Eilen tajusin, että eräästä hiljaisesta signaalista on tullut lopultakin vahva. Tässä auttoi kaksi löytöä.
Ensimmäinen havainto:
Petteri Järvinen esiteltiin ICT-expo 2014 -messujen käsiohjelmassa bloggaajana.
Siis Petteri, joka tunnetaan tietokirjailijana ja tietotekniikan guruna. Hän on ollut asiantuntija omalla alallaan jo 1990-luvulta asti, ja kannuksia on tullut ansaittua kolmen vuosikymmenen ajan.
Petteri on kyllä blogannut jo monta vuotta, mutta ensimmäisen kerran näin hänestä bloggaaja-luonnehdinnan.
Toinen havainto:
Minut esiteltiin Huomenta Suomi -aamuohjelmassa bloggaajana.
Maikkari ei kysynyt titteliäni, vaan toimittajat luonnehtivat minua bloggaajaksi omasta päätöksestään. Ja mikäs siinä, oikea päätelmähän se oli.
Meille bloggaajille on itsestään selvää, että kutsumme itseämme bloggaajiksi. Niin olemme tehneet jo monta vuotta. Mutta me olemme itse joutuneet olemaan aloitteentekijöinä. Kun joku kysyy titteliä tai ammattia, me kyllä vastaamme.
Lopultakin bloggaaja on vakiintunut ammattinimike:
- Koko Suomen tuntema asiantuntija käyttää sitä tarkennuksena.
- Bloggaaja laitetaan nimen alle automaattisesti ja kysymättä.
Tämä on hyvä. Ymmärrän kyllä toimittajien tuskaa tuossa, kun esim. sulle löytyisi useampikin titteli aika helposti. Bloggaajuuden etuna taitaa olla, että nyt joku utelias kävi varmasti etsimään nimen omaan blogia. Konsultin nimike taas ei houkuta pistämään googlea laulamaan, mutta blogin kautta sekin tulee.
Joo, tässä tapauksessa ”bloggaaja” on kätevä yleisnimike. Se on selvästikin saanut jotain prestiisiä, koska se alkaa olla synonyymi ”asiantuntijalle”.
Hyvä pointti! Bloggaus on tullut paljon eteenpäin julkisesta päiväkirjasta. Kertoohan se muutamia blogityyppejä lukuunottamatta vähintään perehtyneisyydestä ja paneutumisesta. Ja onhan se tietysti valtavan demokraattista asiantuntijuutta. 5 000 000 potentiaalista vertaisarvioijaa joka jutulle, eikä kukaan voi estää julkaisuja.
Minustakin tuo on hyvä muutos, jos muutoksesta voi puhua.
On parikin asiaa, jotka voivat olla tuon muutoksen takana. Toisaalta toimituksissa on yhä vähemmän aikaa ottaa asioista selvää. Toisaalta taas toimittajat nuortuvat, niin kuin pitääkin, jolloin taustatieto ei enää sisälly selviöihin. Petteri Järvisen tausta ja sen laaja merkitys voi olla täysin tuntematon tuoreelle toimittajalle, ja bloggaaja on silloin helpoin titteli valittavaksi.
Tänään muuten aamu-TV:n toimittaja kysyi demarien kokouksessa kampanjapäälliköiltä. ”Mitä kapanjapäällikkö tekee?” Se oli tosi hyvä kysymys. Usein vanhemmalle toimittajalle asiat ovat selviöitä, ja asenne on: ”kaikkihan sen tietää”. Siitä asenteesta kärsivät nuoret lukijat/kuulijat. Äh, toivottavasti en nyt eksynyt liian kauas aiheesta.
Haa, hyvä pontti!
Kamalaa ajatella, että Petteri voi olla nuorelle polvelle tuntematon, mutta olet ihan oikeassa. Häntä voi olla kätevä luonnehtia myös bloggaajaksi.
Petteri Järvinen tietokoneasiantuntijana vuonna 1983: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/pienoistietokoneiden_maihinnousu_18799.html#media=18811
Oijoijoi, ihana pätkä! Parhaiden kommenttien top-2:
Juontaja: ”Keittokirjan pito tietokoneessa on toki hassustusta, koska tavallinen kirja on kätevämpi.”
Petteri: ”Tytöt eivät tykkää tietokoneista.”
Onhan myös verottaja nyt todennut, että bloggaaja on ihan ammatti:
https://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Verohallinnon_kannanottoja/Henkiloverotus_ja_ennakkoperinta/Ansiotulot_ja_vahennykset_ansiotulosta/Blogikirjoituksista_saatujen_korvausten_(32554)
Piritta, sama uutinen osui silmääni. Minunkin täytyy ottaa selvää, miten pitää toimia saamieni kirjojen kohdalla. Muutahan en ota vastaan, mutta ilmaisia tietokirjoja saan kymmenisen kappaletta vuodessa.