Analytics yllätti minut jälleen:
Tämä kuva kattaa luetuimmat postaukseni blogin alusta tähän päivään asti. Yllätyksiä oli useampikin:
1) Luetuin postaukseni ei ole ilmestymispäivänsä jälkeen kiinnostanut kovinkaan paljoa.
Hesarin valehaastateltavakohu oli viime syksynä valtava. Yhdessä vuorokaudessa (siis postausiltana ja seuraavana päivänä) lukijoita oli muistaakseni 47 000. Kokonaislukijamäärä on sittemmin jäänyt 48 000:een, joten postaus ei ole kiinnostanut montakaan ihmistä enää sen jälkeen.
2) Henkilökuvaani on katsottu 25 000 kertaa.
Määrä yllätti minut suuruudellaan (kuvan rivit 3 ja 22). Tulkitsin tilaston niin, että vakiolukijat tuskin kurkkivat henkilökuvaani, joten 25 000 uutta ihmistä on halunnut tietää, kuka olen. Se on iso määrä.
Vaikka juuri niinhän fiksun lukijan pitää tehdäkin: tsekata taustat ja katsoa, kuka on tekstien takana.
3) Kirjoituksiani jaksetaan selata pitkään.
Kuvan rivit 13 ja 16 kertovat, että 13 000 ihmistä on jaksanut kahlata blogiani niin pitkälle, että he ovat ensin lukeneet etusivun kaikki postaukset ja jatkaneet sitten toiselle sivulle.
Tätä tilastoahan ei ole saatavissa, jos bloggaaja pitää etusivullaan ainoastaan postausten alut näkyvissä. Olen itse aina halunnut näyttää tekstit kokonaisina allekkain, joten niitä voi lukea kuin kirjaa yhteen putkeen, jos haluaa.
4) Marsuntappajapostaus kipusi yllättävän ylös.
Ymmärrän hyvin, että kaikki valtamediaan päätyneet postaukset sijoittuvat hyvin tilastoissa. Sen sijaan marsuntappajateksti yllätti. Tiesin sen levinneen hyvin Facebookissa, mutta silti 7 000 lukijaa tuntuu isolta.
* * *
Kaiken kaikkiaan olen pahuksen ylpeä EOT-blogista. Se on vajaan viiden vuoden aikana vakiinnuttanut paikkansa suomalaisten asiantuntijablogien keskuudessa.
(Älkääkä antako asiantuntijaimagoni rapistua siitä, että vappurunoa on luettu lähes 6 000 kertaa.)