Sovimme Ukkolan Sannan kanssa joulukuussa haasteen: vuonna 2016 liikumme vähintään neljä kertaa viikossa. Julkiset liikuntatilastomme ovat Google Drivessä.

Välillä on kuitenkin niin tolkuttoman kiire, ettei liikunnalle tahdo jäädä aikaa. Neljä kertaa viikossa on joskus mahdottomuus. Nytkin laahaan tilastoissa jäljessä.

Onneksi sain viime viikolla idean, joka pohjaa kävelykokouksiin. Innovaationi nimi on kävelevä toimisto. Homma menee näin:

  1. Lataa kännykkäsi tai täppärisi akku täyteen.
  2. Valitse jokin tuttu kävelyreitti, jonka maisemat olet nähnyt sataan kertaan ja jossa ei juuri ole suojateitä eikä autoja. Minulla se on Hämeenlinnan Linnanpuisto.
  3. Kävele reittiä vähintään tunnin ajan ja hoida samalla meilisi, työpuhelusi ja someviestisi.

Tuttua reittiä pystyy kulkemaan katsomatta juuri ympärilleen, joten työhön keskittyminen on helppoa. (Linnanpuiston maisemat ovat kyllä upeat, mutta joskus on tehtävä töitä ja jätettävä Vanajavesi ihailematta.)

Toimistotyöt pakko hoitaa. Kävelevässä toimistossa saa sentään samalla happea ja liikuntaa. Askellusryhtiä kannattaa toki tarkkailla, mutta jos vaihtoehtona on läppärin ääressä istuminen, niin kävelevä toimisto voittaa sen kyllä.

Tätä ihanuutta pystyy käyttämään vain lämpimään vuodenaikaan, joten joudun hylkäämään kävelevän toimiston talveksi. Silti niin kauan kuin kelejä riittää, toimistoni on Linnanpuistossa. (Tai ehkä siirrän sen talveksi johonkin kauppakeskukseen.)

4 kommenttia

  1. Konseptia voi laajentaa muiden ihmisten kanssa, nimittäin kävelypalavereilla, walking meetings. Ovat viikottaisia juttuja täällä ja soveltuu hyvin 2-5 ihmisen palaverille. Suurin osa palavereista on kuitenkin keskustelua, eikä näin keskity huomio tyhjänpäiväisiin kalvoihin.

    Vastaa

    1. Kävelypalaveri on erinomainen idea. Olen sellaista kerran koittanut. Olimme urheilukentällä ja kävelimme rataa ympäri. Radalle mahtui monta osallistujaa rinnakkain. Reitin seuraaminen ei vaatinut huomiota, emmekä olleet vaaraksi muulle liikenteelle. Pieni liikunta sai ajatukset liikkeelle.

      Vastaa

    2. Ai niin, muistuma menneisyydestä: kirjoitimme muutama vuosi sitten Reetta Kosken kanssa kirjan kokouskulttuurista: opuksen nimi oli Kokousten 7 kuolemansyntiä. Siinä käsittelimme myös kävelypalaveria.

      Vastaa

Kerro oma kantasi Kommentointiohjeet?

Tässä blogissa saa kommentoida omalla nimellä tai minun tunnistamallani nimimerkillä. Vaadin myös kunnollisen meiliosoitteen. Minua ja mielipiteitäni saa ilman muuta kritisoida. Muistathan silti hyvät tavat. Karsin jo etukäteen kaikki alatyyliset kommentit, mainokset sekä tietenkin laittomat sisällöt. Mitä perustellummin asiasi esität, sitä varmemmin se tulee huomioiduksi.