Huh, eilen postasin rekrytointimokasta, joka nousi tapetille. Yleensä blogini kävijämäärä on 250-300 kävijää arkipäivän aikana, mutta torstaina kävijöitä oli yli 2 500. Myös Twitterissä ja Facebookissa keskusteltiin postauksestani.
Suurin osa postauksen kommentoijista oli kanssani samaa mieltä, mutta pieni vähemmistö protestoi sitä, että olin nostanut rekrykonsultin mokan esille. Kuulemma olisi ollut asiallisempaa huomauttaa asiasta junassa eikä kertoa mokasta kaikille. Yhden kommentoijan mielestä toin turhaan itseäni esille.
Saman logiikan mukaan MOT ja tutkiva journalismikin pitäisi lopettaa. On aivan turhaa kertoa asioista julkisesti, jos niistä voi suoraan huomauttaa asianosaiselle. Hän varmasti muuttaa toimintaansa ja kertoo lisäksi esimiehelleen saaneensa varoituksen sivulliselta. Eiku ööh.
Jos olisin halunnut nostaa itseni esille, olisin voinut toimia tehokkaammin:
1) Minun olisi kannattanut postata aamulla klo 9 tai 10, jolloin suurin osa blogini lukijoista on koneensa ääressä. Sen sijan postasin torstai-iltana klo 20.38, mikä ei ole otollisinta blogini lukuaikaa.
2) Minun ei olisi kannattanut meilata postauksestani klo 21.56 Emporeen, koska meilini ansiosta he pystyivät pitämään välittömästi kriisipalaverin ja puuttumaan asiaan. Jos olisin halunnut julkisuutta, minun olisi pitänyt vain toivoa, että valtakunnanmedia äkkää tapauksen ennen Emporea. Nyt toimittajat ovat aika tyhjin käsin, kun juttu on jo ratkennut ennen kuin heidän kiinnostuksensa ehti herätä.
3) Minun olisi kannattanut käydä postaamassa linkki myös Salakuunneltua-blogiin, jossa olisin saanut suuremman yleisön.
4) Olisin voinut olla provosoivampi: olisin voinut julkaista jokaisen mainitun organisaation sekä rekrykonsultin nimen ja lisäksi mainita Emporen jo otsikossa. Olisin myös voinut olla kärkkäämpi ja purevampi. Nythän vain kerroin, mitä kuulin puheluista.
Näitten neljän julkisuuskikan sijasta halusin tehdä sen, mitä varten tämä blogi on perustettu: tuon esille omia ja muiden viestinnällisiä mokia ja yritän oppia niistä. Oli yllätys, että niin moni lukija kiinnostui aiheesta.
Suuri kävijämäärä oli ilman muuta mieluinen bonus, mutta se on myös rasite. Nopeasti kasvanut määrä tulee myös pienenemään nopeasti, koska en kovinkaan usein pääse vastaavanlaisten todistettavien tilanteiden äärelle – enkä toisaalta halua edes täyttää niillä blogiani.
Edit klo 10.04:
Kiitokset Viidennelle roolille, joka antoi julkisuusvinkin nro 5:
Haluaisin myös huomauttaa kriitikoillesi, että jos bloggaaja haluaa nostaa itseään esiin, hän meilaa tiedotusvälineille linkin omaan postaukseensa. Näin on tehty ja näin tehdään.
Sekään ei tullut mieleeni, mutta ehkä en ole tarpeeksi julkisuushakuinen. 🙂
Edit klo 17.24:
Suomen Kuvalehti haastatteli minua ja Emporen Markusta ja teki jutun.
Hiuksia nostattava tapaus tuo junassa kailottaminen. Sinä toimit aivan oikein. Nostan hattua.
Samaa mieltä kuin Rita. Loppujen lopuksi Emporiumkin selvisi tästä mielestäni mallikkaasti. Työntekijästä en tiedä. Suurimmat kolhut saavat loppujen lopuksi nuo kitisevät valittajat alkuperäisessä postauksessasi. Jotka haluaisivat vaieta kaikista ikävistä asioista maailman tappiin saakka, ja jättää syyttömät kärsimään.
Kirjoittaminen ja huomauttaminen junassa eivät ole toisiaan poissulkevia tekemisiä. Lisäksi yhteydenotto Emporeen olisi myös ollut mahdollinen näiden kahden kanssa. Vaikkakin juttusi oli mielenkiintoinen, jäi ihmetyttämään motiivi kertoa juuri yrityksestä nimellä.
Lämmin kiitos kommenteista!Anonyymi klo 8.44:Näin isoista asioista on ehdottomasti kerrottava yrityksen nimellä. Muuten olisin kuin vaalirahakohua salaileva toimittaja: "Eräs poliitikko on ottanut lahjuksia…"Sanottakoon vielä se, että ennen kuin postasin, tarkistin Emporen koon. Jos kyseessä olisi ollut pieni kahden ihmisen toimisto, en olisi maininnut yrityksen nimeä. Sen sijaan jos toimintaa on neljällä paikkakunnalla, firmassa pitäisi olla selkeät yksityisyydensuojan pelisäännöt.Empore on ottanut upeasti vastuun tapahtuneesta, ja sain asiasta erittäin fiksun meilin myös Emporen toimitusjohtaja Markus Huhdanpäältä.
