Eilen näin loistavan suomennoksen tweettaamiselle:
@kaarne2 Tai tuitata! Ja se olis tuitti. (Vrt. kuitata, kuitti.) Samalla suomennettais tuo tw…;)
— Jussi Og (@JussiOg) syyskuu 4, 2012
Kiitokset tästä Jussille!
"Sormitietokone" on jo pitkään ollut täppäri, ja tästä lähin minä tuittaan sillä.
Edit 13.11.2012:
Kirjoitetaanpa tähän vielä tweetin uusi nimi tekstimuodossa: se on siis tuitti.
Itse olen jo pitkään puhunut kavereiden kanssa tööttäämisestä tai tötteröinnistä – ja Twitter itse on tietysti ”tötterö”.
Eieieiei! Nyt teidän on aika muuttaa termi ajanmukaisemmaksi.
Tuittaaminen on ilman muuta parempi, koska a) se on lähempänä alkukielistä ilmaisua ja b) tuittaaminen on täysin uusi sana, jolla ei ole muita merkityksiä.
Jos vielä jatkatte ”tööttäämistä”, langetan teille rangaistuksen:
”Tööttääjän” on luettava Jouko Pihon blogipostauksia ja kommentteja Uuden Suomen blogeista kuukauden ajan. Puuduttautuminen lääkkeillä tai päihteillä on kiellettyä.
Voisiko Twitterissä sirkuttaa? Tai piipittää? Jälkimmäinen saattaisi määritellä uudelleen sensuroinnin…
Tuittaus on hauska sana, mutta sanooko pikkutiput suomeksi ”tui tui”? ”Tui tui” sanoi aikoinaan rakastunut rampa Sakris Kukkelman mielitietylleen Joel Lehtosen romaanissa. Muita? Missä?
PS. Eihän tästä nyt vain tullut mitään sanktioita? Pakkoblogeja tai -uutisointeja puuduttautumiskielloin?
Kannatan ehdottomasti tuittausta, koska se on perusmuodossaan lyhyempi kuin sirkutus ja piipitys – ja se on yhä ainoa yksimerkityksinen verbi. Kaiken lisäksi sirkutus ja piipitys kuulostavat vähätteleviltä verbeiltä verrattuna tuittaukseen.
Täten annan luvan piipitykseen ja sirkutukseen vain biologeille.
Hyvästä yrityksestä et silti saa rangaistusta vaan palkinnon:
Joka kerta kun joku yrittää läsnäollessasi katsoa Big Brotheria, sinulla on lupa vetää taskustasi Siveyskortti. Siveyskortti kieltää muilta alastomien ja päihtyneiden urpojen katsomisen seurassasi.
Kiitos Siveyskortista!
Mielenkiintoinen suomennostapa vaihtaa ensitavun konsonantti vokaaliin. Fonologisestikin w on lähellä u:ta. Tuloksena on näppärä ja alkukielelle läheinen sana-asu.
Tuli tästä w-äänteen korvaamisesta u-äänteellä läheinen esimerkki mieleen. Kielenhuolto aikoinaan ehdotti swahilin kirjoitusasuksi suahilia. U:llinen muoto häiritsi ainakin Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien tutkijoita niin paljon, että ao. yliopistolaitoksen aloitteesta suosituksesta luovuttiin.
Toivotaan tuittaamiselle parempaa tulevaisuutta!
Hyvä esimerkki tuo suahili! Olin jo unohtanut koko keskustelun.
Tuittaaminen on tosiaan toimiva verbi. Aion ilman muuta käyttää sitä seuraavassa kirjassa. Verbi vaatii tosin aluksi selityksen, mutta ehkä se siitä vakiintuu.