Aivan aluksi: jaxuhali sinulle, tämän jutun lukija! Nyt tulee inhottavia juttutyyppejä.
Kysyin Facebook-ystäviltäni, mitkä ovat nykytoimittajien ärsyttävimmät jutuntekotekniikat. Vastauksia vyöryi kymmenittäin. Listasin oheen ärsyttävimpiä, perusteluineen.
Jostakin juttutyypistä te muut ette ole ehkä kuulleetkaan, mutta koska kaverini sanoi sen minulle, sen täytyy olla totta.
Inhoa nostavat jutuntekotekniikat voi jakaa muutamaan pääluokkaan: FB-kysely kavereille (mielipide, letkautus), lööppitekniikka (katso kuvat, tsekkaa video), toimittajan oma ennakkoluulo (valikoidut haastateltavat, piiloagenda), haastattelu sähköpostilla (ei omaa kirjoitustyötä) sekä juttujen suora kääntäminen ulkomaisista lähteistä (Huffington Post, Perez-Hilton).
Pystyykö näitä edes lukemaan? Haasteellista. Se on hiinä ja hiinä, aikuisten oikeasti.
FB-kysely kavereille. "Toimittajaa laiskottaa, joten hän kyselee jotain tuttavapiiriltään. Kaikki kommentoijat ovat suurin piirtein samaa sosio-ekonomista porukkaa, joten jutusta tulee yksipuolinen. Mutta sen voi aina julistaa totuudeksi." Nainen, 37, bloggaaja Hämeenlinnasta
Toimittajan ennakkoluulot. "Opiskeluaikana yksi Kalevan toimittaja kyseli minulta ja kaverilta, mitä opiskelijat syövät. Hän oli selkeästi päättänyt, että me syötiin tonnikalaa ja makaronia. Vaikka me yritettiin väittää vastaan, niin kummasti lehdessä sitten oli 'toimittajan' versio." Nainen, Facebookista
Suora käännös ulkomaisesta jutusta ilman mainintaa lähteestä. "Huonosti tai jopa väärin käännetyt jutut kansainvälisistä medioista – ja tietysti ilman mitään merkintää alkuperäiseen juttuun." Nainen, yrittäjä, Facebookista
Sähköpostihaastattelu. "Oman työn ulkoistaminen. 'Teen haastattelua lehteen. Tässä olisi sinulle 20 kysymystä, voitko vastata niihin sähköpostilla, mieluiten huomiseen mennessä. PS. Olisiko sinulla hi-res-kuvia joita voidimme käyttää jutun yhteydessä?'" Mies, Facebookista
Lahti-keskeisyys. "Homoseksuaalina Lahdessa. Onko Lahdessa Suomen ainoa oikea rock-klubi Torvi? Miksi poiketa Lahteen? Onko Lahti enemmän underground kuin Helsinki? Miksi Lahdessa hävetään lahtelaisuutta?" Lahtelainen mies, Facebookista
Nämäkin ärsyttivät: kohuotsikointi, lähdelinkkien puuttuminen, piiloagenda, yksipuoliset lähteet sekä listamuotoon kirjoitetut jutut.
Seuraavaksi juttusarjassamme ilmestyy suomen ihanimmat sanat, suomen höpsöimmät lauseet, Suomen parhaat vitsit ja Suomen ankeimmat viihdeotsikot. Jos haluat vaikuttaa näiden juttujen sisältöihin, voit tulla Facebook-kaverikseni.
Osuitpa taas asian ytimeen, elikkä naulan kantaan! Aivan samaa pohdiskelin minäkin puolisen tuntia sitten Hesarin jutun luettuani, mutta en olisi osannut sanottavaani noin lempeän ironiseen mutta kuitenkin sisällöllisesti pätevään muotoon pukea. Taisit olla ihan omalla mukavuusalueellasi juttua kirjoittaessasi 🙂
Virve, kiitokset! Kannattaa muuten jatkossa vastata Hesarin toimittajien kyselyihin Facebookissa, koska siten saa kätevästi omat vinkkinsä valtakunnan päälehteen.
Omilta FB-kavereilta kysely voi olla yksi lähestymiskulma ihan kiinnostavaan ja pätevään juttuun, mutta silloin jutussa pitää olla muutakin. Minua tökki lukemassani jutussa vastausten summamutikkainen luokittelu – ei verbin muodostaminen substantiivista ja ko. verbin nominaalimuoto (tää yrittää päteä termeillä jotka on kuullut viimeksi 20 vuotta sitten…) (tissittely, vaunuttelu) ole sama asia kuin substantiivien hellittelymuodot (paituli, äityli), vaikka päätteissä samoja kirjaimia olisikin.
Sähköpostihaastattelu on ongelmallinen – toimittajana minua harmittaa, kun taivun puhelinhaastattelua pyytäessäni haastateltavan toiveesta kirjallisiin kysymyksiin ja vastauksiin. Ei silloin voi olla täysin varma, kuka vastaukset on muotoillut, ja niistä puuttuu tietty elävyys.
Kaisa, naulan kantaan.
FB-kysely voi olla yksi lähde, mutta se ei saa muodostaa jutun koko kuvaa.
