Viikko sitten joku nimetön blogini kommentoija oli sitä mieltä, että laatimani alihankkijan karsimismenetelmä on huono. Ettäkö julkaisen blogissa loppusuoralle päässeiden kirjoituksia! Ja blogin lukijat arvioivat tekstejä! Hävytöntä.*
Olen eri mieltä Anonyymin kanssa. On täysin absurdia, että tietokirjailijaksi voisi ryhtyä joku, joka ei kestä työnsä julkista arviointia. Aikoisiko hän kieltää kirja-arvostelut? Ehkä hän ei antaisi tekstejään julkaistavaksi lainkaan?
Ammattikirjoittajan tekstit on tehty julkaistaviksi ja arvosteltaviksi. Haastattelin brändikirjaa varten Jari Parantaista, joka ihmetteli seuraavaa:
Se ei ole ikinä tahtonut mahtua minun päähän, että jos on jotain mieltä, niin minkä helkkarin takia sitä ei voi sanoa ääneen. Mitä sitä nyt tuskailemaan? Osahan saattaa jopa suuttua, jos toinen ei ole samaa mieltä. Eihän se mikään henkilökohtainen loukkaus ole, että jollain on eri mielipide.
Komppaan Jaria. Ei se ole niin kamalaa, että työn tuloksia arvostellaan julkisesti. Sehän on vain mielipiteiden vaihtoa, ja se kehittää ihmistä.
Kun joku on perustellusti eri mieltä kuin minä, niin sehän on hyvä juttu. Olen oppinut paljon enemmän niiltä ihmisiltä, jotka ovat olleet eri mieltä kanssani, kuin niiltä, jotka ovat pelkästään kehuneet.
Sen sijaan en juuri välittänyt Anonyymin näkökulmasta, koska siitä puuttuivat järjelliset argumentit. Kysymys oli nähtävästi vain hänen omista peloistaan.
*Anonyymi ei muistanut, että maksan kyseisistä teksteistä, jolloin saan niiden julkaisuoikeudet. Jos joku ei halua nettijulkisuutta, hän ei myy tekstiään eikä siis myöskään pääse alihankkijaksi.
Parantaisen lainauksesta lainaan vielä seuraavan uudelleen: "Eihän se mikään henkilökohtainen loukkaus ole, että jollain on eri mielipide."Eikö tämäkin toisaalta kosketa sinuakin? Anonyymillä oli se mielipide että kirjoitusten julkaiseminen on epäilyttävää, epäkorrektia tai mitä sanaa nyt käyttikään. Mutta se oli hänen mielipiteensä, ja jos tarkoitat sitä anonyymiä kommenttia joka on edelleen tallella, niin mielestäni se oli vain eräänlainen pohdinta siitä lieneekö julkaiseminen hyväksyttävää vaiko ei. Siihen taas oma vastauksesi (ja viimeistään tämä postaus) antoi varmasti tyhjentävän vastauksen, ja näkökulman jota kyseinen anonyymi ei ollut ajatellutkaan.Ugh, olen häiriköinnyt.
Kaikenlaisia anonyymejä´kommentoijia. En ylipäänsä ymmärrä, ettei ole munaa edes keroa omaa nimeään tällaisessa yhteydessä. Ja että tekstejä vielä pitäisi julkaistakin (kauhistus), eikä vain hillota pöytälaatikossa. Ja sit niitä vielä joku saattaa kommentoidakin? Apua!Hohhoijjaa…
Olin kuuntelemassa hiljattain erään liiton edustajaa. Hän kertoi karuja tosiasioita ilmiöistä, joita työntekijät ovat väittäneet työpaikkakiusaamiseksi.Hänen mukaansa esimerkiksi se ei ole työpaikkakiusaamista, että työnantaja antaa alaiselleen työtehtäviä ja edellyttää niiden tekemistä järjellisessä ajassa.Aivan vastaavasti on aika erikoista, jos joku aikoo tietokirjailijaksi, mutta hänen tekstejään ei saisi a) julkaista ja b) arvioida.Olenkin harkinnut, että ostan lähiaikoina pussillisen tutteja. Niitä voisi jakaa aikuisille melkein päivittäin. Jospa imeskely rauhoittaisi sen verran, että järki palaisi.
jaahas, taalla on taas kommentoinnin asetuksia muutettu. Taisit saada liikaa hairikkopostia?Jarihan tuossa jo hyvin sanoo mita minakin ajattelen.Kuuntelen Areenan kautta YLEa ja kuulin juuri samaisesta tyopaikkakiusaamisesta. On mielenkiintoinen ilmio kuinka toisaalla ilkeily (esim. vihakirjoitukset) pitaisi olla sallittua mutta ihmisten valisessa kanssakaymisessa ei saisi enaa olla mitaan mielta ettei toinen vaan loukkaannu. Missa vaiheessa suomalaisista on tullut niin herkkahipiaisia ettei mielipiteitakaan saa enaa sanoa tai tyonantaja antaa tyotehtavia?ps.Eras huomio.Viime aikoina olen tormannyt moneen paljon lukijoita ja kommentteja saaviin blogeihin jossa kirjoitetaan:….kirjoitin blogin. Tai ….seuraavassa blogissa.Kirjoittaja tarkoittaa blogikirjoitusta mutta kirjoittaa blogin. En tieda miksi tuo iskee rumasti kielisilmaani….
Voin hyvin ymmärtää, ettei joku halua julkisesti kertoa hakevansa paikkaa ennen kuin tietää saaneensa sen. En nyt muista alkuperäisiä ehtoja, oliko idea näyttää vain teksti vai kertoa tekijä myös.
Sivuhuomiona: kommenttini lähti nyt PA-nimellä, kun minulla on sellainen Googlessa tallessa, vaikka nykyään tapaan liikkua etupäässä Matiaksena. Tällainenkin hankaluus saattaa aiheutua, jos blogi ei anna päättää esitettävää nimeä itse (kuten täällä ei enää anneta).
Kiitos kommenteista!Terhi, ilman muuta eriävät mielipiteet ovat sallittuja ja toivottuja. Lähinnä karvani nousevat pystyyn silloin, kun eriävät mielipiteet tulevat ilman nimeä ja ilman perusteita.Pekka ja Jari, en tosiaan voi palkata ihmistä, joka ei uskalla antaa tekstejään arvioitavaksi. Tämä on itse asiassa osoittautunut tosi hyväksi kriteeriksi. Turhat hakemukset vähenevät, koska monelle julkinen arvostelu on este.Blogitse, jouduin taas blokkaamaan anonyymit kommentit pois. Pahoittelen tilannetta. :(Mitä tulee tuohon blogi-sanaan, niin yksittäinen kirjoitus on mielestäni postaus, ja blogi sen sijaan tarkoittaa koko saittia tai sitä sivua, jossa postaukset ilmestyvät aikajärjestyksessä.PA-Matias, mulle on jo tullut yksi hiljainen hakija, jonka kanssa prosessi katsotaan eri tavalla. Tarvittaessa pystyn joustamaan julkisesta arvostelusta, jos teksteistä on tarpeeksi näyttöä muuta kautta. Toisaalta tämän pestin hakeminen ei ole kovin valonarkaa, koska kyseessä on osa-aikatyö. Ihminen voi vallan hyvin säilyttää nykyisen työnsä ja kirjoittaa joskus iltaisin kirjoja.Kirjautumisongelma korjaantuu pikapikaa, kun uusi blogi tulee käyttöön. Pahoittelen tätä Bloggerin ongelmaa: kun estän anonyymit kommentit, joudun estämään myös url-kirjautujat. 🙁