Suomen tietokirjailijat ry on teettänyt tutkimuksen sähköisistä kirjoista.
Tässä paras ote tiedotteesta:
Tutkimuksen mukaan sähkö- eli e-kirja on vielä uusi väline tietokirjailijoille: noin puolet haastatelluista piti sitä (ja lukulaitetta) itselleen epäsopivana tuotteena. Tosin negatiivinen mielikuva johtui siitäkin, ettei haastatellulla ollut kokemusta e-kirjasta.
Siis haastateltavat ovat todenneet, että ”en kokeile, koska paska se on kuitenkin”.
Mistä tällaisia ihmisiä sikiää?
Onpa hienoa, että meissä tietokirjailijoissa piisaa ennakkoluuloja. Tällä tavalla aivan varmasti saadaan a) ratkaistua kustannusalan murros b) luotua myyviä kirjaideoita c) tuotua kustannusalalle uusia innovaatioita.
Mitä ihminen tekee vihollisilla, kun on tällaisia kollegoita?
Muutamia päiviä sitten lehdessä oli juttua selvityksestä, jonka mukaan suomalaiset eivät haluaisi maksaa ostoksiaan kännykällä, vaikka sellainen vaihtoehto tulisi tarjolle.
Pankkikortteja, luottokortteja, kanta-asiakaskortteja, ajokortteja, seteleitä ja kolikoita perstaskussa pursuva lompakko on kuulemma paljon näppärämpi.
Tietenkään yksikään vastaajista ei ollut koskaan edes nähnyt, saati kokeillut sähköistä maksamista. Se ei estänyt tietämästä, että paska se systeemi tulee kuitenkin olemaan.
Äh, taitaa olla samoja vastaajia asialla.
Muistatko muuten, kun 1990-luvun lopulla oli vastarannankiiskiä, jotka vastustivat matkapuhelimia? ”Turha laite, en tartte.” Useimmilla heillä on nykyään kännykkä, joskin he vitkastelivat viitisen vuotta sen hankinnassa.
Nykyään sama porukka *tietää aivan varmasti*, että sähköinen kirja ja kännykkämaksaminen ovat paskoja. Viiden vuoden päästä he tosin maksavat luurillaan ja lukevat kirjoja tabletistaan, mutta onneksi siinä vaiheessa on jälleen uusia vastustamisen arvoisia keksintöjä.
Tekee aina mieli sukeltaa kylmään järveen pakoon ennakkoluuloja ja ulkoaopittuja itsestäänselvyyksiä, kun joku alkaa selittää miten hyvä ”käyttöliittymä” perinteinen kirja on. Ketut on.
-Kirjasinkokoa ei voi säätää omalle näkökyvylleen sopivaksi.
-Ainakin kovakantinen kirja on yleensä turhan iso ja painava mukana kanniskeltavaksi. Eipä se lukulaitekaan painoton ole, mutta koko on kovakantista opusta pienempi ja reissuun saa niin paljon valinnanvaraa ja varalukemista kuin sielu sietää.
-Usein sähkökirjan arvellaan menevän helposti rikki, mutta ainakin tuo minun käytössäni oleva kulkee ihan näppärästi mukana ja ehjänä, kunhan ei paisko. En ylipäätään tajua, miksi kirjaa pitäisi voida paiskoa. Kirjojen suojapaperit sen sijaan rypistyvät helposti, jos kirjaa kuljettaa laukussaan, kuten hc-lukija tekee.
-Joskus taivastellaan, että paperikirja on kätevä, kun se ei tarvitse sähköä. Kuitenkin harvalle on todellinen ongelma saada pidettyä kännykkänsä käyttövalmiina, vaikka se harva se päivä pitääkin ladata.
Tarvinneeko mainitakaan, että käyttöliittymäsiunailijat eivät yleensä ole kokeilleet sähkökirjaa?
Tykkään itse myös paperisesta kirjasta, ja kovasti tykkäänkin.
Kirjojen aktiivikäyttäjänä ja Tabletin kautta sähkökirjaakin kokeilleena totean, että paperikirjan käyttöliittymä on kyllä välillä mukavampi. Toki maininta fontinsäädöstä on eKirjan puolesta, mutta toistaikseksi en sitä tarvitse. Tablettini sen sijaan painaa enemmän kuin normaalisti luekmni krijat, joten esim. vessalukemisena kirja on mukavampi. Lisäksi se pysyy lavuaarin reun…eikun ei pysy, mutta se ei hajoa pudotessaan.
Sähkökirjassa on puolensa, mutta sitä ei voi lukea lentokoneessa (siis nousun ja laskun aikana).
Kaikenkaikkiaan, molemmille on puolto ja kieltoäänensä. Paperikirja on parempi hyllyssä, niin kauan kuin hyllytilaa riittää.