Olet oikeassa siinä, ettei asiasta huomauttaminen kyseiselle kailottajalle olisi välttämättä auttanut yhtikäs mitään. Olennaista on, että pyysit luvan tapauksesta kertomiseen blogissasi mediayrityksessä työskennelleeltä henkilöltä. Sitä ei olisi tarvinnut tehdä, koska kuulit keskustelun julkiseksi määritellyssä tilassa, junavaunussa. Arvostan, että teit niin.Haluaisin myös huomauttaa kriitikoillesi, että jos bloggaaja haluaa nostaa itseään esiin, hän meilaa tiedotusvälineille linkin omaan postaukseensa. Näin on tehty ja näin tehdään. Minusta on hienoa, että nostit epäkohdan esiin; siis sen, että ihmisten asioista hölistään holtittomasti. Matkustan paljon julkisilla kulkuvälineillä, enkä voi ymmärtää, miksi niin moni paljastaa kännykkäänsä puhuessaan henkilökohtaisia asioita omaisistaan, lähimmäisistään, ystävistään, työtovereistaan. Voisit minun puolestani blogata lisää näistä arkipäivän viestinnän kömmähdyksistä.Energiaa päivääsi!
Katleena,Yritä olla välittämättä henkilösi kimppuun käyvistä hyökkääjistä, vaikka se on taatusti vaikeaa. On aina kätevintä epäillä vastapuolen motiiveja kovaan ääneen. Tarkoitus on tietenkin kääntää huomio sivuun itse asiasta.Erityisen säälittäväksi puuha muuttuu, kun joku reppana heittelee kommenttejaan nimimerkin suojista.Jos kaikki olisivat aina yrittäneet painaa villaisella jokaisen epämiellyttävän asian, asuisimme Afrikan savannilla savimökeissä koko porukka vieläkin. Kaikki uudistajat ovat aina olleet veneenkeikuttajia – jopa oman henkensä uhalla.
Kiitos Jari Emporen ja itseni puolestani kommentistasi. Toit osuvasti esille, että uudistajat asettavat itsensä jatkuvasti alttiiksi ja aihepiiri, jota Katleena käsittelee on meidän kaikkien hyvinvoinnin kannalta ehdottoman tärkeä. Myös Empore uudistaa toimintojaan jatkuvasti, eikä salli missään nimessä tämänkaltaisten asioiden painamista villaisella –ei nyt eikä tulevaisuudessa. Näemme tärkeäksi käsitellä asiaa organisaatiomme sisäisen käsittelyn lisäksi myös julkisesti meneillään olevissa keskusteluissa –vaikka vene hieman keikkuisikin. Myös rekrytointikonsulttimme on halukas jättämään Jarin mainitsemat savimökki –ajat taakse ammatillisessa mielessä ja pyysi minua esittämään myös puolestaan pahoittelunsa näin julkisesti.Markus HuhdanpääToimitusjohtajaGSM: 0400 417 783markus.huhdanpaa@empore.fi
Olin vuosia sitten tilanteessa, jossa lääkäri kertoi mielenterveyspotilaan diagnoosista sairaalan ala-aulassa. Ilta oli myöhäinen ja kuulijoina olivat vain hoitajat, minä ja lapseni, jota puin kotiinlähtöä varten. Kuulemani asiat eivät todellakaan olleet minulle tarkoitettuja, mutta lääkäri ei tuntunut piittavaan. Olin tyrmistynyt, mutta en tehnyt asialle mitään, mitä harmittelen vielä vuosien jälkeenkin. Toimit Katleena aivan oikein.
Kiitos kommenteista ja tuesta! Anonyymien kommenttien estäminen lopetti selvästi asiattoman keskustelun.Tämä muuten näyttää olevan sen verran mielenkiintoinen teema, että Suomen Kuvalehden verkkotoimittaja soitti minulle tunti sitten ja teki haastattelun. Kehuin vuolaasti Emporen toimintaa ja itse asiassa uskon, että tästä mylläkästä tulee olemaan Emporen maineelle enemmän hyötyä kuin haittaa.
Katleena,Aihe on todellakin mielenkiintoinen. En lainkaan ihmettele, että SK kiinnostuu tapauksesta.Tapauksesta tulee väistämättä mieleen Unitedin kitararalli, tai siis oikeammin trilogia.United käyttää tapausta nykyään koulutuksessaan. Virheistä voi oppia.
Hieno juttu. Ja Hesarissakin vielä. Siivilirohkeutta, Katleena!Keep on keepin'