Useimmille meille on jäänyt päähän äidinkielen tunneilta yksittäisiä muistisääntöjä:
alkaa tehdä, ruveta tekemään
mitali, metalli
kampanja, samppanja
Nämä me kyllä muistamme, mutta emme välttämättä hallitse tärkeämpiä äidinkielen oppeja:
- Miten tekstilajit eroavat toisistaan?
- Millainen tekstin rakenne sopii mihinkin tarkoitukseen?
- Millainen tyyli sopii mihinkin tilanteeseen?
- Mistä tekstin keinoista tyyli syntyy?
- Miten eri osapuolet tuodaan näkyviin tekstissä?
- Millaista on selkeä ja silmäiltävä teksti?
- Miten vaikutan ihmisiin tekstillä?
- Miten minuun yritetään vaikuttaa?
- Miten tunnistan vallankäytön kielessä?
Yhteiskuntamme asiatekstit ovat valtaosin oikeakielisiä, mutta ne ovat myös tympeitä, velttoja, ylimielisiä tai epäselviä. Kirjoittaja on kyllä viilannut pilkut paikoilleen, mutta hän ei ole pohtinut, ymmärtääkö lukija, välittyykö viesti ja vahvistuuko sanoma.
Jotain on pielessä.
Olemme niin taitamattomia, että kirjoitamme huonoja tekstejä. Kaiken lisäksi olemme niin arvostelukyvyttömiä, että suostumme lukemaan huonoja tekstejä.
Kirjoitamme ja luemme valtavat määrät sanoja, jotka eivät vakuuta lukijaa, eivät herätä tunteita, eivät muuta asenteita eivätkä välitä tietoa. Silti me hyväksymme tämän kaiken.
Meiltä on kadonnut laadukkaan tekstin taju.
Hyvä kirjoitus on kuollut. Eläköön huono kirjoitus.
Parahin Skat Leena,
Kilpailutus, kuten tiedetään, on tehokasta ja kannattavaa. Kun kilpailutus yhdistetään harrastelajiin ja lehden tekoon, voisi kuvitella että ihan kuka tahansa lajia tuntematon toimittaja välttämättä toimisi sisällöntuottajana lukijan silmissä.
Koska kehitystä ei voi kääntää joudutaan katsomaan tosiaisioita silmiin. Itselleni karu todellisuus valkeni kun avasin Golf-lehden, joka vuodenvaihteessa sai uuden toimituksen.
Lehdestä voidaan poistaa konteksti ja keskittyä kirjaimiin, sanoihin ja lauseisiin.
Olisi mielenkiintoista lukea mitä mieltä kirjoittamisen ammattilainen on uudesta lehdestä ja sen kirjallisesta asusta. Mahdollisesti jopa verrata vanhaa ja uutta lehteä, tällainen olisi mahdollista. Esimerkiksi pääkirjoitus sekä lehden pääartikkeli eli maajoukkueen päävalmentajan Staffan Johansonin henkilöesittely olisivat varsin mainioita kohteita.
Itselleni jotenkin jäi hapokas jälkimaku. En kuitenkaan ole kirjoittamisen ammattilainen, joten painoarvoa kritiikilläni on nollan ja napanöyhdän välimaastosta.
Kiitos kommentista! En arvosta sitä, että tuntematon ihminen vääntelee etunimeäni, mutta muu osa kommentistasi oli täysin asiallinen.
Kun kilpailutetaan toimittajia, yksi laatukriteereistä pitäisi ehdottomasti olla tekstin selkeys ja luettavuus. Tätä eivät kuitenkaan kaikki kilpailuttajat mittaa lainkaan. Äärimmäisen kurjaa, että Golf-lehden laatu on huonontunut.
Olisi tosiaan kiinnostavaa vertailla vanhaa ja uutta Golf-lehteä. Jos haluat postittaa ne minulle tutkittaviksi, lähetä yhteystietosi tuolta blogin yläosan Ota yhteyttä -painikkeen kautta. Otan sinuun yhteyttä ja neuvon postitusohjeet.
Kiitos, Katleena, tästä hyvästä postauksesta!
Tässä on oiva lista meille kaikille kielikouluttajille niistä asioista, joihin viestinnässä on syytä kiinniittää huomiota. On tärkeää muistaa, että sama viesti täytyy eri tilanteissa muotoilla eri tavoin, jos vastaanottajajoukkokin on eri.
Viestinnässä tärkeintä ei ole minä, vaan sinä. 🙂
Osut ytimeen, Katleena. Tekstitaitojen perusteet opitaan yleissivistävässä koulussa. Sinne on vain ahdettu äidinkielen kursseille ja opetukseen niin jumalattomasti asiaa, että kirjoittamisen perusta jää hataraksi. Kirjoittaminen on taitolaji, se opitaan pitkän kaavan kautta toistamalla, harjoittelemalla – ja valitettavasti myös pänttäämällä.
Ei kovin hyvältä näytä. Korkeakouluissa ei pikapaikkaustoimin ihmeitä tehdä :(.
Tekstit ovat palvelua. Tilannetaju ja tekstilajituntemus vaikuttavat kirjoittajan onnistumiseen.
Näppärät sormet taikoivat sukunimeen ylimääräisen n:n. Se niistää tekstitaidoista ;).
Sorry nyt tämä häiriköinti, se päättyy tällä erää tähän. Koneen näppäimistö ei tee tänään kanssani yhteistyötä. Sormet niistävät tekstitaidoista…En kirjoita tänään enää mitään.
Kiitos kommenteista! Kiva kuulla, että olette samoilla linjoilla.
Kiinnostavaa on muuten sekin, että koulutusten osallistujat toivovat usein ratkaisuja yksittäisten sanojen oikeinkirjoitukseen. Toki kerron niitä mielelläni, mutta korporaatiokieltä ei paranna se, että jokin termi on oikein kirjoitettu.
Yksittäiset lyöntivirheet eivät tee tekstiä huonoksi. Mutta toisaalta ne voi itse nostaa esille ja luoda niistä hauskan tarinan, kuten Tiina juuri teki. 🙂