Kaverillamme oli lauantaina synttärijuhlat. Vietimme niitä Toijalassa 1950-luvun henkeen. Siis jenkkihuivi päähän, punaa huuliin, mustat kissarajaukset silmiin ja pillifarkut jalkaan.
Sopivaa paitaa ei ollut, mutta kirpputorin lastenosastolta löytyi 150-senttinen ruutupaita. Se oli hieman turhan pinkeä, mutta sillä selviäisi kyllä. Hihat olivat liian lyhyet, mutta käärin ne ylös We can do it -henkeen.
Olimme jo lähdössä juhliin, kun mieheni huomasi kutsusta, että naisilta toivotaan pin-up-henkistä pukeutumista. Vaihdoin äkkiä pillifarkkuni punaisiin sukkahousuihin ja mikrosortseihin. Enpähän erottuisi joukosta.
Juhlapaikalla huomasin, että kaikki muut naiset olivat pillifarkuissa ja kellomekoissa. Olin ainoa, jolla oli turhan provosoiva vaatetus.
No, eipä sillä ole mitään väliä tutun kaveriporukan kesken.
Mutta sitten kaveriporukka päätti lähteä Toijalan paikalliseen.
Baarissa aboriginaalien ilmeet kertoivat, minkälaiseksi naiseksi he minua luulivat. Sain naistenvessassa asiasta muutaman kipakan huomautuksen.
Tästä voisi tehdä leffan. Elämäni Bridget Jonesina.
Ihanaa, melkein tekis mieli hankkiutua moiseen tilanteeseen.
Naistenvessasta tuli mieleen ajat, kun oli vielä nuori ja nätti. Mulla oli tapana lisätä mahdollisesti tarvittava huuli- ja poskipuna vessassa oven takana. Sitten vaan kävelin peilin eteen itseänsä puleeraavien naisten joukkoon, harjasin vähän hiuksiani. Pieni hymy ja tukan heitto taakse ja menoksi. Noh ei onnistu enää.
Hehee, tilanne oli tosiaan hauska! Ehkä voit vielä pedata itsellesi vastaavan paikan. 😀