Sain Jääskeläisen Jannelta arvostelukappaleen hänen tuoreesta kirjastaan Verkkopalvelun ostajan opas.
Olen lukenut kirjasta vasta neljäsosan, mutta pakko on silti postata muutamasta ensimmäisestä mieleenjuolahduksesta.
A) Välitön hyöty
Olen sivulla 101, ja jo nyt olen merkinnyt kirjaan viisi tarralappua muistuttamaan itselleni asioista, joita pitää hoitaa.
Vaikka en ole hankkimassa verkkopalvelua itselleni, kirjasta löytyy hyviä vinkkejä myös kaltaiselleni tee-se-itse-ihmiselle.* Kun olen lukenut opuksen loppuun, joudun tekemään useamman päivän töitä, että saan kirjasta syntyneen nakkilistan tyhjennettyä.
B) Hassu lyöntivirhe
Joko Talentumin oikolukija on laiskotellut tai sitten Janne on ollut pirullisen ovela:
Jos on epävarma kirjoittamansa tekstin oikeakielisyydestä, tekstin voi aina luetuttaa asiantuntijalla ja tästä tietenkin joutuu maksamamaan.
Kursivointi oli minun, ei Jannen.
C) Vierailevat kolumnistit
Kirjassa on vierailevien kolumnistien tekstejä siellä täällä. Jos heidän kirjoitustyylinsä tai -aiheensa ei ole kiinnostanut, olen hypännyt vaivatta niiden yli. Tähän mennessä olen törmännyt kolmeen tekstiin:
Sami Niemelä, Creative Director, Nordkapp: Ihmislähtöiset palvelut
– Tekstissä epäselvä viittaus Eero Saarisen näkemykseen. Ei auennut, ellei tunne Saarisen teesejä.
– Teksti oli liian teoreettinen ilman käytännön esimerkkejä.
– Tulos: Luin alun ja hyppäsin lopputekstin yli.
Matti Kojo, web-analytiikan asiantuntija, Snoobi: Miksi mitata onnistumista?
– Liian paperinmakuinen teksti.
– Aihekaan ei koskettanut minua.
– Tulos: hyppäsin kokonaan yli.
Jari Liitola, ”työnjohtaja ja hopeaselkä”, Viidakkorumpu: Omatuntotalous – vastuullinen tapa toimia
– Konkreettisia esimerkkejä, elävää kieltä.
– Tulos: luin kiinnostuneena läpi.
Vierailijakirjoittajista tuli mieleen jälleen kolme ajatusta:
1) Vierailijakolumnistit kirjassa ovat hyvä idea. Riskinä on ainoastaan se, että jos vierailijoiden tyyli on huonompaa kun varsinaisen kirjailijan, laatu voi heiketä. Janne kirjoittaa niin elävää ja konkreettista kieltä, että paperimakuisen hutun yli on helppo loikkia.
2) Olisi hyvä, jos sisällysluettelossa näkyisi vierailevien kirjoittajien tekstit korostettuna tai kirjoittajien nimen kera. Nyt vierailijoiden tekstit löytää vain selaamalla kirjan läpi.
3) Miksi hiiskatissa kaikki kirjan vierailijat ovat miehiä, häh?
Kokonaisuutena Jannen opus tuntuu viisaalta hankinnalta. Palaan asiaan, kun olen lukenut sitä pitemmälle.
* Tarkalleen ottaen olen ihmistyyppiä tee-se-itse-ja-hanki-sen-jälkeen-kallis-ammattilainen-korjaamaan-jälkesi.
Hei! Ja kiitos kommenteista.Tuo kirjoitusvirhe on tietenkin typo. Olisi varmaan pitänyt maksaa kustannustoimittajalla vähän extraa tai jotain… 😀 Taas yksi syy, miksi itseäni hirvittää lukea valmis teos – sieltä löytyy aina varmasti jotain korjattavaa.Vastaus 3. kohtaan: paikoille valitut asiantuntijayritykset saivat itse päättää kuka asiasta kirjoittaa. Pitäisi varmaan kysyä niiltä. 🙂
Kiitos Katleena kivoista kehuista. Vastaus kohtaan 3: Huomasin, että kirjasta oli tulossa niin vahvasti miesvoittoinen, että päätin kirjoittaa vahvimmalla naisäänellä mitä satakiloisesta kropastani lähti 😉 Terkuin ja voimia!Jari Liitola, Viidakkorumpu
Kai maksamama on edes hyvännäköinen?
Auts. Nappasin projektin ylityöllistetyltä hallituksen pj:ltä verestääkseni kirjoitustaitoja. Taisi mennä yliviilaaminen pieleen. Kiitos silti palautteesta ja erinomaisesta blogista (hiljainen vakiolukija). 🙂
Kiitos kommenteista!Janne, itse en juuri koskaan lue vanhoja kirjojani. En nimittäin uskalla. 🙂 Kai jokaiseen kirjaan jää jokin kirjoitusvirhe, mutta tuossa se oli erityisen loistavassa paikassa.Naiskirjoittajan puutteesta saamme siis moittia kustannustoimittajaa. Olisi ollut hienoa, jos hän olisi osannut ohjata asiantuntijayrityksiä henkilövalinnoissa. Samalla selittyy se, miksi joistain vierailijoista on laajempi esittely ja toisista suppeampi. Joidenkin nimi on tekstin alussa, toisten lopussa. (Kirjahan ei tähän kaadu, mutta satuin huomaamaan tällaisen epäloogisuuden.)Jari, toit kirjaan varsin uskottavaa naisenergiaa. :)Anonyymi, me kaikki toivomme, että maksamama on viehättävä. Hänen kaveriinsa velkomaman kauneuteen en sen sijaan luottaisi lainkaan.Matti, kiitos esiintulosta ja blogin seuraamisesta! Jo pelkästään tuosta äskeisestä kommentistasi näkee, että osaat kirjoittaa ymmärrettävää kieltä. Kenties kiire teki tepposensa – tai joskus me asiantuntijat kirjoitamme paperinmakuisesti siksi, että olemme niin tottuneet kuivaan tyyliin. On todella vaikea päästä irti siitä kirjoitustyylistä, jota luemme, kahlaamme ja hengitämme päivästä toiseen.Älä silti huoli: jos aihe koskettaa, niin ihminen lukee tekstisi varmasti. 🙂