Jokainen meistä on vastuussa jostakin. Joku johtaa yritystä, toinen vetää järjestöä, kolmas järjestää tapahtumaa, neljäs vastaa pomon antamista tehtävistä ja viides pyörittää perheen arkea. Tärkeimmillään jokainen meistä mämminmutustajista johtaa itseään, päivittäin.
Ja nyt tulee johtamisen ja vastuun kurja puoli: vastuu on kannettava sekä hyvistä että huonoista asioista. Muuten kyse ei olisi vastuusta vaan vain kermanvaahdon syömisestä mämmin päältä.
Näin tällä viikolla kiinnostavan somekeskustelun. Siinä tapahtumajärjestäjä otti vastaan kehut tapahtumasta, mutta moitteisiin hän totesi, että kehityskohdat olivat muiden syytä ja muiden vastuulla.
Vastuu siis kannetaan hyvässä, mutta ei pahassa.
Vastaava ilmiö näkyy maailman omituisimmassa Marilyn Monroe -sitaatissa:
Jos et kestä minua kun olen pahimmillani, et ansaitse minua, kun olen parhaimmillani.
Tämä on hyvä esimerkki surkeasta itsen johtamisesta: sitaatti ulkoistaa vastuun omasta huonosta käytöksestä muille ja vetoaa siihen, että omat hyvät puolet korvaavat huonon käytöksen.
Näistä esimerkeistä huomaa taas kerran, kuinka tärkeää on edes yrittää sisäistää itsevastuun periaate. Ihmisen pitää kantaa vastuu omasta toiminnastaan. Sen sijaan se ei ole vastuuta, jos ei suostu kohtaamaan negatiivisia asioita johtamassaan organisaatiossa saati itsessään.
Vastuu kiteytyy vaikkapa poliittisessa johtajuudessa ja pörssiyritysten johtajuudessa. Vaikka johtajalla ei olisi ollut mitään tietoa organisaation harjoittamista väärinkäytöksistä, vastuu on kannettava. Tarvittaessa johtajan penkki heiluu – ja siitä hyvästä hänelle maksetaan kovaa palkkaa.
Pienemmässä mittakaavassa vastuunkanto kiteytyy vaikkapa siinä, jos oma lapsi onkin syyllistynyt koulukiusaamiseen. Silloin on turha vedota siihen, että muut yllyttivät, minä en tiennyt, ei meidän lapsi ja on häntäkin kiusattu. Oma lapsi on rakas, mutta hänen väärät tekonsa pitää selvittää yhdessä.
Summa summarum: Vastuunkanto ei ole kermavaahdon syömistä mämmin päältä. Jos otat kunnian ja edut jostakin, muista kantaa myös saman asian kurjat puolet.
Minusta on eri asia olla näytellyssä vastuussa ja todellisessa vastuussa.
Jos johtaa suurta organisaatiota, jonka yksi jäsen, esimerkiksi autoja pysäköintiin ohjaava, mokaa, niin miksi ihmeessä tapahtuman pääorganisoija olisi vastuussa mokaavasta, kun hänellä ei kuitenkaan ole ollut käytännön välineitä vaikuttaa tapahtuneeseen?
Minusta vastuu ilmenee vain tilanteissa, joissa ihmiselle pystytään osoittamaan todellinen mahdollisuus vaikuttaa tapahtumien kulkuun joko etukäteen tai jälkikäteen.
Ja luoja varjelkoon meitä ihmisiltä, jotka yrittävät hallita kaikkea ja kantaa kaikesta vastuun. Sellaiset ovat usein varsinaisia elämänpilaajia.
Kuvaamassasi tilanteessa tapahtuman pääjärjestäjänä ottaisin vastuun tilanteesta: ”Kritiikki on aiheellinen, ja olin ohjeistanut parkkipaikan toiminnan huonosti. Korjaamme sen ensi kerralla.”
Vastaavasti Nokian Renkaiden tapauksessa toimitusjohtajan pitäisi välittömästi erota, eikä selitellä, että ”en minä tiennyt tästä mitään”. Suurta palkkaa maksetaan vastuun kantamisen takia. Jos vastuuta ei tarvitse kantaa, silloin ei ole ansainnut palkkaansakaan.
