Olen käyttänyt kirjaprojekteissani itse kehittelemääni jääkaapinovimetodia. Se auttaa pysymään tavoitteessa. Jääkaapin oven avulla kirjoitan 100 tekstiliuskaa kuukaudessa ja silti saan pidettyä viikonloput vapaina – paitsi jos aikataulu pettää.

Jos olet blogini uusi lukija, kuvat jääkaappimetodista löytyvät näistä linkeistä: Tekstiä ruudulla, Avaa tästä, Tee itsestäsi brändi ja Sano se someksi.

Lupasin eilen eritellä jääkaapinovimetodia. Mitkä asiat siinä ovat tehokkaita patistajia?

1) Julkaise tavoitteesi blogissa.
Olen joka kerta julkaissut kirjaprojektin aikataulun blogissani etukäteen. Jos homma venyisi, joku lukijoista puuttuisi aivan varmasti asiaan – yksi kannustavasti, toinen kärkevästi. Julkinen patistaminen on tehokas piiskauskeino.

2) Jätä aikataulu kotona näkyvälle paikalle.
Kun aikataulu on jääkaapin ovessa, näen sen päivittäin. Se olisi helppo muka-unohtaa työhuoneen seinälle, mutta keittiössä se pahus muistuttaa koko ajan olostaan.

3) Anna lähipiirin patistaa.
Moni kaveri sisään tullessaan vilkaisee kalenteriani, ja siippa huomauttelee siitä ajoittain. Minun on pakko pysyä edes jotenkin aikataulussa, koska muuten perhe ja tuttavapiiri kohottelevat kulmiaan ja kettuilevat ystävällismielisesti aikataulustani.

4) Aikatauluta vähintään päivän tarkkuudella.
Olen jakanut jokaisen kirjaprojektin päivätasolle. Työtilanteen mukaan olen jo etukäteen päättänyt, montako sivua kirjoitan kunakin päivänä. Aikataulu ei tietenkään aina toteudu – kuten yllä olevista linkeistä huomasit – mutta vajetta on helppo kuroa kiinni löysempinä päivinä. Tai joskus viikonloppuisin.

5) Tunne omat resurssisi.
Aikataulu edellyttää oman kirjoitusnopeuden tuntemista. Olen aikatauluissani kellottanut itselleni suurimmillaan 10 sivua päivässä, mutta ennätykseni taitaa olla 17 sivua. Silloin tosin kirjoitin päivän ja yön putkeen. Olen myös varannut löysempiä päiviä, koska huipputahtia ei voi pitää yllä päivätolkulla.

6) Älä usko liikaa tuumailuun.
Joskut aikatauluttavat itselleen ”tuumailupäiviä” tai ”väljyyttä”. Itse en usko siihen. Minulla väljyys löytyy loma-aikana ja kirjaprojektin ulkopuolelta. Sen sijaan kirjoittamisessa seinään tuijottaminen ei auta lainkaan. Päinvastoin: kirjoittaminen on ajattelua. Kun ryhdyt kirjoittamaan, ajatus selkeytyy ja kirkastuu.

7) Jätä projektien välille aikaa ja pidä kunnon lomat.
Tehokasta vauhtia ei voi pitää yllä kuukausitolkulla. Itse aikataulutin tähän vuoteen kolme kirjaprojektia, jotka ovat nyt valmiit. Se tiesi kolme kuukautta tiukkaa kirjoittamista ja kolme kuukautta väljempää työtä kuten oikolukua, yhteyksiä graafikkoon ja sisällöntarkistuksia. Periaatteessa sekaan mahtuisi neljäskin kirjahanke, mutta se ei olisi järkevää. Ahnehtiminen on turhaa.