Osuit aivan oikeaan myös tuossa aineiston luokittelussa. (Minulta se meni ohi silmien, kun olin vain kiukustunut jutuntekotapaan.) Aineiston luokittelu oli tosiaan täysin sattumanvaraista.
Sähköpostihaastattelun ymmärrän vain faktojen tarkistuksessa. Juuri eilen Kauppalehden toimittaja meilasi koosteen, jonka tarkistin. Sen sijaan kokonaisten vastausten ja repliikkien kirjoittaminen sähköpostiin tekee jutusta melko kankean.
”Kysyin Facebook-ystäviltäni, mitkä ovat nykytoimittajien ärsyttävimmät jutuntekotekniikat. Vastauksia vyöryi kymmenittäin.”
Tuota, teet blogikirjoituksen jonka lähdemateriaali perustuu tekniikkaan, jonka kritisointi on blogitekstin perusta? Vai menettely tarkoituksellista ironiaa?
Eipä sillä, minusta on käsittämätöntä ja ärsyttävää, että maamme suurin sanomalehti käyttää facebook-journalismia.
Anssi, oivalsit oikein: menettelyni oli tarkoituksellista parodiaa. Huomaat sen myös siitä, että olen käyttänyt hyväkseni alkuperäisen jutun sanoja ja lauserakenteita.
Toimittajan pitäisi nähdä enemmän vaivaa. Ei riitä, että kopioi kavereittensa FB-kommentteja ja kuvitelee niiden sitten olevan koko kansan mielipide.
Hei Katleena!
Olen samaa mieltä kanssasi. Facebook-kysely omilta kavereilta on huono tapa tehdä juttu. Toivottavasti ne eivät yleisty. Heikkisen puolustukseksi voi sanoa, että kyseessä on selkeästi viihteellinen kolumni, ja tuskin lukija olettaakaan saavansa mitään tyhjentävää tutkimustulosta. Viihdyttämisessä kolumni onnistuu aika mallikkaasti, mutta otsikko olisi joutanut romukoppaan.
Aina silloin tällöin huomaa myös juttuja, jossa lehti kysyy lukijoilta jotain ja tekee niistä yhteenvedon. Vaikka kyselykanava ei olisikaan Facebook ja otanta on laajempi, juttutyyppi tuntuu riman alitukselta.
Olisiko mielestäsi kyseinen Hesarin juttu ollut ok, jos toimittaja olisi tehnyt ”haastattelut” Hs.fi:ssä kyselylomakkeella?
Riku, kuvailemasi tapa on yleinen erityisesti iltapäivälehdille. Ensin tehdään lehden verkkosivuilla kysely, johon saadaan epätasainen otanta. Sitten uutisoidaan: ”Suuri suomalainen seksitutkimus”.
Ehkä hs.fi-kysely antaa hieman laajemman otannan kuin toimittajan FB-kaveripiiri. Jos Hesarin toimittaja olisi tehnyt jutun hs.fi-verkkokyselyllä, hän olisi kenties voinut julkaista sen otsikolla ”Lukijakysely”. Sitäkään ei silti olisi voinut väittää miksikään ”suomen kielen yhteiseksi tulokseksi”.
Joka tapauksessa vierastan ajatusta, että toimittaja kerää koko aineistonsa jostain, lajittelee sen huonosti ja julkaisee sen tuottamatta mitään omintakeista materiaalia.
Kiitos vastauksestasi!
Ehkä kolumni olisi ollut näennäisesti salonkikelpoinen, jos se olisi tehty laajempana kyselynä. Suurin ongelma taitaa kuitenkin olla, se pelkän listan tekeminen ei anna lukijalle oikeastaan mitään. Luu jää käteen. Ehkä se jaksaa hymyilyttää vähän aikaa, mutta siihen se sitten jääkin.
Muiden ihmisten ajusten suora kopiointi listaksi ei minun mielestäni ole journalismia. Asioiden laajempi pohdinta on.
Kiitos itsellesi hyvästä näkökulmasta!
Osuit tiivistelmässäsi aivan oikeaan. Juttu oli köykäinen, ja se olisi sopinut pikemminkin harrastus- tai järjestölehteen kuin valtakunnan päämediaan.
Hei Katleena! Kirjankustantamo Otavan avoimen oppikirjakehityksen sivulla oleva blogi johdatti Ei oo tottaan. Täällähän on hyvää materiaalia joka syventää yht.kunnan ilmiöiden käsittelyä. Kiitos tästä.
Vierailija, tervetuloa mukaan! Upeaa kuulla, että olet pitänyt EOT-blogista.
Lupasit juttusi lopulla esitellä ”suomen ihanimmat sanat, suomen höpsöimmät lauseet… jne”
Voisitko jopskus esitellä myös mainonnan ja markkinoinnin imelimmät, valheellisimmat ja typerimmät kliseet. Autan sinua hiukan alkuun (vaikka et pyytänytkään).
