Prrrrrr
– Katleena Kortesuo.
– Vaarala tässä terrrve!
– Ööö… Terve?
– Miten sulla niitä kodinkoneita?
– Anteeks mutta nyt mä en ymmärrä.
– Eikös tää ole siinä kodinkoneliikkeessä?
– Ei valitettavasti, kyllä nyt tuli väärä numero.
– No voi saatana, kun tää on jo toinen väärä numero. Voihan helevetti näitä puhelinluetteloita, kun äskön soitin jollekin Turenkiin.
– No toivottavasti oikea numero löytyy. Kiitos soitosta ja tsemppiä yrittämiseen!
– Mutta tiedätkös sä sitä lasiliikettä siinä Eino Leinon kadulla? Mikä sen numero on?
– Nyt mä en valitettavasti voi auttaa, kun mä en mitenkään liity lasiliikkeisiin tai kodinkoneliikkeisiin.
— No mitäs sä sitten myyt?
– Mä olen tietokirjailija.
– Hehehehe, no voihan saatana! Ensin mä soitan jonnekin Turenkiin, ja nyt sä yrität myydä mulle kirjoja!
– Joo, toivottavasti löydät pian sen etsimäsi. Tsemppiä soitteluun!
– Joo joo, kiitos vaan sullekin, Maija!
Tää on ihan helmi, Maija! Samantyylinen kuin se tyyppi joka riehuu Elisan puhelinmyyjälle. Paitsi toisin päin.
Ei voi muuta kuin nauraa.
Tämä Maija yritti ottaa selville numeron omistajan, mutta se oli tietenkin Prepaid tai salainen numero. :(Olisi ollut kiva tietää, oliko soittaja a) pilapuheluiden tekijä joltain teiniradiokanavalta b) yrittäjä, joka on jostain syystä aivan ruohikolla.
FB:ssä on hyvä kommentti (Minin status jokin aika sitten) samasta aiheesta. Eli mitä ihmettä tapahtui sille normaalille käytökselle, että soitettaessa väärään numeroon pyydettiin kohteliaasti anteeksi ja lopetettiin puhelu lyhyeen vastapuolta sen enempää vaivaamatta?
Tino, ei tuo nyt niin epäkohteliasta ollut.Minusta ei ole juurikaan kohteliaampaa vain pyytää anteeksi ja katkaista puhelu.Tuossahan tuli vastineeksi tietoa väärän numeron taustoista jne. – asioita, jotka jäävät aina vähän vaivaamaan väärän numeron jälkeen.
Mua jäi vaivaamaan, etsikö Vaarala kodinkoneliikettä, lasiliikettä vai molempia. Onkohan hänellä imuri hajonnut, kun se tuli heitettyä ikkunan läpi pihalle?