8) Tunne itsesi.
Pidän tehokkaasta ja ripeästä työskentelystä. Niinpä minun ei kannata aikatauluttaa kirjahanketta kestämään kolmea kuukautta tai puolta vuotta. Jos aikataulu on liian väljä, punainen lanka katoaa ja joudun lukemaan käsikirjoituksen uudelleen joka kerta, ennen kuin ryhdyn kirjoittamaan.

9) Lähde mukaan vain innostaviin hankkeisiin.
Yhtään pakkopullaa ei kalenteriin kannata ahtaa. Aito innostus ja motivaatio pitävät hyvän vireen yllä, etkä pääse leipääntymään projektiin.

+1) Tuotteista metodisi.
Ensi vuodeksi olen hankkimassa alihankkijatiimiä. Hakemuksia on tullut jo viisi, ja kaikki tuntuvat erittäin varteenotettavilta. Tavoitteena on siis tehdä enemmän kirjoja kuin kolme vuodessa, koska tietokirjoilla ei muuten elä. Olen jo saanut kolme kirjasopimusta vuodelle 2011, ja kahdesta neuvottelut ovat kesken. Lisäksi takataskussani on useita kirjaideoita, joita en uskalla tarjota kustantajille, ennen kuin tiedän, että minulla on kykenevä tiimi.

5 kommenttia

  1. Kiitos, kun valotit työmetodiasi. Kuten aiemmin kommentoin, kolme kirjaa vuodessa kuulostaa äkkiseltään aika hurjalta tahdilta. Merkintäsi selittää hyvin, miten se onnistuu.Yhdessä asiassa olen eri mieltä. Minä tarvitsen tuumailupäiviä. Kun kirjoitan esimerkiksi laajaa juttusarjaa, tarvitsen myös hetkiä so. päivän, jolloin ikään kuin keskustelen pääni sisällä tekstin eri palikat, näkökulmat ja ongelmapaikat kohdalleen. En istu nyrkki suussa kuin Rodinin Ajattelija, vaan siivoan, pyykkään ja käyn kävelylenkillä. Sen jälkeen tekstin työstäminen rullaa taas tehokkaammin. Mutta pointtina onkin, kuten kirjoitat, oman kirjoitusnopeuden ja työtapojen tunteminen.

  2. Kiitoksia upeasta blogista! Pääsen vihdoin ja viimein seuraamaan tätä reaaliajassa. Olen ollut lukijana jo jonkin aikaa mutta olen lukenut vasta vanhat postaukset. Oikein mukava määrä asiaa ja hauskuutta!Itse asiassa olet jopa innostanut minua hieman kirjoittamisessa. Olen saanut pienimuotoisen hingun oppia parempaa kieltä. Kieleni on aika surkealla tolalla pitkän kirjoittamattomuuden takia (jos se nyt koskaan on ollut mitenkään hyvä). Kerroinkin tästä omassa blogissani paremmin ja olen siellä linkittänyt tännekin 🙂 http://lilithevoly.blogspot.com/2010/10/kielesta-about-language.htmlJään seuraamaan innolla uusia juttuja ja toivotan oikein hyvää menestystä tietokirjailijaurallesi!-Lilli-

  3. Kiitos kommenteista!Viides rooli, olet ihan oikeassa: se oma metodi ja tahti on tunnettava.Joillain tietokirjailijoilla kuulemma käsikirjoituksen teko voi viivästyä jopa vuoden. Silloin kyse ei enää ole ollut aidoista pohdiskelupäivistä, vaan laiskuudesta tai kyvyttömyydestä johtaa itseään.Liili, tosi kiva kuulla, että blogista on ollut iloa. Tsemppiä myös omaan bloggaamiseesi!

  4. Ei pohdiskelua minunkaan mielestäni tarvitse aikatauluttaa. Alitajunta hoitaa asian omalta osaltaan ja loput menee suihkussa/WC:ssä/autossa/bussissa jne.

  5. Tämä pätee varmasti pienempiinkin projekteihin. Kiitos. Pistetään kokeiluun, sillä olen hyvä tuumaamaan.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.