”Kuvaamassasi tilanteessa tapahtuman pääjärjestäjänä ottaisin vastuun tilanteesta:”
Minusta tuollainen ei ole vastuun ottamista vaan vastuun ottamisen esittämistä.
Jos lääkäri tekee hoitovirheen, suuren hoito-organisaation pomo ei ole siitä vastuussa. Ei silloinkaan, jos selviää, että lääkärillä on mennyt jo pitemmän aikaa siviilielämässä huonosti, mikä on vaikuttanut hänen työhönsä.
Voi ei, tämä menee taas semantiikaksi. En tiedä, mitä tarkoitat ”vastuun ottamisen esittämisellä”, koska minun mielestäni vastuun kantaminen on nimenomaan syyn ottamista omille niskoille ja oman suorituksen parantamista.
Toistan sadannen kerran tarjoukseni: mennään joskus kahville. Minä tarjoan. Soita mulle numeroon 050 576 7632, niin sovitaan treffit. Uskon, että jatkuva väärinymmärtäminen vähenee, kun treffaamme nokikkain. Olisi kiva tutustua sinuun, koska olet pysynyt lukijana monta vuotta, vaikka lähtökohtaisesti olet aina eri mieltä kuin minä. Ihailen sinnikkyyttäsi suuresti.
”koska minun mielestäni vastuun kantaminen on nimenomaan syyn ottamista omille niskoille ja oman suorituksen parantamista.”
Ei vastuuta voi ottaa mistä tahansa, vaan ainoastaan siitä, jota voi hallita. Suuren organisaation pomo voi hallita asioita vain rajallisesti. Hänellä on organisaatiossa omat vastuualueensa, mutta ei hän mitä tahansa toimintaa pysty hallitsemaan.
Jos vanhemmat onnistuvat kasvattamaan kolme hyvin elämässä pärjäävää ja muut ihmiset huomioivaa lasta, mutta yhdestä lapsesta kasvaa yrityksistä ja ammattiavun hakemisesta huolimatta rikollinen, niin eivät vanhemmat ole tästä vastuussa.
Vastuun ottaminen kaikesta on narsistista ajattelua, jossa ihminen kuvittelee olevansa enemmän kuin on.
Ei kukaan ole väittänyt, että ”vastuu otetaan kaikesta”. Aikuiset ihmiset kantavat vastuun itsestään, eikä siihen äiti tai isä tule väliin.
Milloin mennään kahville? Olisi kiva saada väärinymmärryksiä vähennettyä, ja luulen, että se on sinunkin toiveesi.
Kyllä firman pomo on vastuussa yrityksen alimmankin kerroksen kahvinkeittäjän edesottamuksista, vaikkei hänellä olisi mitään käytännön sanomista tämän touhuihin.
He ovat kaikki samassa firmassa, joten ylin taso vastaa myös alimmasta. Jolla on valta, on myös vastuu.
Otto, näin mäkin asian näen.
Jos johtajuudessa ei olisi vastuuta, se olisi puhdasta kermavaahdon lipomista.
Itse opin intissä (jonkun verran kantapään kautta), että johtamisasemassa olevan pitää ottaa vastuu myös epäonnistumisista. Mielestäni on huonoa johtamista alkaa risujen tullessa selittämään kenen syy oli, koska loppujenlopuksi epäonnistuminen on johtunut johtaja-asemassa olevan huonosta organisointi- ja delegoimistaidosta.
Marissa, kiitos kommentista ja tervetuloa EOT-blogiin!
Olen kanssasi tismalleen samaa mieltä. Jos homma menee pieleen, jotain on pielessä johtamiskyvyssä. Silloin johtaja kantaa vastuun.
Juuri näin. Vanhentuvalle vihaiselle miehelle todettakoon, että kyllä se itse asiassa juuri niin menee kuin Katleena sanoo.
Itse kun olen ollut n. 200-henkisen organisaation johtajana, niin eipä siinä auta sanoa että ”en se minä ollut” kun joku tapahtuman järjestyksenvalvojista tarjoaa, sanotaanko, vähemmän ystävällistä asiakaspalvelua.
