kohtaa että läpällähän mä… en tajunnut että… vitsivitsi…
En automaattisesti ole koskaan totellut auktoriteettia ja olen aina jollain tapaa yrittänyt kyseenalaistaa sen jos joku taho on yrittänyt käyttää pelkkää auktoriteettiaan minua kohtaan. Lähtökohtana paljon parempi on toisten ihmisten kunnioitus ammatista, iästä tai sukupuolesta riippumatta. Ja vaikka esim. Trumppipilapiirrokset naurattavat enkä koskaan esiintyisi saamelaispuvussa / intiaanipäähineessä alkuperäiskansoja matkien, ei silti saa kiusata!
Ei saa hyökätä joukolla yhtä yksilöä vastaan, vaikka kuinka olisi oikeassa! Ei mikään ihme jos tuolla yksittäisellä kiusatulla nousee karvat pystyyn ja syntyy ylilyöntejä.
Erinomainen kiteytys, kiitos!
(Olin häveliään korrekti ja editoin hieman tuota käyttämääsi kirosanaa, koska yritän pitää keskustelun tyylillisesti laadukkaana.)
Vähän erikoista, että olet valmis pitämään Ukkolan päähinetempausta hyväksyttävänä metatekona. Se oli varmasti myös demonstroiva, mutta jo ohjelman alussa käy selväksi, että yksi vieraista ei suostunut yhteiskuvaan ja piti tätä loukkaavana valintana. Lisäksi ohjelmaa mainostettiin ennakkoon loukkaamisen rajojen koettelulla.
Paikalla ei myöskään ollut sen tahon edustajia, joiden alkuperäiseen loukkaantumiseen päähinevalinta viittaa. Loukkaantumiseen joka tässä pyritään toistamaan isommalla areenalla. Ukkola siis käytännössä avaa Pressiklubin tarkoituksellisella loukkauksella monia aiheesta välittäviä kohtaan, eikä tätä edustusta ole kutsuttu paikalle vaan myötäloukkaantujan rooliin on istutettu Li Andersson. Ainakin monikulttuurisuuden poistaminen Ylen strategiasta näkyy tässä hyvin, mutta en tiedä miten mielenkiintoisen aiheen käsittelyä palvelee keskustelun avaaminen loukkauksella.
Ukkolan tyyli myös hänen blogeissaan on erittäin kärkevä ja sitä on helppo pitää ilkeänäkin. Edellisessä hän esimerkiksi vertailee Aamulehden toimituksen käytäntöjä kirjarovioihin ja maalailee slippery slope -argumentoinnilla eri tavalla sukupuolten tasa-arvon edistämisestä ajattelemista idiotismiksi sekä huutelee jumalaa.
Kiusaamiseksi luokittelemasi kuittailevat tviitit eivät ole tyylilajiltaan sen hienompia, mutta ne eivät myöskään ole uhkailua, eivätkä kohdistu Ukkolan arkiseen elämään tai hänen lähipiiriinsä millään tavalla, vaan liittyvät puhtaasti tarkoituksella provoaviin ulostuloihin. Ilmeisesti näiden lisäksi myöskään mitään suoria yhteydenottoja ei ollut sen enempää henkilöön kuin hänen läheisiinsä.
Disclaimerisi huomioon ottaen tuntuu myös erikoiselta, että tämä tviittaaja, jota et itse tunne on selvästi mielestäsi kiusannut, mutta tuttusi yhteydenotto työnantajaan on ymmärrettävä virhe, koska kriisissä ihmiset eivät aina ole rationaalisia. Mielestäni tämä asiallinen ja suopea olettamus olisi kohtuullista laajentaa koskemaan myös tätä tviittailijaa, joka sentään on ilmeisesti myöntänyt, että tuli laitettua vähän ilkeästi. (toki mainitset lisäksi yhden mielestäsi kiusaavan tuttusi, mutta tässä kohdassa se vain sekoittaa sen arvioimista mikä yksittäisen tviittaajaan ja suurta valtaa käyttävän toimittajan välisessä suhteessa on kritiikkiä ja mikä kiusaamista, joka on tärkeä kysymys)
Oletko kriisiviestinnän asiantuntijana sitä mieltä, että Ukkolan kannattaisi myöntää tässä vaiheessa myös oman tekonsa typeryys vähintään tuon työnantajaan yhteydenottamisen kohdalla? Hän ei tätä ilmeisesti ole nähnyt tarpeelliseksi tehdä vaan on pysynyt kannassaan poliisin ohjeistuksen seuraamisesta.
Itse jään ainakin ihan mielenkiinnolla seuraamaan vaikuttaako tämä myös jotenkin Ukkolan tapaan kirjoittaa ja tehdä ohjelmaa.
Mä ymmärrän ja tiedostan, että ihmisillä on monesti eri käsitys kulttuurisesta omimisesta. Mä itse en pidä kovin vakavana asiana sulkapäähineen käyttöä.
