Spoiler alert: Pakohuonearvosteluni eivät sisällä nopeuttavia tietoja, valokuvia huoneista eikä tehtävien ratkaisuja. Arvosteluni eivät siis auta huoneiden ratkomisessa – mutta toki ne väkisinkin kertovat huoneesta jotain yleistä. Postaukset usein esimerkiksi paljastavat, onko huone useampiosainen tai millaista rekvisiittaa siellä on. Jos et halua tietää huoneesta yhtään mitään (siis yhtään mitään), älä lue tätä postausta. Joskus saan huoneet ilmaisena näytteenä, joten kerron aina hintatiedon kohdalla, mitä olen maksanut huoneesta.
* * *
Taas kävimme testaamassa kaksi huonetta. Emme päässet läpi kummastakaan, joten pettymys ja katkeruus nostivat päätään. Yritän nyt arvostella huoneet neutraalisti, enkä niin kärttyisenä kuin oikeasti olin.
17) Mysteeri, Pori: Outo Hr. Kani
- Tausta: Herra Kani on kadonnut. Miksi ja minne?
- Milloin: Lokakuussa 2017.
- Ryhmä: Sama tiimi kuin pakohuoneessa nro 11, eli kaksi aikuista ja 10- ja 12-vuotiaat lapset.
- Tulos: Yhyy. Kärähdimme.
- Käytetyt vinkit: Kolme, eikä sekään riittänyt.
- Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: Kuulemma läpipääsyprosentti on noin 20, mutta emme kysyneet käytettyjen vihjeiden määrää.
- Hinta: neljältä hengeltä listahinta on 104 euroa, eli hitusen kallis suhteessa Tampereen hintatasoon. Saimme kuitenkin alennusta teknisten vikojen vuoksi, mikä oli tosi kiva juttu.
- Tarinan ja pulmien arvosana: 8-.
- Puitteiden ja visuaalisuuden arvosana: 8,5.
- Perustelut: Huone oli avara ja hauskan satumaiseksi sisustettu. Satumaisuus ei kuitenkaan tarkoita tässä helppoutta tai lapsellisuutta, vaan enemmänkin Liisa ihmemaassa -henkistä miljöötä. Huoneessa oli samaa ongelmaa kuin Tampereen-Mysteerin Amurin noidassa: liikaa lukkoja, jolloin tehtävät usein yksipuolistuvat. Jokainen vihje oli monivaiheinen, mikä on aina kiva juttu. Käytännössä siis yhtäkään koodia ei saanut yksiselitteisesti, vaan se piti joka kerta koota jostain. Huoneessa oli hieman penkomista, mikä on aina hitusen tylsää. Lisäksi alkuohje oli hitusen monitulkintainen, ja me tietenkin tulkitsimme sen väärin. Teknisiä ongelmia oli muutama. Ensinnäkään vihjekännykkä ei toiminut vaan alkoi pyytää pin-koodia. Me luulimme sen kuuluvan tehtävään, mutta kyseessä oli siis vika. Toiseksi huoneen äänivihjeet olivat tavattoman epäselvät, koska radio rätisi niin, ettei puheesta saanut selvää. Kolmas pieni tekninen ongelma oli auringonpaiste, joka himmensi piirtoheittimen tuottaman sisällön. Yhden koodin ratkoimme brute forcella, kun viisinumeroisesta koodista puuttui yksi osa: se löytyi kiekkoa pyörittelemällä ja numero kerrallaan kokeilemalla. Lopulta aika loppui viimeisen lukon luona, mutta silti yksi välivaihe oli jäänyt matkan varrella ratkomatta. Emme muistaneet enää lopuksi kysyä, mitä olisi ollut arkun sisemmän lokeron takana ja mikä oli lattian numeroinnin merkitys.
18) Mysteeri, Pori: Puuvillamurha
- Tausta: Tehtaanjohtajan nuori vaimo on kuollut. Miksi ja miten?
- Milloin: Lokakuussa 2017.
- Ryhmä: Sama tiimi kuin pakohuoneissa 11 ja 17, eli kaksi aikuista ja 10- ja 12-vuotiaat lapset.
- Tulos: Nyyh. Kärähdimme taas ja painuimme pettyneinä siiderille ja omenamehulle.
- Käytetyt vinkit: Kaksi, mutta ei auttanut.
- Vaikeusaste palveluntarjoajan mukaan: Kuulemma läpipääsyprosentti on noin 20, ja jokainen ryhmä käyttää aina vihjeitä. (Tätä emme tienneet, vaan yritimme tietenkin edetä ilman vihjeitä.)
- Hinta: Neljältä hengeltä listahinta on 104 euroa, mutta olimme varanneet huoneen vanhoilla hinnoilla edellisen omistajan aikana – eli maksoimme 80 euroa.
- Tarinan ja pulmien arvosana: 8,5.
- Puitteiden ja visuaalisuuden arvosana: 9-.
- Perustelut: Huone oli avara ja sisustettu uskottavasti tehtaanjohtajan toimistoksi. Silti siellä oli samaa moitittavaa kuin muissakin Mysteerin huoneissa, liikaa lukkoja ja liian vähän gadgetteja. (Tässä huoneessa ei tarkalleen ottaen ollut yhtään gadgettia.) Jokainen vihje oli jälleen monivaiheinen: yhtäkään koodia ei saanut yksiselitteisesti, vaan se piti koota osista. Huoneessa ei ollut yhtään penkomista, mikä on tietenkin plussaa. Sekin oli kivaa, että huoneessa ei ollut hämärää, joten tehtävät sai ratkaistua älyllä, ei hyvällä pimeänäöllä. Yksi vihje oli siitä harmillinen, että se ohjasi ilmansuuntineen suuntalukkoon, mutta koodi kävikin muualle. Olemme aiemmin tottuneet siihen, että vihje ei vinkkaa väärään suuntaan. Aika loppui pahasti kesken: tekemättä jäi laskentatavasta riippuen 4–5 vaihetta. Aaargh.
Ilmeisesti molemmat huoneet olivat sellaisia, että niitä ei ole suunniteltu läpäistäväksi ilman vihjeitä. Vaiheita oli nimittäin niin paljon, että pienikin tyhjäkäynti ja mietintä johtaa helposti ajan ylittymiseen. Puuvillamurhan kohdalla kysyinkin asiaa jälkikäteen, ja vasta silloin kävi ilmi, ettei kukaan ole läpäissyt huonetta ilman vihjeitä. Itse kuitenkin pidän enemmän huoneista, joista on mahdollisuus päästä ulos ilman apuja. (Mikä toki kertoo enemmän minun jääräpäisestä luonteestani kuin huoneiden huonoudesta.)
No mitä tuli opittua? Tietenkin se, että ensi kerralla kysymme vihjeiden tarpeellisuutta ja edellisiä ennätyksiä. Se auttaa suhteuttamaan omaa toimintatapaa. Tähän asti olemme pyytäneet vihjeitä vain jos olemme jumissa, mutta nyt täytyy opetella hyväksymään useammat vihjeet, jos huone sitä edellyttää. Porissa on vielä yksi huone testaamatta, joten taatusti käymme kokeilemassa sitäkin.
Loppuvuodeksi on varattuna vielä Tampereelta kaksi pakohuonetta. En tosin usko, että se annos riittää kahdeksi kuukaudeksi, sillä annoskokoni ja sietokykyni on kasvanut, kuten kaikilla koukkuun jääneillä pakohuonekäyttäjillä.
* * *
Edit: Seuraavassa pakohuonearvostelussa Kouvola!