Kokosimme kaveriperheen kanssa Kinder-munien pikkuleluja lapsille. Ihastelin, kuinka kummassa yllätysmunan suunnittelija saa tungettua monimuotoisen vekottimen pieneen tilaan. Munainsinööri on saanut olla tarkkana, että lelun osat mahtuvat muovikotelon sisälle. Kaiken lisäksi lelut uudistuvat joka vuosi.
Kaveriperheen DI-isä totesi, että siksi hänkin on töissä trukkitehtaalla. Kuulemma siinä on jotain samaa, kun saa kaikki palikat loksahtamaan paikoilleen.
Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa, miltä voisi tuntua insinöörinä oleminen.
Analogian voima on valtava. Kaverini olisi voinut kuvailla työtään vaikka kuinka paljon, mutta en olisi silti välttämättä saanut käsitystä siitä – tai ehkä en olisi jaksanut edes kuunnella. Sen sijaan trukkien vertaaminen Kinder-leluun kiteytti kaiken.
Hyvä analogia on kuin siivilän käyttö pastan keittämisen jälkeen. Sen avulla samea liemi katoaa, ja löydämme olennaisen.
Siskonmies on trukkikuski, liikuttelee isolla varastolla isoja ja pieniä pakkauksia, jotka tulevat, ja osa kai meneekin, lentorahtina. Hänen kanssaan ruokakaupassa käydessäni opin, että jos kaikki ruokapakkaukset laittaa kassahihnalle siten, että viivakoodi on päällepäin ja kassatyöntekijään päin, kassatapahtuma sujuu nopeammin kuin silloin, kun ruuat vain latoo hihnalle miten päin sattuu.