Jari Parantainen kirjoitti jo pari vuotta sitten siitä, että asiakasta pitää joskus piiskata.
Siksi ostan nettisivuni Aucorilta.
Kuun vaihteessa vaihdoin yritykseni yhtiömuotoa ja nimeä, ja samalla vaihtui myös Y-tunnus. Nyt siis pitäisi vaihtaa nettisivujen domainit uusiin nimiin. Minä – järjestelykyvytön kun olen – olen hukannut Ficoran valtuutusavaimet. Aucor on patistanut minua jo jonkin aikaa, mutta en ole jaksanut ryhtyä penkomaan paperikasojani.
Niinpä sain juuri Twitterissä henkilökohtaisen viestin Aucorin Anssi Koskiselta:
Apua! Nyt on pakko etsiä ne pahuksen avaimet, koska muuten minua kiikutetaan niska-ahteri-otteella papereitteni luokse.
Kun haluan uudet nettisivut, en edes kysy sivutarjouksia muualta, koska pelkään, että toinen digimediatoimisto ei piiskaisi minua. Aucorin kanssa asiat etenevät.
Niin, asiakasta on palv… piiskattava siellä missä asiakas on. 🙂
Tä? Ei niitä tarvitse etsiä. Tilaat vaan uudet Ficoralta. Helppoa.
Mä en ole saanut aikaiseksi edes sitä Ficora-puhelua, koska olen tohvelieläin. Yritän vakuuttaa itselleni, että on turha tilata uusia, koska vanhat ovat kyllä jossain.
Täten toivon, että kutsutte mua jatkossa Vässykkävääpeliksi tai Saamattomuuden Suuriruhtinattareksi.
Minusta on hyvä kumppanuuden merkki, että asioista voidaan ja sanotaan suoraan – kevyesti piiskaten. 🙂 Piiskaamisessakin pitää sitten muistaa vastavuoroisuus, eli kun olet tehnyt osasi, niin sinulla on myös oikeus vaatia ja tarvittaessa piiskata. Mutta Aucorin tuntien, ne ”beibet” eivät tarvitse piiskaa, vaikka sitä haluaisivatkin. 😀
Aivan näin. Asiakasta pitää joskus patistella. Minunkin täytyy toimittaa kiinteistövälittäjälle papereita hetimiten, jotta saadaan asunto myyntiin. Välittäjä oli asiakaspalveluhenkinen ja soitti tänään jo kerran. Nyt ei muuta kuin etsimään ne paperit.