Sekin on selvää, että työnantajalle kirjoittaminen ei ollut fiksua, kuten olen jo monesti todennut.
Veikkaan, että joku kantelee tästä JSN:lle, jolloin saamme nähdä sen kannan.
Ihanaa liibalaabaa tämä keskustelu mutta eikö nyt myönnettäsi ihan rehellisesti, että Sanna saa tietyltä aatesuunnalta röykkyytystä ihan sen takia, että on naimisissa Matias Turkkilan kanssa.
No näin mäkin pelkään. Ja se on vihoviimeistä, jos ihmistä aletaan arvottaa sen mukaan, kenen kanssa hän elää.
Olen pitkäaikainen blogisi lukija ja tämä ulostulo herättää siksi hämmennystä. Jos tätä tapahtumaketjua ajatellaan kriisiviestinnän kannalta, niin on selkeää, että Sannan olisi yksinkertaisesti pitänyt pyytää anteeksi sitä, että otti perusteettomasti yhteyttä twiittaajan työnantajaan. Tällöin keissi olisi ollut siinä.
Sen sijaan Sanna veti mukaan myös oman työnantajansa Ylen, ja nyt keissi on paisunut siihen, että ollaan kunnianloukkauksen ja julkisen toimijan etiikan äärellä.
On oudoksuttavaa, että vihjaat keskustelussa asian ytimen olevan siinä, että ihmiset eivät pidä Sannan puolisosta tai aatteesta. Täysin käsittämätöntä spekulointia, joka ainakin minun silmissäni murentaa sinun arvovaltaasi ei ainoastaan enää kriisiviestinnän vaan myös yleisesti viestinnän kouluttajana.
Juu, olen pettynyt, ja siltä varmasti kuulostan..
Se on ihan OK, että olet pettynyt. En pysty millään tuottamaan tyytyväisyyttä kaikille.
Jos keissi olisi päättynyt siihen, että Sannan meili julkaistiin ja jos faktat olisi korjattu oikein Imagen blogissa, olisin nimenomaan postannut analyysin siitä, mikä meni pieleen.
Nyt kuitenkin valta-asetelmat muuttuivat. Tämä postaukseni käsitteli joukkolynkkaamista ja sitä, että Imagen blogin jäi sellaisia väitteitä, jotka tuottivat vääriä mielikuvia.
(Ja siis se on fakta, että Sannan puoliso on tuotu esiin sekä Twitterissä että Facebookissa raskauttavana todisteena. On mahtavaa, että sä et kuulu näihin syyttäjiin, mutta näin on kuitenkin tehty.)
Näyttää että on kaikilla lähtenyt lapasesta. Mutta konteksti jossa Vesan twiitin voi ymmärtää on Amerikkalainen sananvapauden ja poliittisen korrektiuden kulttuurin välisessä taistelusta tulleet uutiset. Kun irtisanomissuoja on olematon niin väärän poliittisen mielipiteen ilmaiseminen netissä on johtanut jonkun ottamaan siitä herneen nenäänsä ja ottamaan yhteyttä työnantajaan ja kertomaan aiheesta ja koska työnantaja sattuu olemaan poliittisesti samaa mieltä työntekijä saa potkut. Ja kun tuollaisia uutisia saa kuulla riittämiin niin itselle kyllä nousee heti viha pintaan ja niska karvat pystyy kun kuulee jonkun ottaneen mitään yhteyttä jonkun työnantajaan jonkin nettipostauksen vuoksi.
Sitten mitä Teron postauksiin tulee, niin ne on loppujen lopuksi kohtuu kesyä kamaa. Paljon kiltimpää kuin nettipelien keskustelut. Ja myös paljon kiltimpää kuin kommunistien keskustelut yritysten johtohenkilöistä.
Ei sillä, en itse haluaisi nähdä tuollaista itsestäni. Mutta tuollaisten postauksien ilmaantuminen jonnekin jos on tuhansien ihmisien kanssa jatkuvasti julkisuudessa tekemisissä on odotettavaa koska tietty prosenttiosuus vain on sellaisia jotka trollaavat. Ja ainut järkevä suhtautuminen trolleihin on ”DO NOT FEED THE TROLLS”.
https://rationalwiki.org/wiki/Don't_feed_the_Troll
Itseäni hämmästyttää, kuinka kevyesti Suvi Auvisen rooli on tässä unohdettu. Hän sentään onnistui taitavasti triggeröimään ja paisuttamaan mielipahat toisella puolella somea niin, ettei vieläkään sinne asti näe.
Feministeistäkin osan roolittautumisesta tekisi mieli sanoa, mutta.
Keskustelu on pysynyt tosi asiallisena – kiitos kaikille!
Jouduin poistamaan tästä yhden ainoan kommentin, jossa oli vajottu ”kusi ja paska” -terminologiaan.