Lähetin K-supermarket ketjulle ärhäkkää palautetta heidän uudesta kampanjastaan. Se menee näin: Maksettuasi ostokset sait kassalta arvontalipukkeen, jolla saattoi voittaa 5000 euron edestä ruokaa. Näitä palkintoja oli (on?) vain yksi koko valtakunnassa. Sen lisäksi (jippii!) voit voittaa elintarvikkeita 20 euron edestä. Näitä todellisia supewrjättipalkintoja on tarjolla 20 kappaletta koko valtakunnassa.
Todella reilua! Jokainen partiolippukuntakin pystyy tarjoamaan arpajaisiinsa paremmat palkinnot kuin miljardimyynnin K-ketju.
Minä siis lähetin kiukkuista palautetta. Parissa minuutissa tuli koneen lähettämä vastaus:
”Hyvä Asiakas
Kiitoksia, että olette antanut meille mahdollisuuden palvella Teitä.
Olemme vastaanottaneet viestinne ja se on siirretty asianomaiselle henkilölle käsittelyyn.
Asiakkuutenne ja tyytyväisyytenne on meille hyvin tärkeää. Tallennamme antamanne tiedot Ruokakeskon asiakaspalautejärjestelmään. Käytämme tietoja ainoastaan palautteeseen vastaamiseen sekä liiketoiminnan ja asiakaspalvelun kehittämiseen. Tietoja ei luovuteta Ruokakeskosta eteenpäin.
Otamme Teihin yhteyttä mahdollisimman pian.
Ystävällisin terveisin,
Asiakaspalvelu
K-supermarket
Tähän viestiin ei voi vastata käyttämällä lähettäjän osoitetta.”
Kului neljä päivää ja sain uuden konevastauksen:
”Kiitos palautteestasi ja mielenkiinnostasi. Kaikki saamamme palaute on meille tärkeää kehittäessämme ja ylläpitäessämme toimintamme.
Otamme palautteesi huomioon, kun kehitämme kampanjamallia eteenpäin.
Ystävällisin terveisin
Clarissa Mayr
K-supermarket markkinointi”
Juu, kyllä varmaan palautteeni vaikuttaa seuraavaan kampanjaan.Imel, imel, imel…Odotan jännityksellä.
Meni pari päivää ja Suomen Kuvalehdeltä tuli päätoimittaja Tapani Ruokasen allekirjoittama mainoslärpäke. Sen alussa oli nimeni ja sitten teksti: ”Suomen Kuvalehden tilaajana olet meille tärkeä.” Kiitoksena saat nyt ilmaisen lahjalehtijakson. jne”
Olen siis tärkeä yhtiölle vain Suomen Kuvalehden tilaajana. Jos en tilaa, olen tarpeeton ihminen, jäte.
Miksi helvetissä tuo ”meille tärkeä?” Riittäisi, kun sanoisi, että ”Suomen Kuvalehden tilaajana” saat tällaisen tai tällaisen edun.
Hei ja kiitos jutusta – olen kerran tai pari aiemminkin sattunut tänne lukemaan hyviä kirjoituksiasi.
En malta olla mainitsematta, että YLE käyttää nettisivuillaan samantapaista juttumateriaalin hankintatapaa. Tietysti avoimet kysymykset kaikille sivujen lukijoille on ihan eri asia kuin oman FB-kaveruston käyttäminen, mutta jotenkin se minua ärsyttää. Niillä on siellä tällainen suora linja http://yle.fi/uutiset/suora_linja/ jossa käydyistä keskusteluista sitten kyhätään juttuja. Liekö tämä nyt sitten jotain osallistavaa journalismia. Minusta se vaikuttaa aika kovasti aidan matalimman kohdan etsimiseltä.
Jukka, kiitos kommentistasi ja kivasta palautteesta!
Olen hieman jäävi vastaamaan Suoraa linjaa koskeviin kysymyksiin, koska olen tutustunut ohjelman toimittajiin Twitterissä. Yritän kuitenkin.
Minulle tulee mieleen kolme näkökulmaa, jotka puoltavat Suoraa linjaa suhteessa Hesarin FB-juttuun:
1) Kuten sanoit, ohjelma ei perustu omiin FB-kavereihin, vaan laajempaan someyhteisöön.
2) Ohjelman tuloksia ei esitetä ”koko Suomen mielipiteenä”, vaan ohjelmassa puhutaan koko ajan sosiaalisen median näkemyksestä.
3) Toimittajat kuitenkin suodattavat tietoa ja tekevät taustatyötä. He myös esittävät verkossa tarkennuskysymyksiä ihmisille.
Mutta onko osallistava journalismi ylipäätään tarpeen? Itse suhtaudun siihen vähän kaksijakoisesti. Toisaalta on hienoa, että katsojat otetaan mukaan, mutta toisaalta se tekee ohjelmasta ajoittain tylsän ja ennalta arvattavan.
Toisaalta Suora linja on ikään kuin ”kansan mediakasvatusta” ja siten tarpeellista: ihmiset oppivat, mikä juttu menee mediassa läpi ja miten lausunto muotoillaan. Ehkä tämä lisää selkeää ja napakkaa kirjoittamista sosiaalisessa mediassa.
Vai lisääkö se vain julkisuudenhalua ja omien intressien tyrkyttämistä medialle?
Ei aavistustakaan.