Silloin pitää todeta, että ”Kuulimme, että näin on tapahtunut ja selvitämme asian, tulemme ensi kerralla panostamaan enemmän järjestyksenvalvojien käytöskoulutukseen”. Jos sama tapahtuu seuraavallakin kerralla, tulee todeta ”Hyvistä yrityksistämme huolimatta emme saaneet kaikkia ongelmia korjattua, mutta yritämme vielä terävöittää viestiämme kävijöiden kohtelemisesta”. Jos vieläkään ei tapahdu: ”Valitettavasti sama ongelma toistui jälleen. Ongelman aiheuttanut henkilö on poistettu vahvuudesta.”
Se, ettei ylin johto voi vaikuttaa, on nimenomaan vastuun pakoilua. Ylin johto voi AINA vaikuttaa. Ei välttämättä suoraan, eikä välttämättä edes tilanteen ollessa päällä (joskin tähänkin pitää rohkaista), mutta voi silti. Jälkikäteen, ennen seuraavaa kertaa, tai milloin vain muutoin.
Tämä jos mikä on asennekysymys.
”Silloin pitää todeta, että ”Kuulimme, että näin on tapahtunut ja selvitämme asian, tulemme ensi kerralla panostamaan enemmän järjestyksenvalvojien käytöskoulutukseen””
Tuo ei vain ole mitään vastuunkantoa. Se on vastuunkannon näyttelemistä, tapakulttuuria, valkoinen valhe, jonka tarkoitus on huomioida asiakas.
Minä inhoan sellaisia julkisia mestaroijia kuin Katleena, Parantainen tai Sarasvuo. Vihaan sitä, että joku tulee mestaroimaan yksinkertaistuksilla.
Kun työpaikallani on ollut näitä puhekoneita, olen aina heittäytynyt hankalaksi, aina pyrkinyt pilaamaan tilaisuuden. Koskaan esiintyjät eivät ole pystyneet loppujen lopuksi suhtautumaan kritiikkiini asiallisesti vaan pyytäneet minua poistumaan. Usein samalla ovenavauksella on lähtenyt muitakin.
Mutta miksi heidän edes olisi pitänyt pystyä, koska eiväthän he voi olla vastuussa siitä, että minä suhtaudun lähtökohtaisesti heidän edustamaansa ilmiöön vihamielisesti. Eivät he pysty hallitsemaan minun asenteitani, joten miksi he olisivat vastuussa siitä, että minä olen pettynyt heihin? Siitä, että minä olen pettynyt koko tähän länsimaisuuteen, jota nämä Katleenat ja Parantaiset ja Sarasvuot edustavat.
Harmi, että suhtaudut noin tunnepitoisesti.
Voin kertoa, miksi sinua on pyydetty poistumaan. Kouluttaja ei ole vastuussa sinusta, mutta hän on vastuussa koulutuksen onnistumisesta. Koulutus ei onnistu, jos paikalla on tarkoituksellinen ja tunnepitoinen hankaloittaja. Kouluttaja on tuntenut vastuunsa ja pyytänyt sinua poistumaan.
Milloin mennään kahville? Olisi kiva tavata.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miksi vaadit asiallista vastausta kritiikkiisi, jos et itse käyttäydy asiallisesti? Tunnustat, että varta vasten yrität pilata tilaisuuden, olet hankala ja vihamielinen. Miksi kukaan muukaan, kuin tilaisuudessa puhuja, haluaisi sinun olevan paikalla?
Tytti, tuo Vanhentuva vihainen mies on jostain syystä niputtanut tunnekuohussaan minut ja kaksi kollegaani. Hän kertoo inhoavansa ammattini edustajia. Tähän on varmasti historiansa, jota me emme tiedä.
Luulen siis, että kysymykseesi ei löydy välttämättä neutraalia vastausta.
Siksi olisikin kiva tavata tämä vakiolukijani. Hän on sinnikäs ja päämäärätietoinen ihminen.
