Huh, urakka valmis. Journalismin kuoleman käsikirjoitus lähti alkuviikosta Tammelle.

Olen tehnyt kahden kuukauden ajan 10–12-tuntisia työpäiviä, koska kirja piti saada valmiiksi. Hakkasin käsistä kasaan Hämeenlinnan keskustassa Crazy Townin Parkki-toimistohotellissa: työpäivät alkoivat aamukahdeksalta ja päättyivät illalla kuudelta tai kahdeksalta.

Olen käynyt kotona lähinnä vain suihkussa ja vaihtamassa vaatteita. Tai ainakin luulen vaihtaneeni vaatteita, mutta en ole täysin varma. Muistaakseni kävin öisin nukkumassa kotona, mutta toisaalta en erota enää sänkyä ja kahvilan sohvaa toisistaan. En myöskään muista perheenjäsenten nimiä, joten olen alkanut kutsua heitä Mieheksi, Esikoiseksi, Kuopukseksi ja Koiraksi. Seuraavaksi aion siirtyä numeroihin.

Miksi tällainen aikataulu?

Olin arvioinut tarvittavan kirjoitusajan totaalisen väärin, koska en tajunnut miten paljon lähdetyötä tämä kirja vaatii. Kirjan taustatyö on ollut lähempänä tieteellistä kirjoittamista kuin self help -kamaa, joten sivuja syntyi paljon hitaammin kuin aiemmissa kirjoissani.

En ole koskaan tehnyt näin pahaa mokaa kirjoitustyön keston arvioinnissa. Selkäni on täynnä itseruoskinnan jälkiä, ja päälaella on tuhkakasa.

Jo pelkkä lähdeluettelo on 28-sivuinen. Halvatunmoinen määrä viitteitä, linkkejä ja taustoitustyötä. Valtavasti tarkistuksia, raportteja, tutkimuksia, artikkeleita ja uutisia.

Nyt jännittää, että tuliko siitä mitään. Käsikirjoitus lähti kustannustoimittajalle, ja kohta saan kuulla, onko opuksesta yhtään mihinkään, vai voiko sillä heittää sinisorsaa.

Jos kirja kelpaa painettavaksi, niin seuraava jännittämisen aihe on sen vastaanotto. Kirjan ote on mediakriittinen, mutta olen pyrkinyt olemaan rakentava. Silti on täysin mahdollista, että kirja a) ohitetaan b) lytätään.

Näillä näkymin elokuussa on julkkarit.

Ja jos ei ole, niin vinkkaa jos tiedät vapaita paikkoja esimerkiksi ikkunanpesuhommissa tai asfalttitöissä. Olen avoin ehdotuksille. Riittää jos on alle 10-tuntiset työpäivät eikä tarvitse nähdä näppäimistöä enää ikinä.

14 kommenttia

    1. Kiitos! 😍

      Ja jos se kirja on huono, niin sen on sitten kirjoittanut mun identtinen kaksoissiskoni Skandaleena. Se tekee aina kaikkea kamalaa, ja sitten mua syytetään. 🤷‍♀️

      1. Wau! Sullakin kaksoissisko! Mun idioottisen kaksosen nimi on Krisi [kri:si].

        1. Oih, kohtalotoveri! Noi identtiset siskot ovat ihan kauheita. Aina saa hävetä.

  1. Rakastan tuollaisia kirjoja, joissa on tehty paljon taustatyötä! Varmuudella luen!

  2. Mahtavaa. Tein graduni aikanaan samalla perse pankkiin menetelmällä. Uurastus on varmasti kaiken sen arvoinen. Laitan osto- ja lukulistalle! Aihe on enemmän kuin tärkeä.

    1. Toivottavasti tykkäät kirjasta. Jos ostat, niin pistä palautetta tulemaan.

      PS. Jos et pidä kirjasta, lunastan sen sulta takaisin samaan hintaan.

  3. Tietokirjailijana ja tiedetoimittajana kuulun kohtalotovereihin. Laitan ennakkotilauksen kustantajalle. Eiköhän tuo ymmärrä siitä ruveta täyttämään painokoneen värisäiliöitä jo valmiiksi.

  4. Luen Journalismin kuolemaa juuri äänikirjaksi. Todella hieno teos ja hyvin kirjoitettu,. Tätä on ilo lukea.

    1. Kiitos Ella! Tämä palaute lämmitti mieltä.

      Ja kiitos että jaksat lukea paketin äänikirjaksi. 😍 Se on iso urakka.

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.