Juuri lukemasi otsikko on surkea. Siinä on liikaa erikoismerkkejä, jotka vesittävät ja sotkevat viestin.
Jokaisella erikoismerkillä* on oma sävynsä. Tämän postauksen otsikkoon tungin lainausmerkeillä ironiaa, sulkumerkeillä korostusta ja sanaleikkiä, ajatusviivalla näkökulman muuttumista, kauttaviivalla vaihtoehtoja, kolmella pisteellä pohdintaa ja epäröintiä sekä kysymysmerkillä tietenkin kysymystä.
Lopputulos on tolkuton. Erikoismerkin pitää olla tekstin mauste, ei pääraaka-aine.
Erikoismerkkien sävyt korostuvat nimenomaan otsikossa, koska se on perinteisesti ollut lähes välimerkitön tekstielementti. Niinpä jokaista merkkiä pitää harkita erityisen tarkkaan, kun rakentaa otsikkoa.
Otsikossani olleita merkkikyhäelmiä ei tosin kannata käyttää myöskään leipätekstissä. Runsas erikoismerkkien käyttö tekee tekstistä levottoman ja poukkoilevan, ja kirjoittajasta syntyy amatöörimäinen vaikutelma.
Millainen otsikko olisi ollut parempi? Lyhyestä veisu kaunis:
Yksinkertainen otsikko on paras otsikko
* * *
*Tässä postauksessa käytän ylimalkaista könttäkäsitettä erikoismerkki, jolla tarkoitan kaikkia sulkumerkkejä, ajatus- ja kauttaviivoja, lainausmerkkejä, symboleita sekä harvinaisempia välimerkkejä. Sen sijaan pilkku ja piste eivät kuulu erikoismerkkien määritelmääni.
* * *
Edit 8.10.2013 klo 7.50:
No niin. Jonkun olisi pitänyt kertoa tästä ohjeesta myös Tero Vaaralle, joka postasi sekavan kirjoituksen otsikolla
Vieraskynä: Ruuhkasuomalaisia typeryyksiä Vol. 6843: ”Lihaton lokakuu” (7.10.2013) Siinä olivat iloisesti sekaisin sulkeet, lainausmerkit, kaksoispisteet ja kasa pisteitäkin.
Oi! Tämä palautti mieleeni edesmenneen appeni, joka oli hieman ”haastava” henkilö monin tavoin. Toki annan hänelle anteeksi kirjalliset puutteensa, koska hänhän oli semmoinen ”vanhan ajan ihminen”! Mutta koska hän harrasti kirjoittamista, elämänsä tapahtumien kirjaamista, niin hänen teksteihinsä joutui ”törmäämään” aika usein. Me sukulaiset olimme pakotettuja näitä tekstejä lukemaan! Ja voi hyvä ihme! Niiden tekstien lukeminen oli rasittavaa! Miten voi kahdenkin erikoismerkin käytöllä ”kuorruttaa” tekstiään varsin ”mielenkiintoisesti” niin että lukijalla menee hermot. Tällaisen ”erikoismerkkiväkivallan” kohteeksi kenenkään ei pitäisi joutua!
Anteeksi, nousi vaan ”traumat” niin kovin vahvasti ”pintaan”!
Laskin seitsemän huutomerkkiä. 😉
Vastustan ehdottomasti/täydellisesti erikoismerkkien (liika)käyttöä! Niistä saa vain paiseita/näppylöitä tai jopa ”patteja” otsaan… Mikä on(kaan) niin rasittavaa, kuin liiat (erikois)merkit?
Iskevä juttu, jossa otsikko oikeastaan jo sanoo kaiken! Sellainen yleensä takaa, että leipätekstikin luetaan, vaikkapa vain sanoman sulattelemiseksi.
Oman mausteensa tähän antaa tahtomattaan Internet Explorer. Se nimittäin rivittää otsikon näin:
Erikoismerkkien ”käyttö” (pää)
otsikossa – Lopetettava/vähennettävä
heti…?
Olen eri yhteyksissä neuvonut, miten estetään IE:tä jakamasta sanaa loppusulkeen jäljestä, mutta tässä sellaisen jaon virheellisyys vain korostaa sanomaa. Erikoismerkkeihinhän liittyy myös teknisiä riskejä.
Jukka, kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Erikoismerkkien yliviljely tuottaa tosiaan sekä tyylillisiä että teknisiä ongelmia. En osaa sanoa, kummat ovat pahempia. Molemmat hautaavat alleen pääasian – eli itse viestin välittymisen.