”Jos johtaa suurta organisaatiota, jonka yksi jäsen, esimerkiksi autoja pysäköintiin ohjaava, mokaa, niin miksi ihmeessä tapahtuman pääorganisoija olisi vastuussa mokaavasta, kun hänellä ei kuitenkaan ole ollut käytännön välineitä vaikuttaa tapahtuneeseen?
Minusta vastuu ilmenee vain tilanteissa, joissa ihmiselle pystytään osoittamaan todellinen mahdollisuus vaikuttaa tapahtumien kulkuun joko etukäteen tai jälkikäteen.”
Esimerkki on ihan hyvä. Sitä analysoimalla voi tuoda esille eron vastuullisista yrityksistä ja vähemmän vastuullisista yrityksistä.
Esimerkissä tapahtuman järjestävä yritys saa asiakkailta palautetta että pysäköintijärjestelyt eivät toimi. Voidaan todeta että asia ei ole meidän vastuullamme koska yksi henkilö tai todennäköisemmin kolmas osapuoli on siitä vastuussa. Sille että asiakkaat/tapahtumaan tulleet saivat huonon kokemuksen emme voi mitään. Jäämme toiveikkaina odottamaan että ensi kerralla narisijoita olisi vähemmän.
Vaihtoehtoisesti voimme ottaa yhteyttä palautteen antajiin ja pahoitella tapahtunutta (ilman että analysoidaan kuka oli syyllinen ja kuka ei). Kuuntelemme mikä oli pielessä järjestelyissä. Sitten otamme yhteyttä esimerkin yksittäiseen henkilöön tai tuohon kuuluisaan kolmanteen osapuoleen ja käymme läpi palautteen. Toivon mukaan voidaan yhdessä katsoa ohjeistukset, menettelytavat ja esim henkilömäärät seuraavaa kertaa varten. Vaihtoehtoisesti voidaan vaihtaa yhteistyökumppania tai siirtää yksittäinen henkilö muihin tehtäviin.
Mielestäni ensimmäisessä vaihtoehdossa yritys ei ota vastuuta ja toteaa vain että mitään ei ole tehtävissä. Jälkimmäisessä tapauksessa yritys on ottanut vastuun ja tehnyt asialle jotain. Seuraavalla kerralla on ainakin mahdollisuus siihen että esimerkin pysäköintijärjestelyihin tyytymättömien osuus on pienempi. Jos asialle ei elävässä elämässä voida mitään tehdä niin siitä voi myös kertoa etukäteen esim ”valitettavasti emme voi tarjota pysäköintimahdollisuutta, suosittelemme julkisten kulkuneuvojen käyttöä”.
Vastuunkanto on hieman kuin ison valtamerialuksen kapteenin tehtävä. Kapteeni on vastuussa aluksestaan. Hän ei luonnollisesti voi jokaista mutteria ja ruuvinreikää tarkastaa mutta hänen vastuullaan on se että miehistö osaa tehdä työnsä, varmistaa että laatutaso (esim vakavat vuodot, polttoaineen riittävyys, muiden laivojen valvonta jne) ovat korkealla tasolla. Avomerellä on paha ruveta muita syyttelemään.
Vastuuntuntoinen kapteeni tai yritysjohtaja saa miehistön jäsenet tekemään työnsä hyvin. Vähemmän vastuuntuntoinen ei saa ja tämä on juuri se pieni yksityiskohta joka erottaa samanlaisista ja -kokoisista yrityksistä sen hyvän ja vähemmän hyvän.
Yllättävän iso osa yritysjohtajista tuntuu menevän selittelyn ja syyllisten hakemisen linjalle. Rehellisyys voisi olla parempi vaihtoehto. ”Munasimme – sori siitä – korjaamme asian ja haluamme tehdä paremmin ensi kerralla” kuulostaa mielestäni paremmalta kuin ”emme voi asialle mitään kun tämä on jonkun muun kuin minun vastuulla”.
Erinomainen pohdinta. Jos ison organisaation johtaja kohauttaa olkiaan ja sanoo, että hän ei ollut tästä parkkiasiasta vastuussa, se osoittaa pelkkää velttoutta ja huonoa johtajuutta.