Jatkossa joudun kuitenkin olemaan entistä karsivampi moderoinnin kanssa, koska uusia näkökulmia ei juuri enää tule esille, enkä valitettavasti pysty käyttämään keskusteluun kokonaista työpäivää. Aina kun poistan kommentin, jätän kuitenkin siitä tiedon ja syyn poistolle.
Satiiri on nyt kuollut.
Poistin tästä ”Kysyjän” kaksi kommenttia, koska hän ei enää tuonut mitään uutta mutta hän alkoi olla kunnianloukkauksen rajamailla väitteissään. Olen jo julkaissut parikymmentä hänen kommenttiaan, joten hän on onneksi jo saanut sanottua viestinsä.
”Kysyjä” yritti uudelleen ja kirjoitti kaksi kommenttia toiseen postaukseen. Hän oli sitä mieltä, ettei ollut kunnianloukkauksen lähelläkään.
Hän kuitenkin väitti ensiksi poistetuissa kommenteissaan, että Sanna kiusaa ja valehtelee. Julkaisijana en uskalla päästää sellaista läpi, sillä olen juridisessa vastuussa kaikesta, joka näillä sivuilla julkaistaan.
Suuret kiitokset ”Kysyjälle” aktiivisuudesta! Nyt on jo aika siirtyä muiden aiheiden pariin.
Poistin myös pitkän vuodatuksen ”monikultturismista” ja KGB-agenteista, koska se ei enää mitenkään liittynyt asiaan.
Jouduin poistamaan kommentin, jossa mua kutsuttiin muijaksi ja kiroiltiin. Mä ymmärrän hyvin, että asia käy tunteisiin, mutta tässä blogissa ei kiroilla. Mä haluan säilyttää ilmapiirin sellaisena, että ihmiset eivät joudu pelkäämään saavansa samaa omaan niskaansa.
”Mä itse en pidä kovin vakavana asiana sulkapäähineen käyttöä”
Et sitten varmaan lukenut niitä linkkejäkään? Koska siellä se oltaisiin selitetty.
Ja jos se nyt vaan on sellainen mukahassu asia joka ei nyt oo niin vakavaa, niin mun natiiviamerikkalaisten kavereiden mielestä ON vakavaa.
Ja syyn sait selville siinä poistetussa postauksessa että MIKSI NÄIN. Maailma on pienentynyt ja se, että Suomesta käsin voi tuntea eri heimojen jäseniä on nykyaikaa ja minä olen heidän puolella tässä asiassa.
Mä ymmärrän kyllä taustat ja mä ymmärrän, että jotkut loukkaantuvat.
Mä en kuitenkaan halua, että kollektiivisesta loukkaantumisesta tulee ase, jolla säädellään toisen toimintaa. (Toki jos joku hyökkää henkilöä kohtaan ja on ilkeä, niin loukkaantuminen on täysin ymmärrettävää.) Sen sijaan jos joku kritisoi ilmiötä, aatetta tai yhteiskuntaa, siitä on turha loukkaantua. Sen sijaan saa kyllä ilman muuta olla eri mieltä, ja se kannattaa sanoa ääneen.
Jos kollektiivinen loukkaantuminen olisi validi syy kieltää jokin toiminta, sitä voi pahantahtoinen taho käyttää tahallaan hyväkseen. Miten toimimme jos joku pässinatsi ilmoittaa, että ”toi sun uskonto loukkaa mua”? Mun mielestä meidän pitää vastata, että se on tasan loukkaantujanatsin oma ongelma, jos hän pahoittaa mielensä.
Ja silloin meidän täytyy olla rehellisiä myös itsellemme. Jos loukkaannumme ilmiön kritisoinnista, se ei voi olla syy pakottaa toista lopettamaan kritisointi. Muuten pahantahtoiset tahot alkavat vaatia samaa omalle kohdalleen – eikä meillä voi olla eri sääntöjä eri ihmisille.
Suuret kiitokset kaikille keskustelusta! Olen tosi iloinen siitä, että keskustelu pysyi asiallisena. Jouduin poistamaan vain pari kiroilua.
Nyt joudun sulkemaan kommentoinnin tämän postauksen tiimoilta, koska kaikki näkökohdat ovat tulleet hyvin julki, eikä minulla valitettavasti ole aikaa moderoida enää toista vuorokautta. 🙂
Olette ihkuja. Kiitokset. <3
Poistin tästä jälkikäteen ”Markon” kommentin, jonka olin jo ehtinyt julkaista. Marko väitti minun ottaneen itsekin yhteyttä jonkun työnantajaan. En tiennyt yhtään, mistä on kyse, joten pyysin Markolta tarkennusta. Tarkennusta ei tullut, joten poistin koko väitteen.
(Toki olen useastikin ottanut yhteyttä ihmisten työnantajiin. Yleensä kyseessä on ollut asiakasreklamaatio tai raportti koulutuksen tuloksista.)
Marko voi halutessaan tarkentaa väitettään vaikkapa jonkin muun postauksen kommenteissa. Jos saan Markon meilin, voin vastata ja purkaa asiaa sähköpostitse.