Olen vuoden mittaan pitänyt lukuisia puheenvuoroja kognitiivisesta sodankäynnistä. Useimmiten osuuteni on tunnin mittainen, joten on selvää, ettei siinä ajassa ehdi käsitellä läheskään kaikkea.
Eräs kognitiivisen sodankäynnin alalajeista on informaatiovaikuttaminen. Lupasin muutamalle osallistujalle toimittaa laajemman koosteen lähteineen infovaikuttamisesta, jotta he pääsevät pureutumaan taustoihin tarkemmin. Täältä pesee:
Eri kohderyhmät vaativat eri viestin
Kaikessa viestinnässä sisällöt pitää räätälöidä eri tavoin eri kohderyhmille. Tämä on viestinnän perussääntö, joka pätee jokaiseen tekstiin, videoon, puheeseen, meemiin ja sanomaan.
Ei nimittäin ole olemassa kaikenkattavaa viestiä, joka purisi kaikkiin.
Mikään huumori ei naurata kaikkia. Mikään informaatio ei kiinnosta kaikkia. Mikään tarina ei kosketa kaikkia.
Mutta toisaalta jokainen meistä on myös potentiaalinen kohderyhmä oikeanlaiselle viestille.
Jokainen meistä nauraa jollekin huumorille. Jokainen meistä on kiinnostunut jostain informaatiosta. Jokainen meistä liikuttuu jostain tarinasta.
Infovaikuttajan täytyy siis selvittää, mikä puree mihinkin yleisöön. Sen ei kannata kaupata yhden koon sukkahousuja kaikille, vaan sen pitää tuottaa räätälöityä ja targetoitua sisältöä erilaisille kohderyhmille.
Jokainen meistä on immuuni vääränlaiselle viestille
Jos kohderyhmään kohdistaa vääränlaista infovaikuttamista, lopputuloksena on lähinnä huvittuneisuutta ja olkien kohauttelua.
Venäjän infovaikuttaminen saattaa purra monessa maassa, mutta meillä Suomessa sille lähinnä naureskellaan. Olemme väärää kohderyhmää. (Tai Venäjän näkökulmasta olemme oikeaa kohderyhmää, mutta se ei osaa luoda meille oikeanlaista viestiä omista lähtökohdistaan.)
Jo talvisodan aikana Neuvostoliitto levitti Suomeen lentolehtisiä, joiden mukaan Suomi on sodan asialla ja Neuvostoliitto kohtelee sotavankeja hyvin. Nämä viestit eivät uponneet suomalaisiin ollenkaan, vaan lehtiset poltettiin iloisesti kamiinassa. Jokainen tiesi jo silloin ja tietää yhä, että talvisota oli Neuvostoliiton aloittama ja että suomalaisilla sotavangeilla oli äärimmäisen karut olosuhteet Neuvostoliitossa.
Sama reaktio nähdään nykyäänkin Suomessa. Meihin ei tehoa venäläinen infovaikuttaminen, ja siksi teemme Venäjän kannalta epäsuotuisia päätöksiä. Enemmistö suomalaisista kannatti Natoon liittymistä, Ottawan sopimuksesta irtautumista sekä tiukempaa rajalakia. Venäjä toki yritti kaikkensa, mutta sen infovaikuttaminen ei lähtökohtaisesti purrut suomalaisiin.
Keihin Venäjän infovaikuttaminen puree Suomessa?
Suomessa on silti joitain pieniä alaryhmiä, jotka uskovat Venäjän viestiä.
Ensinnäkin meillä on yhä muutamia sinnikkäitä laitavasemmistolaisia, jotka ilmeisesti tosissaan uskovat, että Venäjä on rauhan lähettiläs. Onneksi suurin osa kansanedustajista näki Venäjän infovaikuttamisen läpi ja äänesti rajalain, Ottawan sopimuksen hylkäämisen ja Naton puolesta. Eduskunnan äänestystuloksissa näkyvät silti tietyt yksittäiset nimet, jotka äänestävät aina johdonmukaisesti Putinin puolesta.
Toinen Kremliä uskova kohderyhmä löytyy joistain Suomessa asuvista venäjänkielisistä, joihin itänaapurin viesti uppoaa yhä. Nato on paha, Ukrainaa ei kannata tukea, Putin on hyvä ihminen enkä itse asiassa edes halua vastata tähän kyselyyn. Lappeenrannassa näitä toimijoita on paikallispolitiikassakin.
Kolmas vastaanottavainen kohde löytyy toisesta maahanmuuttajataustaisten ryhmästä. Hamptonin yliopiston apulaisprofessori Soran Tarkhani analysoi yli 15 000 Facebook-kommenttia, joiden lähettäjinä oli arabitaustaisia henkilöitä. Tarkhanin tutkimuksen mukaan heihin näyttää vetoavan venäjämielinen ja länsivastainen viestintä.
Venäjällä on vahva intressi vaikuttaa Lähi-itään länsivastaisilla sisällöillä. Venäjän arabiankielinen kanava RT Arabic on ajoittain jopa suositumpi kuin qatarilainen Al-Jazeera.
Cambridgen julkaisemassa tutkimuksessa kuvataan, kuinka Venäjä tavoittelee eri maiden muslimivähemmistöjä ja levittää niiden keskuudessa länsivastaista viestiä. Tutkimuksen mukaan muutkin suurvallat pyrkivät saamaan kilpailevissa (vihollis)maissa asuvia muslimivähemmistöjä omalle puolelleen, jotta nämä kritisoisivat nykyistä asuinmaataan.
Tutkimus ei selvittänyt tämän toiminnan seurauksia, vaan se kuvaili vaarallista informaatiosotaa, jonka seuraukset voivat olla arvaamattomia. Jos muslimivähemmistöjä pyritään yllyttämään asuinmaataan vastaan, kognitiivinen sodankäynti voi jossain vaiheessa synnyttää väkivaltaa.
Ja pakollinen disclaimer: Venäjän propaganda puree vain joihinkin vasemmistolaisiin, vain joihinkin venäjänkielisiin ja vain joihinkin muslimitaustaisiin suomalaisiin. Tällä perusteella ei siis voi oikeuttaa minkäänlaista etnistä profilointia tai muuta asiatonta ryhmittelyä. Kyse on kognitiivisen sodankäynnin metodeista, ei etnisyydestä saati repivästä maahanmuuttopolitiikasta.
On päivänselvää, etteivät kaikki Kremlin viestiä niele – mutta samaan aikaan on nähtävissä, että Venäjä targetoi infovaikuttamistaan tiettyihin vastaanottavaisiin mikrosegmentteihin.
Venäjän viesti on ”länsi on mätä” ja ”Suomi on mätä”. Seuraa tarkasti, ketkä tätä viestiä tukevat ja toistavat.
Miksi mikrotargetointi kannattaa?
Informaatiovaikuttajan kannattaa mieluummin saada puolelleen tuhannen hengen tarkkarajaisesta populaatiosta 70 prosenttia kuin vajaan kuuden miljoonan väestöstä 0,1 prosenttia. Vaikka jälkimmäinen ihmisluku olisi suurempi absoluuttisesti mitattuna, nämä yksilöt ovat hajallaan ja marginaalissa. Mutta kun saa kiinni valtaosan jostain homogeenisesta ryhmästä, tämä ryhmä kykenee dominoimaan omaa viiteryhmäänsä ja ehkä myös järjestäytymään.
Kupla kasvaa tehokkaimmin tiiviisti sisältä käsin kuin hajautettuna siellä täällä.